Katselin tuossa iltana yhtenä dokumentin.
Silminnäkijä oli
taasen toteuttajana ja haastateltavaksi uskaltautui muutama.
Ohjelma oli tehnyt
kyselyn työpaikkaväkivallasta ja se oli luvattoman yleistä.
Yhteistä työpaikkaväkivallalle on
palveluammatit eli myyjät,
vartijat, hoitajat, poliisit, virastojen työntekijät saavat
osakseen lyöntejä,
potkuja, lentäviä esineitä, räkäklimppejä, jne. Puolustautuminen
on vaikeaa,
sillä pahoinpitelysyyte lankeaa helposti ja mahdolliset korvaukset
ovat suuret sekä
omat korvaukset katoavat taivaan tuuliin (takavuosina hoitaja sai
nyrkistä suun
alueelle ja hajonneet hampaat joutui itse maksamaan, kun iskijälle
oli tullut
mustelma käteen uuden iskun torjumisesta).
Moni kantaa ikuisia arpia nahassaan ja
sielussaan. Pelko voi
nousta niin suureksi, että työkyky on ikuisesti menetetty. Ei ole
oikein, että
joutuu pelkäämään jokaista työvuoroaan. Osa esimiehistä ei ikinä
laskeudu
norsunluutornistaan alas työntekijöiden luo, joten
työpaikkaväkivaltaa ei
heidän mielestään ole, joten se on vain työntekijöiden
luulottelua. Toisessa
ääripäässä ovat ylisuojelevaiset esimiehet, jotka luovat pelkoa jo
omalla
asenteellaan. Reiluinta on myöntää, että riski
työpaikkaväkivaltaan on olemassa
ja muodostaa ketju auttamaan työpaikkaväkivallan uhria.
Ikävintä asiassa on se, että nainen ei raskaana
ollessaan
ole oikeutettu erityisäitiyslomaan vaikka työssä uhkaa väkivalta.
Hoitoalalla
on moni iskun saatuaan menettänyt pienokaisensa tai synnyttänyt
ennenaikaisesti. Monia vammoja ei edes ole hoidettu. Näin kävi
itselleni eli
pysyvä silmävamma (piilolinssien käyttö loppui ja näkökyky laski
dio-opterin
verran) iskun seurauksena. Korvausta ei tullut ja itse jouduin
maksamaan uudet
lasit, uusin voimakkuuksin.
Ohjelmassa tuli turvallisuuskouluttajalle
yllätyksenä, että
hoitoalalla ei väkivallan taustalla ole huumehörhö tai alkoholisti
(kuten
miesvaltaisilla aloilla) vaan vaaran aiheuttaja on mm. sairautensa
vuoksi
kykenemätön hallitsemaan käyttäytymistään.
Monilla aloilla myös työskennellään yksin, joka
lisää
riskiä. Vartijat ovat usein yksin ja nykyisin myös poliisit,
joiden resursseja
on nipistetty paljon. Monessa myymälässä on vain yksi työntekijä
iltaisin tai
öisin. Nykyisin sairaaloissa on öisin vähintään kaksi työntekijää,
mutta
kotipalvelussa olet yksin. Sinut saattaa ottaa vastaan puukolla
tai
ampuma-aseella varustautunut asiakas.
En tiedä, ovatko ihmiset nykyisin peloissaan,
sillä monella
on jonkinlainen astalo takataskussa. Jotenkin tuntuu siltä, että
nykyisin on
kaupunkininja sukupolvi, joilta löytyy ampuma-aseita,
teleskooppipamppuja,
erilaisia teräaseita. Potku-iskuraivari on tavallinen.
Lama-aika lisää ryöstöjä, se on jo vanha asia.
Uutena
tulokkaana on tuntemattoman pahoinpitely. Sossussa tämä on jo
peruskauraa,
sillä jos taikaseinä ei aukea niin se auki on saatava, vaikka
sitten
väkivallalla.
On työpaikkoja, jossa vähätellään edelleen
työpaikkaväkivaltaa ja niitä toisia, joissa pelotellaan väkivallan
uhalla.
Koulutus on yksi keino, mutta kouluttajan tulee huomioida työn
luonne (ks.
uudelleen kappale viisi). Johdon on myös syytä tiedostaa asia ja
ottaa
vakavasti jokainen uhkaava tilanne. Työterveys on valjastettava
jokaisen
tapauksen käsittelyyn ja työntekijälle on tilaisuus tarjottava,
sillä ensin
tulee vähättely ja itsesyytös. Työtoveri voi myös vähätellä ja
vain
koulutuksella tämä saadaan kitkettyä pois. Usein työtoverille on
helpointa
kertoa, sillä työtoveri on myös kokenut. Tällöin nousee arvoon
arvaamattomaan
työterveys ja esimiehet, jotka osaavat ohjata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti