Voihan Viski

Nyt on Arkadianmäen pellesirkus ryhtynyt ankaralla kädellä suitsimaan alkoholin mainontaa ja sitä kautta vähentämään alkoholin kulutusta. No, viron ralli jatkuu ja netti on täynnä mainoksia ja vertailuja juomista.

Koffin hevoset eivät täten saa olla Koffin hevosia. Messujärjestäjä ei saa käyttää messujen nimessä ja logossa viski-sanaa, sillä se katsotaan väkevän alkoholin mainostamiseksi. Katujen varsilta pitää poistaa mainokset. Hieman hämmästyttää kuitenkin se, että ns. pikaruokaa saa vapaasti mainostaa ja kuitenkin se on hyvin epäterveellistä, sillä se sisältää runsaasti suolaa ja rasvaa sekä vitivalkoista viljaa ja näiden terveysvaikutukset jo tiedetään. Meniköhän jo saivarteluksi.

Ihmiskunta on tehnyt ja nauttinut alkoholipitoisia juomia kautta aikojen. Aina on ollut myös niitä, joilla käyttö lähtee lapasesta ja ruoka-aineympyrä sisältää 90 % nestemäisiä ruoka-aineita. Alkoholi on kuulunut erityisesti juhlaan, mutta mietoa alkoholia on ollut tarjolla päivittäin. Liekö osasyynä se, että hieman käytetty juoma säilyi paremmin.

Mainontaa on netissä paljon ja tuottajien sivuilla esitellään tuotteet yksityiskohtaisesti. Täten moinen mainoskielto on yksi tyhjän kanssa. Yksi syy mainonnan kieltämiseen on lapsien varjelu. Voi kyllä ne netistä löytää ja jokainen tulee sen kokeilun tekemään.

Alkoholikeskustelu repesi joskus 90-luvulla, jolloin tulivat näkyviin irtolaislain lakkauttaminen ja mielisairaanhoitolain muutokset. Rantojen miehet ja naiset jättivät veneenalustan ja tulivat toreille ja puistoihin. Tämä näkyi usein järjestyshäiriöinä, puistojen penkit olivat petipaikkoja, jne. Poliisi poisti pahimmat öykkärit, mutta hekin palasivat takaisin kun putkan ovet aukenivat ja promillet hieman alenivat ja ei kun uusi kierros.

Ikävän käänteen tämä keskustelu sai siinä vaiheessa, kun jokainen hieman oudosti liikkuva, toimiva oli kännissä tai krapulassa. Itse muistan vieläkin elävästi tuon illan ensiavussa, kaksi vuosikymmentä sitten. Huojuva, sopertava kansalainen tuli hakemaan apua. Nuori hoitaja lähti hakemaan alkometriä, sillä kansalaisen henki haisi. Itse haistoin hajun, joka kertoi isosta ongelmasta ja saman haistoi kokenut lääkäri. Kansalaiselle, poloiselle oli kehittynyt hyperglykemia ja ketoasidoosi. Asetoonin hajua ei alkometri mittaa. Toinen ikävä tapaus sattui pari vuotta sitten. Bussista tuli kaksi kansalaista ja kävely oli hieman huteraa. Nuori kuljettajakollega onnitteli pirullisesti minua, että saan heidät kyytiin. Itse vanhana hoitajana näin, että kävelyn huojuvuuden syynä on aivojen välittäjäaineen vaikea aleneminen. Tämä on oikeasti surullista.

Itse alkoholilaki on jo rasistinen, sillä minä en voi työpäivän päätteeksi mennä tuopilliselle. Olen yötyöläinen ja vaikka kukkarossa olisi suuresti seteleitä, niin yksikään anniskelupaikka ei tarjoile. En voi työvuoron päätyttyä myöskään ostaa yhtä ööliä. Koska olen aina viikonloppuisin töissä (ollut jo kymmenen vuotta), niin luonnollisesti vapaani on arkipäivisin. Tilastotieteellisesti, tyypillisimmin päätän työvuoroputken maanantaina eli se on minun perjantai.  Auta armias, jos ostan sauna öölit silloin, niin jo kassajonosta löytyy kansalainen, joka toteaa, että jo heti maanantaina aloitetaan ryyppääminen.

90-luvun alun laman aikana moni teki kotiviiniä, mutta nyt se on hiipunut harrastelijoiden toimeksi. Tämä harraste on pois tilastoista. Laki salli myöhemmin ns. tilaviinit, joista osa löytyy Alkon valikoimista. Viron ralli on taannut sen, että tuotevalikoima on Suomessa kutistunut. Verot menevät nyt muualle.

Nyt on pikkuhiljaa joulunaika lähestymässä ja kohtapuoliin tulevat kauppoihin namikalenterit. Haluan ehdottomasti mainostaa omaa joulukalenteriani.