Vähän vakuutuksista

Tuossa muutama päivä sitten Saara Auvinen kertoi tarinansa julki ja hyvä niin, sillä vakuutuslääkäreiden päätökset ovat olleet ihan omaa luokkaansa ja omakohtaisten kokemusten mukaan heidän anatomian tuntemuksensa vaikuttaa olevan jokseenkin harhaoppisella tasolla. Ja varsinkin vanhempi lukijakunta muistaa tuon vanhan letkauksen, jota jo isoisäni käyttivät (jos olisivat elossa niin ikää olisi paljon päälle 110) eli Pohjola korvaa, paitsi vahingon sattuessa.

Palautetaan mieliin Saaran tarina. Hän on ratsastus valmentaja ja yrittäjä, joka työpaikallaan putosi hevosen selästä, saaden keskivaikean aivovamman ja niskan retkahdusvamman sekä murtuman ja ruhjeita. Nykytilasta lainaan suoraan Saaran sanat: "Pysyn vain noin seitsemän tuntia päivässä hereillä. En tunne janoa enkä nälkää. Tarvitsen henkilökohtaisen avustajan apua arkiaskareissa. Käsien motoriikka on heikkoa ja kävelen vielä normaalia hitaammin.".

Hänellä oli täyskattava vakuutus ja viime marraskuuhun asti maksoi hänen vakuutus yhtiönsä korvauksia, mutta sen jälkeen teki vakuutuslääkäri päätöksen, että Saara on nyt työkykyinen. Saara valitti ja mutta tulokset jäivät laihoiksi. Vaikka erikoislääkärit Hyksistä ovat todenneet, että vammoista on aiheutunut vaikea jälkitila ja siitä johtuva työkyvyttömyys.

Ihan pienen välähdyksen tarjoan teille katsottavaksi. Yle Areenassa on vielä 25 päivää katsottavissa Jonaksen tarina. Ohjelma on ruotsin kielinen, mutta suomeksi tekstitetty  http://areena.yle.fi/1-2393920?autoplay=true

Olen entinen hoitaja ja erikoistunut neurologiaan, joten voitte arvata, että ihmiselimistä rakastan kaikkein eniten aivoja. Kaikilla ne ovat saman kokoiset, mutta toimintaerot ovatkin sitten valtavat. Osin toiminnat ovat sukupuolisidonnaisia, mutta ei aina. On naisia, jotka ajavat pitkiä yhdistelmiä ja miehiä, joilla on ongelmia Nissan Micran kanssa eli avaruudellinen hahmotuskyky. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Toinen on matemaattisesti lahjakas, joku musikaalisesti, joku verbaalisesti ja taiteellisesti, jne.

Aivot ovat melkoisen hyvässä suojassa kallon sisällä ja uivat nesteessä, siksi vauriot syntyvät helposti. Pään tärähdys saa aivot liikkeelle ja mitä kovempi tärähdys, niin vaurioita tulee. Aivoja vaurioittavat myös kallon murtumat, aivoinfarkti ja -vuoto. Niskan retkahdusvamma ja niin sanottu piiskaniskuvamma saattavat aiheuttaa selkäytimen tärähdysvamman, joka periaatteeltaan samanlainen kuin aivotärähdys, mutta vaikuttaa lievemmissä tapauksissa vain käsien/käden toimintaan ja vaikeammissa tapauksissa vaikutukset voivat olla laajemmat.

Toipuminen onkin sitten toinen juttu eli pääsen jälleen perään kuuluttamaan sanaa Yksilöllisyys. Niskan tärähdysvammasta toipuminen kestää keskimäärin ½-1 vuotta, mutta noin kymmenelle prosentille jää pysyvä vaurio, joka ei korjaannu. Aivovammat vievät pidemmän ajan, mutta pysyvän vaurion saaneiden prosentti onkin sitten jo toinen asia.

 Maksamme omia tapaturmavakuutuksia, työnantajamme on vakuuttanut meidät työtapaturmien varalta ja yrittäjät itsensä. Urheilu- ja harrasteseuroilla on vielä omat tapaturmavakuutukset. Mukaan liitettäköön kodin, ajoneuvon, muun kulkulaitteen, jne. vakuutukset.

Mutta ne korvaukset ovatkin jo sitten toinen juttu. Autoni (Dodge Mirada) paloi kotipihalla ajon päätteeksi. Syynä lienee ollut polttoaineletkun halkeaminen (emme tienneet, että auto oli seissyt yli vuoden, joten letkut olisi pitänyt huollossa vaihtaa) ja auto tuhoutui lunastuskuntoon. Ostohinta oli yli kymppitonni ja vakuutus korvasi siitä vain 4500 €, joka sisälsi tuhoutuneen irtaimiston (työkalut, ym.). Perusteluna oli omistajien lukuisa määrä. Itse haluaisin kyllä tietää sen, että miten se vaikuttaa asiaan, sillä jokainen tietää, että vanha jenkki kiertää ja yleisin syy vaihtoon on se, että rahat menee vaippoihin ja auto jää.

Palatkaamme siten sairauspuolelle ja vakuutuslääkäreihin. He ovat kuin kirjanoppinut hoitaja, joihin itse olen törmännyt niin sairaana kuin entisen ammatin puitteissa. Siksi kerron tällaisesta yhden tarinan. Minulle oli tehty vatsan alueen leikkaus, iso ja pitkä kestoinen. Kun tulin heräämöstä, niin pyysin juotavaa ja vastaus oli, että sinä voit pahoin nukutus- ja kipulääkkeiden vuoksi. Ihanks totta, en tiennytkään? Pyysin saada nousta ylös, koska halusin saada nivelten jäykkyyden pois. Ei onnistunut, sillä pitkä paasto, leikkaus, sekä nukutus- ja kipulääkkeet aiheuttavat huimausta. No, kiitti tästäkin tiedosta. Sitten tuli nälkä ja pyysin ruokaa, vastauksena sain vain sen, että tipan kautta saan kaikki tarvittavat ravintoaineet. Kiitti vitusti tästäkin vähästä, sillä se pirun tippa ei ollut tippunut muutamaan tuntiin. Soitin sitten puolisolle, että tuo jotakin syötävää. Täten oli tuo kuuluisa käyrä noussut perin korkealle, joten ilmoitin lääkärille, että huomenna kotiin. Tähän lääkäri totesi, että yleensä tämän kokoisten toimenpiteiden jälkeen ei tässä vaiheessa kotiuduta. Kas pärskeles kun en moista ole kuullut.

Saara Auvinen ei ole yksin ja siksi kerron jälleen tämän aiemmin kirjoitetun. Tässä kertomuksessa ei ole kysymys tapaturmasta vaan perinnöllisestä sairaudesta. Minä, reppana, sain geenit ja nivelrikko oli taattu. Ainoa vaan, että se alkaa jo nuorena eli ensioireet tulevat keskimäärin kaks vitosena. Vuodet kulki ja nivelrikko ei parane kuten viski vanhetessaan. Sairauslomien määrä tihentyi ja aloin suunnitella kevyempiä töitä. Näitä hain kunnalta, mutta aina tuli tyrmäys. Kevyemmät työt olivat sairaalassa varattu eläkeuhan alla oleville. Hain myös kaupungin arkiston hoitajaksi (olinhan ollut sitä jo sairaalassa aikoinaan), en tullut hyväksytyksi ja perustelu oli se, että minun sijalleni tarvitaan sijainen. No sitä sitten ei kai tarvittu, kun perin juurin kyrpiintyneenä irtisanoin itseni. No tämä oli loikka myöhempään aikaan.

Yritin päästä ammatilliseen kuntoutukseen ja työterveyslääkäri kirjoitti pitkän lausunnon tarpeestani saada kevyempi työ ja kun asiakkaalla itsellä oli jo suunnitelma, niin tätä työterveyslääkärin mukaan pitäisi tässä tilanteessa tukea. Muutaman viikon päästä sain kirjeen, jotka sisälsi todella madonluvut. Kuntien eläkevakuutustyhtiön ylilääkäri Esko Matikainen oli tehnyt päätöksen. Polvien nivelrikko ei ole kantavan nivelen nivelrikko, joten ammatillista kuntoutusta ei tulla tukemaan. Työterveyslääkäri repi peliverkkarinsa ilmoituksen johdosta ja myös siitä, että päätökseen ei ole valitusoikeutta. Jipii.

Työterveyslääkäri teki sitten lähetteen ortopedian eli luisten ongelmien hoitoon erikoistuneelle lääkärille. Hän totesi vikaa nivelissä ja lähetti reumatologille,  (reumasairauksien erikoislääkäri) kun muitakin perussairauksia oli, joilla voisi olla osuutta nivelkipuihin, joka totesi, ettei minulta löydy reumasairauksia. Nivelrikon oireita ovat liikekipu ja lepokipu sekä nivelen toiminnalliset häiriöit. Nämä tämä reumatologi sivuutti täysin. Diagnoosiksi tuli Arthalgia eli nivelkipu. Tiedän, se on vielä huonompi diagnoosi kuin päänsärky. Vaikka et syytä tiedä, niin sinulla on onneksi vain yksi pää, jota voi särkeä. Ihmisellä on vähän reilut parisataa luuta ja niissä on nivelet, joten missähän tuo arthalgia luuraa?

Sitten päästään toiseen ongelmaan eli erikoislääkäri vastaan työterveyslääkäri. Erikoislääkäri näkee ihmisen kerran tai kaksi, mutta omalääkäri tai työterveyslääkäri vuosikymmeniä. Kummalla on parempi näkemys ihmisen toimintakunnosta? Vakuutuslääkäri ei näe sairastunutta ikinä, ehkä poikkeuksena oikeuskäsittely, joten vakuutuslääkäri ei ikinä näe vamman vaikutusta yksilöllisellä tasolla. Siis edelleen se yksilöllinen reagtio, oppikirjan mukaan ei yksikään parane.

Kuntien eläkevakuutus yhtiön korvaukset

Kuntien eläkevakuutus eli nykyisin Keva on ollut mediassa hyvin laajasti esillä ja vähemmän positiivisessa valossa. 

Keva määrittelee itsensä näin: "Keva huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläkeasioista. Hoidamme noin 1,3 miljoonan julkisen sektorin työntekijän ja eläkkeensaajan työeläkepalveluita. Keva vastaa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoituksesta ja eläkevarojen sijoittamisesta.".

Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus omaa miljoonaluokan työsuhdeasunnon Katajanokalla ja remontoida se piti. Ainoa vaan on se, että Kevan rahaa paloi yli kaksisataa tuhatta euroa, sillä nättiä ja kaunista pitää olla. Höyryuunia, poreallasta, ym. tavallista, niin kehtaa kavereita kylään kutsua.

Että kehtaisi kavereiden luona vierailla, pitää olla työsuhdeauto ja tässä tapauksessa avobemari kaikilla lisäherkuilla. No nainen kun on, niin hän kertoo kiinnittäneensä ainoastaan huomiota miellyttävään väriin. Samoilla linjoilla on varatoimitusjohtaja  Tapani Hellstén, jolle Keva oikein tarjosi hulppeaa mersua ja sen kiitollisena vastaan otti. Verot luontaiseduista ovat luonnollisesti matalammat kuin työntekijöille, joita nämä johtajat edustavat.

Palkkaa nämä johtajat saavat liki kaksikymmentä tuhatta euroa, mutta varaa omaan autoon ei ole. Entäpä ne työntekijät, jotka tuon kaiken kustantavat. Heidän peruspalkkansa on auki kahdestatuhannesta eurosta hieman yli kahteentuhanteen euroon, ilman vuorolisiä. Tästä rahasta, sitten kustannetaan Kevan toiminta. Tavallista heille on velkainen asunto ja ajoneuvona alle parintonnin rysä, jonka vuosimalli on viime vuosituhannelta.

Keva siis kertoo vastaavansa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoituksesta. Kun tulee minun aikani siirtyä eläkkeelle, niin en usko Kevan pystyvän maksamaan minulle senttiäkään vaikka palkastani sinne hieman yli kaksi vuosikymmentä lainvoimalla lahjoitin. Samaa mieltä ovat entiset kolleganikin.

Sivuillaan Keva kertoo lisäksi tekevänsä töitä työssä jaksamisen eteen. Työkyvyn heiketessä he tarjoavat ammatillista kuntoutusta, osatyökyvyttömyyseläkettä tai osa-aikaeläkettä sekä tukevat hylkäävän päätöksen saaneita, joita on runsaasti. Kunta-alalla työskennellessäni kuuntelin itseäni vanhempien ja nuorempien kommentteja, kun Keva eikä Kela apujaan tarjonneet. Usein tästä seurasi sairauslomien tihentyminen ja pidentyminen ja lopulta sairauseläke (ellei sitten kuolo korjannut satoaan aikaisemmin). Moni myös turhautui ja töihin raahauduttiin vaikka työpanos jäi heikoksi. Turhautuminen ei koskettanut ainoastaan työntekijöitä vaan kävi myös työterveyshuollon pinnan päälle. Itse en saanut ammatillista kuntoutusta tuki- ja liikuntaelinten sairauden runnellessa. Peruste oli anatomian sekä fysiologian vastainen ja sai työterveyslääkärini oikeasti polttamaan päreensä ynnä rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa sanomalla: "Joka viikkoko minun, lääkärinä pitää hyväksyä tällaisia päätöksiä.".

Yllä kirjoittamani on johtanut mediassa keskusteluun hoitajien katoamiseen hoitoalalta ja minä olen yksi heistä. Jonkun arvion mukaan Terhikki-rekisterissä on noin 20 000 minun kaltaistani. Oikeuksiamme emme ole mitätöineet ja tuosta rekisteristä meidät yhä löytää, mutta ammattiala on vaihtunut. Osalla on päreet palaneet tehottomaan johtoon, palkkaukseen, työaikoihin, ym. ja osalla fysiikka ei enää yksinkertaisesti hoitotyötä kestä. Muista hyvin tuon kollegan, minua noin parikymmentä vuotta nuoremman. Kolme vuotta valmistumisen jälkeen työssä ja haki toisen alan koulutukseen. Hänen harminsa oli tehoton johto, joka pilasi työnkuvan, mutta hyvät työtoverit jaksoivat kestämään. Pahoillaan hän oli koulutukseen valituksi tultuaan, että meni kolme vuotta hukkaan hoitajakoulussa ja joutuu nyt luopumaan hyvistä työtovereistaan.

Nyt on Keva, sisäisenä tutkimuksena, ryhtynyt selvittämään etuuksien kohtuullisuutta. Alkuun kaiketi esitettiin ulkopuolista selvittäjää, mutta ilmeisesti likapyykkikasa ja luurangot kaapissa ovat sitä luokkaa, ettei niitä ulkopuoliselle voi esittää.

Herää oikeasti kysymys näiden johtajien palkoista, palkkioista, optioista, kultaisista kädenpuristuksista (mm. E-Floppi mainitakseni), etuisuuksista, ym. Monen johtajan kohdalla ei joko veroteta lainkaan tai sitten hyvin marginaalisella prosentilla. Suomen talous on kurimuksessa, mutta suurten yhtiöiden johtajat nauttivat etuisuuksia, joista työntekijä voi vain unelmoida lottovoiton merkeissä ja peruselämästä, jos selviää näiden yritysten toistuvista YT-neuvotteluista.

Katsoisin, että poliisitutkinta olisi paikallaan, mutta eipä taida onnistua, sillä useat lakien laatijat ovat näitä isokenkäisiä ja siten homman kotiin hoitaneet.