Kirjoitin aiheesta aikaisemmin otsikolla Pannassa on ja pysyy (5/2011) ja sama mekkalointi jatkuu yhä. Itse en ymmärrä, miten on päässyt tällainen vallalleen. Vanhat elokuvat, kirjat, ym. kertovat omasta ajastaan ja kun katsoo niitä historian silmin, niin sen sanoma on ymmärrettävissä, mutta valitettavasti tänä päivänä takerrutaan johonkin pieneen yksityiskohtaan.
Amerikassahan on puitu jo Tom Sawyrin seikkailujen nigger-sanan sensuroimisesta ja paheksutaan joidenkin urheilujoukkueiden nimistä, jotka viittaavat maan alkuperäisväestöön. Meillähän oli aikanaan korttipeli Musta Pekka (korttipainoksia oli kaksi eli toisessa neekeri ja toisessa nokikolari), mutta pannaan moinen joutui ja lyheni pelkäksi Pekaksi. Luulen kyllä, että nuohoojat olisivat vetäneet herneet nenään, mutta ei vain tuon tumman pigmentin kannattajat. Odotan suurella mielenkiinnolla, koska eläinsuojelujärjestöt kieltävät Heitä sikaa pelin, sillä sehän on silkkaa väkivaltaa eläintä kohtaan, kun pari possua paiskataan arpakuutioiden tavoin pöytään.
Gösta Sundqvistin radio-ohjelma Koe-eläinpuisto siirrettiin viikonloppuöihin, sillä sen kohteina olivat juopot, hienostuneet virkanaiset ja homot. Ohjelma sai paljon negatiivista palautetta ja sittemmin lopetettiin kokonaan. Kummeli tuli myös uusintana, mutta siitä oli leikattu pois törttöilevä arabiterroristi Aziz Combat Fighter. Koska kiellettyjen listalla on myös Rabel-lippu, niin Tuulen viemää elokuva on myös seuraavan uusinnan kohdalla saksittava. Saman kohtalon jakaa moni elokuva, kuten Marlene Dietrichin tähdittämä Marokko, jossa on melkoinen alkuasukaskohtaus.
Todennäköisesti pannassa on myös sanonta: "Kuiva kuin beduiinin sandaali", sillä emmehän tiedä beduiinin kantaa sandaalinsa kosteustilaan ja hän saattaisi jopa pahoittaa mielensä, kun moista vertausta käytämme. Luonnollisesti täytyisi muuttaa myös sanonta, että henkilöllä ei kaikki inkkarit/eskimot ole kanootissa. Sehän viittaa selvästi alkuperäiskansoihin ja hyvin epäilyttävässä muodossa.
Olisiko jo viimein syytä aikuistua ja lopettaa tuo ikuinen mielensä pahoittamisen kulttuuri. Ja nyt siirryn sitten silkkaan rasismiin (mielensä saa pahoittaa ihan rauhassa ja mulle ei tartte urputtaa nenään tarttuneista herneistä) eli Kipto on aikansa esitys ja se on tehty 1950-luvulla. Nimensä se sai Hesekiel Kipton mukaan, joka oli Afrikassa aikanaan saarnanneiden lähetystyöntekijöiden tapaama mies, joka kääntyi kristinuskoon ja saarnasi myös Suomessa ja täällä myös leikattiin hänen korvansa normaaleiksi, sillä siellä päin maailmaa korvakorun reikiä suurennettin asteittan ja olivat lopulta kooltaan soppalautasen luokkaa. Veistäjä on isäni lapsuuden kodin lähellä asunut ja oli todella taitava veistäjä. Jos luit viime vuonna joulukalenterin viimeisen luukun eli 25, niin kuvassa oleva visakoivulamppu on myös hänen käsialaansa.
P.S. Remu Aaltosella on samanlainen ja hän esitteli sen Antiikkia, Antiikkia ohjelmassa.
