Olipa pitkästä aikaa kiva lukea päivän lehteä, sillä se sisälsi aivan ihanan artikkelin matkailusta, mutta tällä kertaa ei kohteena ollut Turkki, Malaga, Thaimaa tai muu eksoottinen kohde, vaan kotoinen kohde. Kohteena oli Hangö eli Hanko. Meren ympäröimä kaupunki, jossa säätila kannattaa katsoa aina merisäästä, ei maasäästä.
Muistan lapsuuden kesälomamatkat ja yksi suosikkipaikkojamme oli Hanko ja sen leirintäalue sekä rantakalliot. Katselimme rantabulevardin varrella olevia pitsihuviloita, joista osa oli pensionaatteja, joissa saattoi yöpyä. Koska vanhempani eivät olleet kroisoksia, niin meillä oli teltta leirintäalueella, joka oli aivan meren rannassa, jossa ahkerasti uimme. Rantakallioilla otimme aurinkoa ja saimme herkutella. Herkkuina olivat sitruunadonitsit ja appelsiinimehu. Tosin keksimme kallioilta toisen herkun, josta vanhemmat eivät ilahtuneet, sillä söimme villiä ruohosipulia, jonka aurinko oli aromeiltaan terästänyt. Miettikääpä, miltä auto haisi kahden minuutin kuluttua; kolme kakaraa, ruohosipuli ja päivän auringossa seissyt auto? Näin jälkikäteen ymmärrän, miksi vanhempani eivät olleet ilahtuneet löydöstämme.
Isä katseli haikeana vapaasatamaa, jonka aitojen takana oli tuontiautoja. Hänestä olisi kiva ollut saada sieltä yksi, ilman rasittavia veroja, jotka nostivat ajoneuvojen hintoja roimasti. Kävimme katsomassa kaunista vanhaa kaupunkia. Hankohan on vanha matkailukaupunki, sillä sen arvo huomattiin jo 1870-luvulla. Nykyisin myös järjestetään risteilyjä majakkasaarille.
Miksi lehdet pursuavat matkailukohteita sinne sun tänne, mutta ei kotimaahamme? Meillä on paljon kaunista ja erikoista nähtävää. Omassa työssäni oli haastavin kohta selittää englanniksi, mikä on haulitorni ja mitä sillä tehdään. Otan muutaman esimerkin:
- Linnat eli Turun linna, Olavinlinna Savonlinnassa ja Hämeen linna, samannimisessä kaupungissa. Turku on vanhin (1280-luvulta), mutta Hämeen linna on samaa ikäluokkaa ja Olavin linna parisataa vuotta tuoreempi. Turku kuninkaallinen, Olavinlinna on rajalinna, jossa oli vesitoiletti ja Hämeen linnassa toimi naisten vankila. Suomenlinna on vasta 1700-luvulta, mutta puolustuslinnoilta erikoisin. Harmi, että sen historiasta hyvin kertonut mies tapettiin. No katso Hovimäki-sarjan alkua, niin pääset lähelle, mitä hän kertoi. Siellä muuten on tykkimuseo, jossa on isoisäni tykki. Rauniolinnoja on mm. Raaseporin linna
- Kirkot, joita meillä on paljon ja vanhoja. Tuomiokirkkoja on paljon, jotka edustavat omaa aikakauttaan. Kerimäellä on suurin puukirkko maailmassa. Hattulan kirkossa on mielenkiintoinen raha-arkku, monta avainta ja kaikki erilaisia.
- Muumiot; no meillä ei ole esillä kuin yksi eli kirkkoherra Nikolaus Rungius:n muumio Keminmaan vanhassa kirkossa. Legendan mukaan hän sanoi: ” Jos minun sanani eivät ole tosia, niin ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat tosia, niin se ei mätäne”. Kaksi humalaista sai päähän piston tanssittaa muinoin pastoria, jolta irtosi toinen käsi ja nykyisin häntä ei enää näytetä nostamalla puuluukkua, vaan hän lepää särkymättömän lasin alla. Tosin Turun tuomiokirkossa on krypta, mutta sinne ei pääse kuin tutkijat.
- Pysytään vielä hetki vainajissa eli Pohjois-Euroopan ainoa mausoleumi on Suomessa. Lähimmän löydät Moskovasta. Juseliuksen mausoleumi on rakennettu hänen tyttärelleen Sigrid:lle, joka kuoli vain 11-vuotiaana tuberkuloosiin. Löydät sen Porin vanhalta, Käppänän hautausmaalta ja sen ovat koristelleet maalauksillaan mm. Akseli Gallen-Kallela. F. A. Juséliuksen säätiö on ollut ja on yhä merkittävässä roolissa, myöntäessään apurahoja lääketieteelliseen tutkimukseen.
- Kartanot, joita meillä on vielä useita. Niissä on pyritty säilyttämään oman aikakautensa leima. Mustio, Santala, jne.
- Kotiseutumuseoita on meillä myös paljon, mutta poikkea Harjavallassa. Vapaaherra Emil Cedercreutz:n museossa on myös nähtävissä siluteetikuvia, sillä hän oli taitavat tässä, kuten myös kuvanveistäjänä.
No meillä on paljon muutakin kaunista nähtävää. Jos haluat extremeä, niin kuin nykyaikaan kuuluu, mene Aavasaksalle juhannusyönä, niin näet ettei aurinko laske lainkaan (ei uni tule silmään, kokemusta on) ja tunturin juurella saatat päästä lumisotasille, jos se on tarpeeksi auringossa pehmennyt (voit toki kokeilla rullaluistimia hangella, joka on osin kovaa kuin jää). Varo kuitenkin lausumasta Ukon nimeä, voit saada kovan kohtalon, sanoo muinainen legenda.
Olen nähnyt Mona-Lisan Louvren palatsin museossa, mutta se kalpenee Sigridin sargofagin edessä. Olen nähnyt kruunun jalokiviä, mutta ne kalpenevat Suomen yöttömässä yössä. Olen nähnyt meren huuhtelevan Skotlannin rantaa ja vuoroveden liikkeet, mutta Yyterin rannat ja elokuun yöt, no joo se oli nuoruutta, mutta kokeilkaa. Arvostakaamme omaa maatamme ja sen kauniita kohteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti