Aiheittain

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Arvoton koulutukseni

Nyt ovat koulu asiat puhuttaneet paljon. Hallitus on suurentamassa ryhmäkokoja, pienentämässä opintotukia ja leikkaamalla rahoja opetuksesta muutenkin. Ihmisiä patistetaan koulunpenkille, kun ovat jääneet työttömäksi. Vajaakuntoista työntekijää pyritään kouluttamaan uudelleen työelämään, mutta valitettavan usein Kela tai Keva torjuu moisen. Täydennyskoulutukset ovat silloin tarpeen, kun käytännöt tai lait muuttuvat oleellisesti. Toki näissäkin on paljon huuhaajuttuja, kuten ns. direktiivikoulutuksissakin eli rahastetaan turhan aikaisilla asioilla. Pitkään on ollut vallalla myös entisten koulujen käyneiden ns. täydennyskoulutukset, jotka ovat päivityskoulutuksia eli istut kuuntelemaan uudelleen vanhat tutut jutut. Tässä voisin hyvin siteerata entistä kolleegaani:" Voi kunpa olisin ollut ensimmäinen AMK, enkä viimeinen opistolainen.".

Aiheesta kirjoitin mm. otsikolla Opetusministeriö on huolissaan (8.5.2011). Jätän tässä käsittelemättä täysin perusopetuksen, joka on ollut samaa jo kauan ja minun ikäisten on enää turha mihinkään hakea vanhan maailman perusopetuksella, joten se siitä.

Vaan siirtykäämme erilaisiin lisäkoulutuksiin, niiden iloihin ja riemuihin sekä vanhan arvottomuuteen. Käytän kahdelta alalta esimerkkinä meitä ja luulisin, että sama osuu monelle muullekin alalle.

Olen entinen apuhoitaja, mutta ne työt jouduin vajaakuntoisuuden vuoksi jättämään kymmenisen vuotta sitten. Lisäksi olin kolmannen polven hoitaja, joten tietoa oli kertynyt edellisiltä sukupolvilta. Kävimme myös äiten osastolla laulamassa ja avustimme sen jälkeen tarjotulla päiväkahvilla. Siihen maailman aikaan koulupohjainen koulutus kesti puolitoista vuotta. Tiukkaa opetusta ja käytännönharjottelut laaja-alaisesti. Tuolloin apuhoitajia oli synnytyssalista ruumiinavaukseen ja koko ihmisen elinkaari ja sairaudet noiden välissä.

Valmistuttuani hain virkaa osastolta ja sain. Osastonhoitaja oli tarkka, vaativa, mutta palkitseva. Hän oli tullut osastonhoitajaksi samana vuonna kun olin syntynyt. Hän piti huolen, että jokaisella apuhoitajalla säilyi lääkkeidenjakotaito ja sitä harjoitettiin toistuvasti. Erään ikävän tapauksen vuoksi saimme myös jako- ja pistosluvat, myös ns. myrkkykorttilääkkeisiin (ovat henkilökohtaisia ja osastokohtaisia).

Kävin vanhan päällikön aikana myös kuudensadan tunnin koulutuksen neurologisista sairauksista ja päällikkö oli sitä mieltä, että työnantajan tulee maksaa tuo koulutus, koska siitä on valtavasti hyötyä osastotyössämme. Hiukan skitsoiidinen kun olen, niin olin luentomuistioni puhtaaksi kirjoittanut ja ne kaksi mappia uutta tietoa annoin osastoni käyttöön ja kävipä myös toisen osaston hoitajat sitä lukemassa.

Aika muuttui ja vanha päällikkö jäi eläkkeelle. Uusi päällikkö olikin sitten hoitotieteilijä, jolle vain koulutus oli tärkeää. Hän rajoitti meidän vanhojen apuhoitajien oikeuksia, sillä uusilla lähihoitajilla ei ollut samanlaista lääkekoulutusta kuin meillä ja he joutuivat käymään täydentävän lääkekoulutuksen, ennen kuin saivat jakaa lääkkeitä. Koulutuksestani tuli arvoton. Lähtökynnystä madalsi paljon pari tapausta. Ensin uusi päällikkö alkoi mussuttaa minulle, vanhalle apuhoitajalle, siitä, että olin jakanut myrkkykorttilääkkeitä ja antanut yön aikana myös pistoksina myrkkykorttilääkkeitä. Hänen mielestään en olisi saanut jakaa, sillä vuorossa on aina sairaahoitaja. Vedin luonnollisesti muutaman palon herneitä nekkuun, sillä vain minä olin luvallinen lääkkeiden jakaja. Yöllä olevista sairaanhoitajista ei kummallakaan ollut osastonlääkäreiden allekijoittamaa lupaa lääkkeiden jaosta ja minulla oli. Kuka toimi siis oikein?

Toinen liittyi tuohon neurologisien sairauksien hoitoon. Mapit olivat edelleen osastolla ja etenkin opiskelijat tutkivat niitä tarkoin. Eräänä kauniina päivänä tuli päällikötä tieto koulutuksesta, jossa käsiteltiin nielemishäiriöitä. Eräs (hieman höpsö kollega) tuli sitten koultuksesta ja esitteli kaikille annettuja esitteitä, tulosteita, jne. Hän kertoi, että tämä on uutta tietoa. Jäin tuijottamaan järkyttyneenä papereita. Ne olivat samoja, jotka olivat tuossa mapissa ja nyt sillä oli ikää jo kymmenen vuotta. Paloi sitten viimeiset päreet, puntit ja hihat ynnä käämit. Opettaja luennolla oli sama kuin minulla kymmenen vuotta aikaisemmin, materiaali sama ja kurssin hinta 1500 €/kerta. Minä olisin voinut saman pitää hoitajan tuntihinnalla 11,74 €, mutta kun olin arvottomaksi muuttunut. Kun ei kerran tieto ja taito kelpaa, niin poistuin. 21 vuotta omakohtaista kokemusta ja taustalla kahdeksankymmenen edellisen sukupolven keräämä hiljainen tieto.

Tähän vielä lisäten, niin eräs ehdotti, että lukisin sairaanhoitajaksi ja siitä terveydenhoitajaksi. Selvitin tuonkin. Minä olisin päässyt sairaanhoitajakoulutukseen suoraan, mutta olisin pentujen rinnalla istunut kolme ja puoli vuotta, kuuntelemassa jälleen kerran Hissin kimpun salaisuuksista, nefronin toiminnasta ja Lagerhanssin alfa ja beetta saarekkeiden mystiikasta sekä aivojen ihmeellisyyksistä. Arvatkaapa innostaako, sillä en olisi saanut yhtään armotunteja.

Mennään sitten tuon paremman puoliskon koulutukseen. Hän on opistoinsinööri. Koulu-uudistus oli jo siinä vaiheessa, että opistot ajettiin rytinällä alas ja opettajat huomasivat yllättäen, että heillä onkin käsissä vielä valmitumaton luokkakurssi. Jess, puoliskon koulutus hajautettiin eli osa yliopistossa, osa ammatillisessa kurssikeskuksessa, osa jossain muualla. No lopulta valmistui.

Hiukkasen yli kymmenen vuotta toimittuaan insinöörinä, tuli mieleen ajatus diplomityöstä. Ajatus kuoli hyvin nopeasti, sillä hänen olisi tullut päivittää itsensä AMK insinööriksi eli pentujen joukossa kuuntelemaan jälleen Ohmin lain vakautta, digitaali- ja sähkötekniikanperusteet (Faradin häkki ei ole muuttunut vieläkään uuteen uskoon) ja kaikki opistolaiset tietävät, että oomi kertaa käämi tarkoittaa sitä, että pimeänä koko lääni ja onko bitti pystyssä vai poikittain ja laske se. Arvatkaapa inspiroiko?
Hän unohti koko homman, mutta kehitti itse taitojaan ja tietojaan.

Miksi vanha koulutus ei olekaan enää voimassa vaan joudut kertaamaan koko hevon historian uudelleen? Maailma on muuttunut ja erittäin tittelinkipeäksi ja paperitärkeäksi. Et voi siivota vaan sinulla täytyy olla hygieniapassi ja laitohuoltajan, tms. koulutus. Et voi ajaa jakeluautoa, joka on rekisteröity kuorma-autoksi vaan sinulla tulee olla suoritettu repullinen direktiivejä, euroa XXXX.

Ainoa työpaikka, jossa ei kaivata papereita ammattialalta on eduskunta. Sinne pääsee hyvällä näyttelyllä, valheellisilla lupauksilla ja koreilla nassukirjakirjoituksilla. Edellisen hallituksen liikenneministeri oli laborantti ja nyt uuden kauppatieteitten maisteri.




6 kommenttia:

  1. Sosiaalipuoli kuittaa ja komppaa. Meillä täysin sama tilanne. Ihmisen osaamisella ja kokemuksella ei ole enää mitään merkitystä. Ja jos tätä myötä menetät työpaikkasi viisikymppisenä, niin olet down ja out. Työurasi on pysyvästi loppu. Maassa, jossa syyllistetään ihmisiä siitä, etteivät ne tee töitä 67-vuotiaaksi. Milläs tekevät, kun ei saa tehdä? Sillä jos yli viisikymppisenä lähtee lukemaan jotain AMK-tason tutkintoa, se on turhaa. Ei yli-ikäistä minnekään palkata.

    VastaaPoista
  2. Tervehdys Krypta.
    Kovin tuttua minullekin tuo uudelleenkoulutus, mitään et saa hyväksi vanhasta koulutuksesta, et kerrassa mitään. Opettajien kanssa kinaamista, kas kun eivät hallitse käytäntöä, vain teorian ja senkin huonosti. Viimeisin, ja toivoakseni viimeinen hölmöys oli tämä ammattipätevyyskoulutus kuljettajille. Ei yhtään opettajaa jolla olisi ollut käytännön kokemusta asiasta. Katselivat ja kuunteleivat huuli pyöreänä, kun parikymmentäkin vuotta ammatikseen ajavat kertoivat kokemuksiaan liikenteestä. No sen pätevyyden sai vain istumalla, eli perseen kestävyydestä oli kyse:) Rahallisestihan se ei olisi oikein kestänyt, mutta noin kuvaannollisesti.
    Työn takiahan en sitä olisi tarvinnut, mutta kun se koskee harrastustani, eli kuskailen joutoaikoinani erään potkupalloseuran junnuja pelimatkoilla, niin siihen se piru vaaditaan. Onneksi seura maksoi viulut, että sikäli se ei rasittanut taloutta.
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Ykä ja Huru-ukko!

    Ykä: Totta turiset. Tänä päivänä tuntuu, että neljävitonen on jo auttamattomasti liian vanha työllistymään, saati sitten kun viidenkympin rajapyykki on ohitettu. Koulutuksen täydellinen päivittäminen on raskasta niin fyysisesti, psyykkisesti kuin taloudellisesti.

    Huru-ukko: Eipä noita eduksi laskettavia tunteja enää saa vaan paukutat koko aakkoston läpi jälleen kerran. Tuntuu tavattoman tutulta tuo istumalla pätevyyden saaminen. Minulle rahtipuolella sijainen opetti vielä TIR järjestelmää, mun se oli jo poistettu, joten ovet paukkuen ulos lähti, kun hieman asiasta kuittailimme. Monta muutakin kertomusta on noista opettajista. Käytäntö ja teoria ovat edelleen kaksi eri asiaa. Ammattipätevyyskoulutus on monelta nuorelta vienyt työmahdollisuuden, sillä koulutus maksaa maltaita ja siihen ei varallisuutta ole.

    VastaaPoista
  4. "Koulutus." Aina vain koulutus.
    Mistä lähtien koulutus on taannut mitään?
    Kytkisin samaan syssyyn semmoisen ilmeisesti aina vain "koulutuksen" varjoon enempi ja enempi jäävän jutun kuin työmoraali.
    Tätä on saanut seurata omankin ikäisten kohdalla.
    Itselle opetettiin, että kun työaika alkaa, on kahvit jo keitetty ja katottu paikat, ja eikä töistä lähdetä, ennen kuin kaikki on tasan kunnossa.
    Työt tehhään kaikella osaamisella, tietotaidolla ja keskittymisellä, mitä vaan itseltä löytyy.
    Ja jos ei löydy, etsitään.

    Vaan eipä ollutkaan silloin Naamaa räplättäväksi.
    Pienikin palkka merkitsi, että se aika käytetään siihen työhön. Ei oo yks eikä kaks kertaa, kun olen kuullut, että jos palkka ois parempi, viittis tehhäkin jotain. Voi elämäm koulu.

    Leso

    VastaaPoista
  5. Samoja kokemuksia myös kaupalliselta puolelta, olen 1990-luvun alun merkonomi. Yritin jatkaa AMK:ssa tradenomiksi, mutta 3 vuoden aikana en oikeastaan oppinut mitään uutta merkonomintaitojen lisäksi, sairastuin viimeisenä vuotena ja jätin opinnot kesken ja menin töihin. Työsuhteeni päättyi muutaman vuoden kuluttua. 2005 jälkeen en ole ollut vakituisesti missään, vuorotellen työttömänä, sairauslomalla, väliaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ja pätkätöissä. Koska luonteeni ei anna periksi yritän päivittää tietojani ja taitojani itseopiskellen avoimessa yliopistossa. Kysyin TE-toimistosta neuvoa tilanteeseeni. Sieltä tuli kerrassaan loistava ehdotus, hae työvoimakoulutukseen ja siellä taloushallinnon osaaja tms oppiin, etti myös ittelles harjottelupaikka. Niin voit sitten hakeutua koulutukseen. En muuten mene mihinkää ilmaseks, on sen verran ittekäs. Onneksi on noita sairauksia, eipä tartte pakolla mihinkää työkokeiluun mennä.

    VastaaPoista
  6. Tervehdys Leso ja Anonyymi!

    Leso: Sitähän minä peräänkuulutin, että koulutus antaa vain eväät työntekoon ja työ opettaa loput. Tuo turhanpäiväinen ylikouluttaminen ei tee ihmisestä hullua hurskaampaa vaan tehokasta työaikaa kuluu turhanpäiväisiin koulutuksiin.

    Anonyymi: Tuttu on kovin kertomuksesi. TE-toimistot ovat yhtä tyhjän kanssa tarjouksineen. Menestystä opintiellä.

    VastaaPoista