Myyntitykit remontissa

Onpa aika vierähtänyt erinäisten kotihommien parissa, joten oli korkea aika ryhtyä naputteluun. Kesähän on rakentamisen ja remontoinnin kultaikaa. Aihe oli esillä joku päivä sitten, jossa kuusi remonttifirmaa oli pistetty tarkkailulistalle (kolme niistä on käynyt myös minun luonani). Syynä olivat myyntitavan arveluttavuus. Etenkin vanhuksia oli puhuttu ympäri ja usein perin kalliisiin ja osin turhiin remontteihin.

Parisen viikkoa sitten pihalle lampsi kaksi nuorta miestä, jotka aloittivat keskustelun leppoisaan sävyyn, sillä olin juuri aikeissa aloitaa oksien silppuamisen (jota on todellakin riittänyt). Pian alkoi puhe kattoremontista ja he olivat tulleet tekemään ilmaista tutkimusta kattoni kunnosta. Koska olen kattoni itse päällystänyt, niin tiedän sen olevan hyvässä kunnossa ja sen heille ilmoitin. He sanoivat konttavansa välikaton ja kuvaavat sen ja sitten yhdessä katsotaan kuvat ja sitten käydään läpi mahdolliset korjausesitykset.

Yhä edelleen kerroin, ettei kattoni tarvitse mitään. Nyt myyntipojuista kuoriutui se aneleva teini, joka perustelee, että kaikki muutkin. He sanoivat, että ovat ensiviikolla tulossa katsomaan parin naapurini katon tilanne ja nyt olisi oiva sauma tarkistaa katon kunto. Kun kieltäydyin täydellisesti, niin naama mutrussa lähtivät pois. Puoli tuntia tehokasta työaikaa kukkaan moisien kloppien takia.

Onhan noita ollut muitakin. Ilmainen kartoitus vesi- ja viemärijohdoista alkaa yleensä kysymyksellä putkien iästä ja sitten materiaaleista. Tuolle pennulle saikin sitten portailla vääntää peistä todella ja olin jo pakotettu siirtymään polkupyöräilijän pahimmaksi viholliseksi. Sitten siirryttiin talon ikään ja pojulle ei todellakaan mennyt läpi, etten tiedä, sillä se työmiesakin kansi on jo ajat sitten poltettu, mihin taloni on piirustettu, sillä tästä ei ole piirustuksia lainkaan. Keittiön lattian totaali remontissa löytyi lehtiä, joten arpa osuu vuosien 1927-1929 ajoitukselle. Täten päärakennuksen betoninen viemäriputki on tuolta ajalta (perustuksen alittava ja päätyy sakkakaivoon). Loput on rautaa, mutta miltä vuodelta on sekin arvoitus.

Pojun kanssa väännettin vielä kuumavesijärjestelmän iästä ja ilmoitin, että marraskuu 1988. Kyllä ne pitäisi äkkiä vaihtaa, sillä ovat jo tiensä päässä. Minulle ei homma käynyt, sillä vesi menee ja tulee, eikä minun tarvitse siihen puuttua omin kätösin. Taisin siinä sivussa sanoa muutenkin pahasti, sillä poju marssi autoonsa kovasti kiroillen. Kaivoi kännynsä esille ja ilmeisesti haukkui minut perusteellisesti, kun pihasta pois peruutteli.

Se taisi olla maaliskuuta, kun pelästyin aamulla totaalisesti. Olin menossa aamun aviisia hakemaan, kun portailla seisoi noin nelikymppinen mies, joka hieman epävarmasti kertoi myyvänsä ilmalämpöpumppuja. Koska olin vasta ylösnoussut (herääminen onkin sitten eri juttu) tokaisin, etten ole kiinnostunut lainkaan ja mies hyppäsi autoonsa ja ajoi pois. Kun olin herännyt niin havaitsin pihalla jalanjäljet lumipenkkojen yli eli se aamuinen heppu oli kiertänyt talon ja silloin muistin, ettei valkoisessa pakettiautossa ollut minkäänlaisia tarroja. Epäilen, ettei tyyppi ollut ilmaläpöpumppujen asialla lainkaan.

Onpa minulle kaupattu 60 000 euron hintaan kiinteistöjen ikkunan vaihtoa. Kiitos ja morjes, minä korjaan ja huollan ikkunani itse. Nämä myyntitykit ovat pahempia kuin saarnamiehet ja -naiset, sillä heille riittää hyvin sana ei.

Olen hyvin huolestunut vanhusten ja vammaisten tilanteesta. Nykyään kun on muotia tuo kotona asuminen (oli siihen edellytyksiä tai ei). Takavuosina myyntitykki möi muistihäiriöiselle pariskunnalle kylpyhuoneremontin, jonka hinta olisi ollut kolminkertainen normaaliin verrattuna. Onneksi se saatiin peruutettua, mutta kuinka paljon vanhuksille ja vammaisille myydään remontteja, joihin edes ole tarvetta. Muistisairas vanhus voi lykätä helposti nimen paperiin, kun se oli niin kiva kaveri ja toi kahvipaketinkin. Vammaisista ei osa pysty edes tajuamaan koko tilannetta ja saattaa helposti suostua remonttiin, jota ei edes tarvita. Tällä tarkoitan vammaisia, joista osa heistä asuu omistusasunnossa.

Nyt toivon, että lapset valistaisivat vanhempiaan ja/tai isovanhempiaan tällaisesta pakkokaupasta. Jos remontti on oikeasti tarpeen, niin keskustelkaa siitä ja pyytäkää tarjoukset eri yrityksiltä. Varoa pitää myös liian halpaa hintaa, sillä tällainen tekijä on yleensä firma muualta ja työn jälki on hyvin heikkolaatuista. Puhelinmyynnin voi kieltää, mutta kun myyntitykki tulee omalle ovelle, niin tilanne on toisin. Sopimusta on myös hankala purkaa ja sopimuspapereissa ei oikein edes löydy kohtaa perumiseen. Älkää antako lipevän kielen houkutella kalliseen ja mahdollisesti jopa turhaan remonttiin. Minulle hormihemmo sanoi, että hormi on sökö ja nuohooja totesi sen olevan erinomaisessa kunnossa. Älä luota myyntitykkiin.