Sotesirkus IV

Sote-uudistusta on sorvattu jo moneen suuntaan, mutta kivinen on tie ja kaikki puolueet tuntuvat olevan eri linjoilla ja nyt soppaa sekoittaa vielä repullinen professoreita. Terveydenhuollon menoja halutaan karsia ja terveyskeskusten ongelmat ovat jatkuneet jo kauan. Esimerkiksi kiireettömään hammashoitoon kunnallisella puolella on turha haaveilla saada aikaa alle puolen vuoden. Samaan aikaan haaveillaan maakuntauudistuksesta, sillä monella kunnalla on vaikeuksia peruspalveluiden ylläpitämisessä.

Keskustan päätavoite on maakuntahallinnon perustaminen ja on esittänyt, että 18 maakuntaa olisi sopiva. Kokoomukselle tämä määrä on liian suuri. Miten maamme jaetaan alueisiin tasaisesti? Todennäköisesti ne keskitetään suurten kaupunkien ja yliopistollisten- ja keskussairaaloiden ympärille. Tämä tulee tarkoittamaan, että toisille palvelut ovat kulman takana ja toisille matkaa voi kertyä satoja kilometrejä. Maakunnille on väläytetty verotusoikeutta, mutta tämäkin on vastatuulessa.

Kokoomuksen valinnanvapaus näyttää jäävän torsoksi. Ideanahan oli julkisten terveydenhuollon palveluiden avaaminen markkinataloudelle, joka taas merkitsisi terveyskeskusten yksityistämistä. Tästä seuraa kysymys eli kuka yrittäjä on niin hullu, että perustaisi yrityksen ränsistyneeseen terveyskeskusverkostoon. Suurin osa niistä syntyi 1970-luvulla, kun kansanterveyslaki tuli voimaan. Monet näistä on jo lähes tai täysin purkukuntoisia homepesiä. Terveyskeskusten "pakkoyhtiöittäminen" saa myös professoreilta huutia eli tämä tulee johtamaan Yhdysvaltojen malliin eli vakuutuspohjaiseen terveydenhuoltoon.

Asia on nyt ollut perustuslakivaliokunnan käsittelyssä ja professorit yksi kantaan ovat esitystä vastaan, sillä se asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Yksi kritiikin aiheista on tämä "sisäänajaminen" eli uudistus tulisi vaiheittain. Koska kyseessä on peruspalvelut, niin sen pitäisi kattaa koko maa samaan aikaan. Valinnanvapaus on saanut osakseen paljon kritiikkiä, sillä se eriarvoistaa kansalaiset eli rahalla saa parempaa.

Kuka sitten hoitaa parhaiten? Valinnanvapautta on nyt kokeiltu, mutta vähemmistössä ovat lääkäriään tai hoitopaikkaasa vaihtaneet. Ennen terveyskeskuksia kutsuttiin arvauskeskuksiksi, mutta usein olen kuullut valitettavan yksityissektorin hoidosta. Kuulin keskustelun, jossa erästä yksityistä arvosteltiin kovin sanoin ja jäin hämmästyneenä miettimään, että taitaa arvostelu osua oikeaan, sillä kansalainen kertoi tehneensä potilasasiamiehelle valituksen, johon ei oltu vastattu liki vuoden odotuksen jälkeen. Ei taida olla ihan laatupaikka. Sen tietävät kaikki, että jos palvelu on ala-arvoista, niin ihminen äänestää jaloillaan ja puskaradio pitää huolen tiedotuksesta ja paikkojen vertailusta.

Pahoin pelkään, että suuri uudistus lässähtää kuin tuulihattu tärähdyksestä. Itse olen surullisena seurannut terveydenhuollon alasajoa. Kunnallinen terveydenhuolto ei ole vieläkään selvinnyt 1990-luvun pankkikriisistä. Lääkärien määrä on paikoin jopa pudonnut. Leikkaustoiminta on loppunut monessa terveyskeskuksessaa, kuten omassanikin. Aluesairaaloiden synnytyssaleja on lopetettu urakalla ja täten synnytykset tienpäällä yleistyneet. Tällä toiminnalla vaarannetaan sekä äidin että syntyvän lapsen terveys ja henki. Yöpäivystys on loppunut monessa kunnassa ja matkaa saattaa kertyä paljon ennen "lähintä" avoinna olevaa ensiapua ja matkalla saattaa tapahtua jo paljon.

Sote-uudistusta on rustattu vauhdilla ja sen kaikki tietävät, mitä hosumalla tulee.