Rahakriisi

Otsikoissa on nyt ollut Kreikan taloustilanne ja sitä seurannut kansanäänestys. Alun perin Kreikan johto kaunisteli valtion taloudellisen tilan, jotta se pääsisi EU-maaksi ja eurovaluuttaan. Nyt on kupla puhjennut.

Jotenkin tuntuu siltä, että oli luonnollista, että kreikkalaiset äänestivät lainaehtoja vastaan. Tämä siksi, että epäilen äänestäjien olleen tavallisia duunareita ja eläkeläisiä, joiden niskaan lainasopimusten maksu kasautuu. Samoin on käynyt Suomessa eli nykyinen taloudellinen ahdinko kaatuu tavallisten kansalaisten maksettavaksi, kuten tuo 1990-luvun alun pankkikriisikin. Raharuhtinaat ovat jo omaisuutensa muualle toimittaneet jo aikoja sitten ja kuten uutisissa todettiin, niin yli kymppitonnin talletuksia ei enää pankeissa ole.

Nythän on tilanne se, että myymälät ovat tyhjentyneet tavaroista ja asiakkaista. Apteekkari kertoi ostaneensa omilla varoillaan peruslääkkeitä, mutta niihin ei ole enää varaa ja hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Ruokakauppiaalla ei mene sen paremmin, sillä myytävää ei saada uutta ja asiakkailla ei ole enää rahaa maksaa ruokiaan. Monella ei myöskään ole varaa maksaa sähköä, vettä tai vuokraansa, joten ne lienee irtisanottu. Kuolonuhreja tässä sodassa ei lasketa, tapahtui kuolema sitten hoitamattoman sairauden tai oman käden kautta.

Kreikkalaiset itse ovat vaatineet niitä johtajia, jotka tämän tilanteen ovat aiheuttaneet, vastuuseen teoistaan. Korruptio on maassa yleistä ja kun valtaan on päästy, niin omat edut on turvattava. Julkinen hallinto on siellä suurta ja jos siitä otetaan esimerkkinä Karamanlis:n hallitus, niin uusia virkamiehiä palkattiin  muutama kymmenen tuhatta. Sama ilmiö on ollut myös Suomessa, sillä julkishallinto on liian suurta. Selkeää korruptiota meillä ei sentään ole, mutta hyvä veli akseli on samaa vastaava ja onhan noita omaan laariin kerääjiä ollut meilläkin.

Kansanäänestyksen tuloksen loppunäytös onkin sitten jo erittäin mielenkiintoinen. Useat ovat vaatineet Kreikkaa ulos EU:sta ja eurosta. Jos Kreikka päätyisi takaisin drakmaan, niin arvelen, että se jäisi kellumaan hetkeksi ja putoaisi sen verran alas, että kreikkalaiset tuotteet olisivat hyvin edullisia ja turistit alkaisivat kiinnostua maasta uudelleen. Tämä olisi keino saada maa taas jaloilleen. EU-herroille taas Kreikan ero EU:sta voisi olla pelottava tilanne, sillä lumipallon tavoin, se saattaisi houkuttaa myös muita irtautumaan EU:sta. Rinnakkaisvaluutta on yksi mahdollisuus, sillä onhan aiemminkin käytetty niitä. Tuossa suuressa naapurikaupungissa sai aikanaan tehtaan työläiset osan palkastaan tehtaan poletteina, joilla sai ravintoa, raitiovaunu maksun suoritettua, jne. Yhtiö lunasti poletit selvällä rahalla (tämä tapahtui laman aikana, jolloin käteistä oli vähän liikkeellä). Arvoitukseksi jäänee toistaiseksi.

Sitten ovat nämä sössineet pankit, joita Suomen 1990-luvun pankki kriisissä tuettiin kovin ja summat revittiin kansan nahasta. Islantilaiset pistivät sössivät pankit alas. Mikä ihmeen valta on näillä pankeilla, jotka saavat tehdä ihan mitä niitä haluttaa. Valtion johto sössii ja vastuu vapaus hoituu uusilla vaaleilla. En tiedä miten yksilön taloudellinen ahdinko Kreikassa hoidetaan, mutta luulisin, ettei sillä tavallinen kansalainen saa sen enempää armoa kuin meillä Suomessakaan eli vouti vie tuhkatkin pesästä. Toisin sanoen raaka velkajärjestely tai omaisuus myyntiin. Miksi tällaista ei voi tehdä pankille tai valtiolle?

Kävi miten kävi, mutta Suomi on jo menettänyt antamansa vakuudet ja lainat. Meidän kansalaisten maksettavaksi tulee miljardeja, joiden arviot liikkuvat kymmenissä ja sadoissa miljardeissa. Kenen päättäjän pään minä saan laittaa vadille? Minä en ole luvannut sinne edes puolta punaista puu penniä, joten minulta ei voitane vaatia niihin talkoisiin senttiäkään.

Näistähän kirjoitin jo touko- ja kesäkuussa 2011.

Euroopan pankkikriisi

Viimepäivien lehtiotsikoissa on ollut runsaasti kirjoituksia eurooppalaisten pankkien kriiseistä. Irlanti, Islanti ja Kreikka kaatuivat ensin ja nyt seuraa Espanja. Suomen EU:ta ja euroa pokkuroivat herrat avaavat taas rahahanat auki, veronmaksajien riemuksi. Seuraavaksi avataan rahahanat Italialle.

Kuka päättäjistä muistaa Suomen pankkikriisin 1980-1990 -lukujen taitteessa ja 90-luvun alun laman. Tuskin kukaan, sillä he eivät siitä kärsineet vaan tavalliset veronmaksajat. Kasinotalouden pankkien hallitsematon luotonanto johti pankkikriisiin, jonka laajuus paljastui pikkuhiljaa ja lähes päivittäin pankit kertoivat luottotappioistaan. Lopulta valtio antoi pankeille pääomalainaa yhteensä 7,9 miljardia markkaa ja tuon summan takia joutui tavallinen veronmaksaja suurelle säästökuurille. Tavalliselle veronmaksajalle tuo pankkikriisi tuli maksamaan noin 50 miljardia markkaa.

Muistan tuon ajan hyvin. Silloisella työmaallani jouduttiin säästämään kaikesta ja lopulta tuli äitienpäivän aattona talouspäälliköltä ilmoitus, että ellei säästökohteita löydy, niin toimipisteemme lopetetaan ja henkilökunta irtisanotaan. Silloinen päällikköni kysyi minulta, että keksitkö mitään säästöjä, jotta tämä pelastuisi. Hän oli ollut toimipisteen päällikkö vuodesta 1964. No, minä kasvatin otsaani kymmenmetriset sarvet ja naputin kirjoituskoneella säästöjä ja ne koskivat pääsääntöisesti johtoporrasta. Esimerkiksi talouspäällikön vakanssia, josta muistin aiemmin toimineen talouspäällikön, joka sanoi talon olevan niin pieni, että sen taloushallinnon hoitaa vasemmalla kädellä, joten esitin, että joku kaupungintalon talouspäälliköistä hoitaa homman. Arvatkaa ilahtuiko tuo talouspäällikkö säästöesityksistäni. Ei hän katsoi säästötuotoksen olleen päällikköni tekoja ja lakkasi jopa tervehtimästä päällikköäni. No, toimipisteeni jäi eloon, mutta sen budjettia leikattiin 40 %. Kuten isoisäni sanoi: "Kun keinot loppuu, niin otetaan kostit avuksi". Siinä tilanteessa keksimme uskomattomia konsteja selvitäksemme niillä eväillä, joita oli.

Eivät loppuneet minun maksuni pankeille ja valtiolle. Lomarahat vaihdettiin vapaiksi useana vuonna ja arvaa vaan saiko tuon vapaan yhtenä pätkänä. No ei vaan ne ripoteltiin pitkin vuotta ja kun jokaiselle tuli tuo vapaa, niin toimipisteessä tehtiin koko ajan vajaalla miehistöllä. Yllättäen nousi myös liikevaihtovero (nykyisin arvonlisävero) 12 %:sta 16%:n ja lopulta 18%:n. Lisäksi tuli väliaikainen autovero, perusteluina, että tiet saadaan pidettyä kunnossa. Siitähän herrat keksivät uuden rahasammon ja nyt meillä on käyttövoimamaksu, kun EU kielsi autoveron. Polttoaineen hinta nousi ja hinnannousun syynä olivat verot. Veroja verojen perään eli tuli kiinteistövero, jonka perusteltiin sillä, että asuntoihin johtavat tiet ja vesi- ja viemärijohdot pidettyä kunnossa. Kyllä saatiin, tiet ovat kuin kyntöpeltoa, vesi- ja viemärijohdot sisältävät paikka paikan vieressä eli nekin rahat katosivat valtion pohjattomaan kirstuun. Lisäksi tulivat terveyskeskusten väliaikaiset vuosimaksut ja päivystysmaksut, jotka ovat edelleen voimassa eli se väliaikaisuudesta. Sitten tulivat pankkien palvelumaksut ja niiden laajuus on kuin Venäjän maa. Kumma kyllä talletuskorkoja pankit maksavat, mutta ne ovatkin sitten verollista tuloa. Minulla on muinoinen säästötili ja sen korko viimevuodelta oli 0,04 euroa. Paljonko verottaja hyötyy tuosta?

Tuon laman ja pankkikriisin vuoksi moni päätyi hautaan tai mielisairaalaan. Vouti vei tulot, kodin, yrityksen, jne. Koululaiset eivät saaneet uusia kirjoja vaan niitä kierrätettiin ja kierrätetään yhä.  Tuntuu järkyttävältä, sillä omana kouluaikana ainoa kierrätyskirja oli virsikirja. Kynät, pyyhekumit, vihkot ja muut tarvikkeet joutuivat vanhemmat hankkimaan yhä pienenevin tuloin ja kustantavat ne yhä.

Olemme taas tuon edessä. Silloin ei kukaan maa meitä auttanut ja nyt me syydämme rahaa noille ketku pankeille. Ei taida tuo 50 miljardia edes euroina riittää.

Suora siteeraus lehdestä: "Jos Suomi jättäytyisi lainapäätöksen ulkopuolelle, seuraisi tästä syvä poliittinen kriisi euroalueella ja koko EU:ssakin. Suomen mahdollisuudet jatkaa euroalueen täysivaltaisena jäsenenä olisivat tällaisen päätöksen jälkeen kyseenalaiset, Urpilainen sanoi."

Hei Urpiainen, eikö olisi ollut viisaampaa jättäytyä euroalueen ulkopuolelle, kuten Tanska, Ruotsi ja Norja, joiden talous on vaan parantunut. Kreikkahan kaunisteli talouslukujaan roimasti, että pääsi euroon. Nyt meidän verottaja pitää kampanjaa yllä, jossa varoitetaan harmaasta taloudesta, jotta verottaja ja siten valtio ja täten sinä saat osuutesi. Edustaja Urpiainen, voisitko kertoa minulle, miksi kaksi vuotta sitten yhden lääkkeeni hinta oli hieman yli kolme euroa ja nyt liki kaksitoista. Älä edes yritä selittää inflaatiota tai vastaavaa.

Nyt on europankkeja tuettu suurin summin ja veronmaksajan taakka taitaa olla parinkymmenen tuhannen euron verran.  Niitä rahoja ei koskaan saada takaisin, vaan ne lankeavat tavallisille veronmaksajille. Sitä paitsi Urpiainen, miksi meidän pitäisi olla euroalueen täysivaltainen jäsen. Eurosta ei ole ollut kuin yksi hyöty eli matkatessa useaan maahan ei tarvitse vaihtaa valuuttaa, muutoin siitä on ollut vain harmia. Euro on ollut käytössä kymmenen vuotta ja kun euro tuli, niin yksi euro oli 5,94573 markkaa. Nykyisin kun hintojen kehitystä on katsellut 1 € = 1 FIM.

Urpiainen ja kumppanit pelkäävät poliittista kriisiä, jos Suomi jättäytyy lainanäytelmän ulkopuolelle. Hyvä Urpiainen, siitä ei tule poliittista kriisiä (vähän sanomista korkeintaan), mutta nöyristelystänne tulee kriisi tieliikenteeseen. Sallitte noiden eteläisten EU-maiden hyväksyä rengasdirektiivi, vastoin esityksiä. Maksaako valtio minulle kaikki vahingot, jotka aiheutuu pilipalirenkailla ajavan EU:n jäsenvaltioon rekisteröidyllä ajoneuvolla, jossa on direktiivin mukaiset renkaat, mutta täysin soveltumattomat pohjoisiin olosuhteisiin.

Urpiainen ja kumppanit, Ruotsi säilytti kruunun maksuvälineenä ja valodirektiiville he totesivat, että meillä on pitkät, pimeät talvet, joten valoja tarvitaan ja ajoneuvoissa sallitaan valot. Te menitte ja hyväksyitte tuon valodirektiivin ja meikäläiset joutui peittämään valoja. Niin meillähän ei ole pitkää, pimeää talvea.

Ottakaa nyt viimeinkin järki käteen ja myöntäkää, että koko homma on fiasko. Vaikka vaatisitte mitä vakuuksia tahansa, niin ikinä ei niitä rahoja takaisin saada. Sen laskun maksavat tavalliset suomalaiset kohonneina veroina, ym. maksuina. Suosittaisin nyt lämpöisesti irtaantumaan koko EU ja eurohommelista. Mitäpä, jos kysyisitte apua Tanskan kuningatar Margareta II. Hänen arkistoistaan saattaa löytyä kollegansa I sopimusluonnokset Kalmarin unionista, joka toimi vuosina 1397–1523. Ja, jos historian tunteja muistan, niin unioni oli vapaakauppa-aluetta ja muistaakseni siihen pohjautuen sai jo ammoin Pohjoismaissa kulkea henkilöllisyystodistuksella. Unohtakaa jo tuo EU ja euro. Ikinä meillä ei ole yhteistä kieltä ja jokainen katselee omien arvojensa pohjalta asioita ja saamme yhä järjettömämpiä direktiivejä.