Aiheittain

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Ei enää toivottu

Olipa päivän lehti taas julmaa luettavaa. Jokin aikaa sitten luin netistä samasta aiheesta laaditun lyhyen jutun, joka järkytti jo pelkällä otsikolla. Nyt kirjoitettu artikkeli oli laajempi. Siis mikä? Se, että murkkuikäinen lapsi annetaan huostaan otettavaksi uuden onnen tieltä.

Mikä riivaa tällaisia vanhempia? Ei mennyttä voi pyyhkiä pois, kuin likatahraa konepelliltä tai eilistä meikkiä. Jokainen käytetty päivää seuraa meitä hautaan asti. Elämään mahtuu hetkiä, joita lämmöllä muistelee vuosikymmentenkin kuluttua, mutta mukaan mahtuu myös hetkiä, jotka nolottavat vieläkin. Vastuu täytyy kuitenkin kantaa kaikesta tekemästään.

Olipa kerran isä ja äiti, jotka onnesta muikeena toivat kotiin pienen käärön ja sitä hellästi hoivasivat. Vuodet vierivät ja syystä tai toisesta isän ja äidin suhde toisiinsa muuttui viikko sitten avatun, juomatta jääneen viinin kaltaisiksi ja ei kun hopeat jakoon. Molemmat löysivät itsensä ja uuden rakkauden, kumpikin tahollaan.

Vuosien aikana pieni käärö kasvoi ja minä itte vahvistui. Mielipiteet, arvot ja asenteet eivät aina olleet samat kuin isän ja äidin. Oli kuitenkin turvallista tietää, että rinnalla kulki isä ja äiti. Hänen maailmansa kuitenkin romahti, kun isä ilmoitti, ettei enää tule kotiin. Eron jälkeen hän jonkin aikaa ravasi kahden kodin väliä.

Eräänä päivänä hän ei enää ollut tervetullut, kumpaankaan kotiin. Oli näet syntynyt sisaruspuolikkaat. Enää hän ei ollut toivottu, ei tukea ja turvaa. Edessä sijaiskoti tai jotain muuta, riippuen hänen teoistaan, kun kypsymättömänä oli joutunut tilanteeseen, jota ei voinut ymmärtää, eikä käsittää, saati käsitellä. Ympärillä vain vieraita ihmisiä, jotka ajattelevat hänen parastaan.

Mitä hänestä tulee tulevaisuudessa? Epävakaa, epävarma, epäilevä tai jotain. Entäpä jos isä tai äiti haluaakin kymmenen vuoden kuluttua tavata hänet. Haluaako hän edes nähdä holtittomia vanhempiaan? Kykeneekö hän koskaan luottamaan toiseen ihmiseen?

Hyvät vanhemmat, olette luoneet hänet ja teillä on vastuu hänestä. Uudessa suhteessa täytyy rehellisesti tunnustaa, että on ollut elämää ennen meitä. Sitä tosiasiaa ei voi formatoida, kuin korppua muinoin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mennyttä elämää pitää puida jokaisessa keskustelussa. Hän on aina kuitenkin lapsesi. Sinun velvollisuutesi on olla hänen tukenaan ja turvanaan, vaikka rinnallasi on uusi puoliso ja mahdollisesti sisaruspuolikkaita.

Jos vanhemmat tuollaista ajattelevat, niin jonkun täytyy toimia Hugo-peikkona, joka huutaa: ”Herää pahvi, nyt on tosi kyseessä”.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Velkasaneerausta

On taasen ollut ikävä lukea päivän lehteä ja sen ilmoitusosastoa. Vouti on vienyt monta kotia ja varmaan lisää tulee. Yksityisen tragedian kohdalla ei auttavaa kättä ojenneta, vaan sinun on itse sitä yritettävä ja yksi maksuryssi, niin järjestely kumotaan pikavauhtia. Maksuohjelma rakennetaan niin tiukaksi, ettei se kestä yhtään takapakkia. Pienyrittäjät ajetaan pikaisesti konkurssiin, mutta kun Nokia saneeraa, aukeaa valtion tukihanat.

Auta armias, jos kohteena onkin valtio, yksityisen tai pienyrittäjän sijaan, niin valtiovalta on käsi ojossa auttamassa. Mitä ovat nämä välittömästi autettavat valtiot? Vanhan kansakoulun karttakirjan, painovuosi 1972, sivuilta löytyy tietoa ja valtavasti.

Ensimmäisenä autettiin Kreikkaa ja mikä se on. Sen tärkeimmät vientitavarat ovat tupakka, rusinat, viinit, oliivit, viikunat ja malmit. Eipä se ole vuosikymmenissä miksikään ja suurin työnantaja on valtio ja matkailu. Saavat monta rusinaa ja oliivia kasvattaa, jotta velat on maksettu. Lakkoja on ollut runsaasti, kun kunnallisvirkamiesten palkkoja ollaan pienentämässä ja eläkeikää nostetaan parilla vuodella.

Toisena meni kyykkyyn Irlanti. Tärkeimmät vientituotteet olivat elävä karja, pääosin hevoset sekä karjataloustuotteet, väkijuomat ja kankaat. Vuosikymmenissä on muutoksia vähän. Teollisuutta on hieman lisätty, mutta monta elikkoa ja viskilekkeriä saavat myydä, ennen kuin velat on maksettu. Eripuraa on nostattanut sosiaaliturvan leikkaukset ja palkkojen alennukset. Pankit on tarkoitus myydä muualle, mutta kuka ostaa konkurssikypsän pankin.

Nyt on menossa alas Portugali. Vientituotteista tärkeimmät olivat korkit, viinit sardiinit, kalatuotteet, oliiviöljy, pyriitti ja puuvillakankaat. Muutokset ovat heillä myös vähäisiä, vain hieman teollisuutta ja kaivostoimintaa. Monta saavat sardiinia pyytää ja oliivia kasvattaa, ennen kuin velat ovat maksetut. Intoa tuntuu vain olevan vähän, sillä varsinkin julkishallinnon palkkakuluja on tarkoitus leikata ja lakot ovat taattuja.

Seuraavana listalla on Espanja, jonka Portugali vetää mukanaan. Olivat sen tärkeimmät vientituotteet ammoin Viinit, hedelmät, metallit, kankaat ja villa. Nykyisin suurin tulonlähde on matkailu. Saavat monta turistia houkutella, ennen kuin talousahdinko on korjattu ja Suomi muiden mukana antavat muutaman miljardin.

Italian kohtalo puhuttaa myös. Hedelmät, vihannekset, viinit, oliiviöljyt, puuvillatavarat, silkit, autot, koneet (no italialainen tekniikka lähentelee tunnettavuudessaan englantilaista keittiötä), malmit. No, nykyisin muotia. Saavat varmaan lakkoilla myös, jotta talous tasapainoon saadaan. Ei muotimekkoja ole monellakaan vaaraa ostaa ja suuret leikkaukset ovat byrokratiassa edessä.

Vilautettu on myös monen muun maan kohtaloa. Me suomalaisetko olemme taas maksumiehiä. On se kumma, että noille valtiolle riittää apurahaa miljardeja, mutta reumasairaat lempattiin ulos parista miljoonasta ja nyt on Kaivannon sairaala kalkkiviivoilla. Suomen tiestö rapistuu hyvää vauhtia ja rahaa ei heru. Rahtarit ovatkin todenneet, ettei tarvitse enää lähteä Venäjälle ajaakseen huonoilla teillä, riittää, että pysyy koti-Suomessa. Olisiko syytä panna Suomen asiat ensin kuntoon, ennen kuin jaetaan rahoja muille maille? Muutoin konkurssissa on Suomen valtio.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Pannassa on ja pysyy


Mikä vaivaa yhteiskuntaamme? Vanhat laulut, pelit, elokuvat ja lorut on julistettu pannaan, rasistisina sisällöltään. Jos sellaisen menee esittämään, niin jo ovat sinitakit ovella. Onko todellakin niin, että sensuuri on yhä voimissaan, kuin oli Neuvostoliiton aikana?

Pekan ja Pätkän ammatinvalinta, ihmekoneen tuloksena, ei tänä päivänä olisi lainkaan soveliasta. Taitaisivat päästä pesemään naamansa jo ennen esitystä. Eikä Pekalla ole enää melliä eikä kortteja. Vanhassa lastenkirjassa nauttii banaania varmaan se tiikeri. Pusustakin tuli suukko vain. Mämmilässä ei tämän jälkeen ole naapuria. Huckleberry Finn saa seikkailla yksin ja Huua Kotti jää ilman jalkapalloaan.

Josephine Baker saisi banaanihameineen varmaan porttikiellon joka mestaan. Monikin elokuva jää varmaan arkistojen hyllyille pölyyntymään, varustettuna isolla tekstillä ”Esityskiellossa”. Olisikohan TV-sarja Juuret liian rasistinen myös, vaikka se kertoo vain yhden suvun tarinan ja historiaan pohjautuen. Monet vanhat postikortit ja kirjat taitavat päätyä roviolle, kuten maalaukset inkvisition aikana. Osa suomalaisista lauluista jää varmaankin kotoisten soittolistojen varaan.

Tiernapoikien laulu taitaa olla esityskiellossa. Onhan yhden kuninkaan laulu aika epäilyttävä. Tarvitsee varmaan päivittää tuo esitys. Henkilölistaan nimeksi Eräs kuningas ja hänen lauluosuutensa pitäisi muuttaa muotoon: ”Hoo, jos ole googlessa, olen minä kaikilta tunnettu. Hoo, jos olen twitattu, olen minä hyviltä kaivattu. Yksi herra ja kuningas muusta maasta”.

Ovatko muutamat kansat varustettu niin heikolla itsetunnolla, etteivät siedä kaikkia sanoja. Pitäisiköhän meidän suomalaisten alkaa vaatia oikeuksiamme ja lopettaa rasistiset lausunnot meistä? Jaa mitkä? No jokaisen englanninkielisen elokuvat lopussahan on teksti: ”Finis”. Eikö se vahvasti viittaa meidän olevan lopussa tai lopettaa meidät.

Taitaa olla aika kaivaa Kipto vintiltä ja kunnostaa tuo poika, maasta muunlaisesta, takaisin tarjoilemaan.

Ja aukene ei

Taas tänään, jälleen kerran, avatessani uutta kahvipakettia, jäin miettimään avaamisen vaikeutta. Kuka kumma noita pakkauksia suunnittelee?

Öppnas här teksti ei todellakaan tarkoita, että se tästä aukeaa. Miksi joka hemmetin paketin, pussin, tms. avaamiseen tarvitaan puukko? Ja miksi kaikki pitää pakata tiukkaan elmu kelmuun, joka ei tasan varmasti aukene repäisyviivan kohdalta? Lapsiturvallisen korkin avaamiseen tarvitaan viereisen päiväkodin leppäkerttu ryhmän edustaja, joka avaa korkin vaivattomasti alle nanosekunnin. Pussin tai paketin repäisyviiva tarkoittaa, sitä, ettei se todellakaan siitä aukea, vaan repeää ihan jostain muualta, sisällön varistessa reippaaseen tahtiin pöydälle ja lattialle.

Tuli mieleen tämä vanha vitsi, jota viljeltiin jo kopiokonehuumorin aikaan:

Amerikassa kehiteltiin jopa kolmeen äänen nopeuteen pystyvää sotilaslentokonetta. Kehitystyö sujui muuten hyvin, mutta aina kun koelennolla saavutettiin kolmas äänennopeus, katkesivat siivet juuresta ja kone tippui alas. Hanke meinattiin jo haudata, kunnes joku tiesi Suomessa olevan aika pätevän miehen ja hänet päätettiinkin isolla rahalla raijata ameriikkaan. Suomalainen tutki vähän aikaa koneen piirustuksia ja sanoi että selvä juttu. Saanko poran ja kolmen millin terän. Hän porasi siiven juuriin vieri viereen reikiä. Tämän jälkeen Suomalainen kertoi koneen olevan valmis. Ymmärrettävästi koelentäjää oli hiukan vaikea löytää mutta se löydettiin ja eikun kone ilmaan. Ensimmäinen ja toinen äänennopeus ylitettiin hienosti ja kaikki alkoivat jännittää mitä tapahtuu kun kolmas äänennopeus ylitetään. Kaikki sujui kuitenkin hienosti ja kone teki vielä silmukankin huimalla kolmenkertaisella äänennopeudella. Onnistuneen koelennon jälkeen järjestettiin lehdistötilaisuus jossa Suomalaiselta kysyttiin että mikä hän on oikein miehiään.
"No minä olen paperi-insinööri, ja olen ollut Serlan vessapaperitehtaalla töissä. Senhän jokainen tietää, ettei se ainakaan, reikien kohdalta katkea".

Yksi vähemmän

Lehtien palstoilla on tänään ollut sivukaupalla tekstiä Osaman kuolemasta. Hänhän oli yksi etsityimpiä rikollisia, ihmisyyttä vastaan. Terroritekojen uhrien omaiset ovat riemuissaan ja muslimimaailma repii partojaan.

Itse en vieläkään pysty muistelemaan tuota kymmenen vuoden takaista terroritekoa kuivin silmin. Kuka muistaa lehtikuvan, jossa nainen astuu raunioista tyylikkäässä jakkupuvussa, yltä päältä pölyssä, asiakirjasalkku kädessään ja katse täysin tyhjänä? Tänä päivänä on hänen katseensa yhä tyhjä. hän on elävä muumio. Mitä se minua liikuttaa? Liikuttaa paljon, sillä hänen piti perheineen tulla käymään luonamme seuraavana kesänä. Pojat olivat jo valinneet teltta-asumisen vierailun ajaksi ja halunneet opetella suomenkieltä. Eivät tulleet, kiitos Osaman ja hänen johtamien hihhulien vuoksi.

Islam on uskontojen keskuudessa varsin uusi, mutta sen ääriuskovaisten pahat teot jatkuneet jo alusta alkaen. Mikä ihmeen pyhä sota? Miten sota, kaikkine kauhuineen, voi olla pyhä? Jos ajatusmaailma on tuollainen, niin mielisairaaloita saisi rakentaa paljon enemmän.

Ja sitten se naisten kaapu, joka peittää kaiken. Ranskassahan se julistettiin pannaan. Ja niin pitäisi muuallakin länsimaissa. Kuka länsimaissa peittää kasvonsa? No, ainoastaan henkilö, joka on syyllistynyt lainvastaiseen tekoon ja haluaa estää tunnistamisensa. Minä en ota kyllä yhtään kaapuniekkaa kyytiini. Mistä minä tiedän, onko sen alla ukko vai akka, aseeton vai hampaisiin saakka aseistettu ja mistä sen, että höylättävissä korteissa kuittauksen tekee juuri se Fatima, jonka nimi koreilee kortissa?

Ei yksi pääsky kesää tee eikä yhden terroristin poistaminen tee rauhaa, sillä aina löytyy joku hihhuli ison hihhulin paikalle ja meno jatkuu entiseen tahtiin.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Häähumua

Perjantainen, brittien, kuninkaallinen häähumu jakaa kansan mielipiteitä yhtä tehokkaasti kuin valkosipuli. Toiset katselivat spektaakkelin ja toisille se edusti e.v.v.k:ta. Mistähän moinen mahtanee johtua, sukupuolesta vai muusta?

Itse luonnollisesti katselin koko spektaakkelin nauttien saksalaista olutta. Ei ollut etikettivirhe, ginin tai viskin asemesta, sillä Windsor-suku on osin saksilaista. Miksi sitten tapitin esitystä?

Ensinnäkin sen historiallisuuden vuoksi. Länsi-Europpalaiset kuningashuoneet ovat vanhoja instituutioita. Englannin kuningashuone taitaa olla yksi vanhimpia. Eka kunkku astui virkaansa jo 774 j.k.r. Käytin termiä, Englannin kuningashuone siksi, että Yhdistynyt kuningaskunta syntyi vasta 1707. Nähdyt rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. Jo itse vihkikirkko Westminister Abbey:n katedraali on valmistunut 1000-luvun alkupuolella ja on hautapaikka seitsemälle hallitsijalle, puhumattakaan sen taideaarteista. Meillä, Suomessa, vastaavanlainen on ainoastaan Turun tuomiokirkko, vaikka siellä leposijan eivät ole kuninkaat saaneetkaan.

Ja sitten autot, kuulin näet, ettei kuljetuksia hoideta pelkästään hevoskärryillä, jotka toki ovat prameita. Jos olisin rikas ja ajoneuvon saisi oikean puoleisen liikenteen mukaisesti, niin ostaisin heti sellaisen ja vanhan vielä eli Bentley:n. Oli muuten kuningataräidin suosikkiauto. Kuljetuksissa käytetty Bentley oli 70-lukulainen, mutta kaappariovin, samoin kuin käytetty Rolls Royce.

Paraatit ovat myös komeaa katseltavaa. Ovat pojat saaneet harjoitella kerran jos toisenkin, että jokainen mies ja hevonen tekevät pilkulleen saman liikkeen ja käännöksen. Sotilaiden juhlaunivormuthan ovat Euroopassa upeita ja näky juhlallinen. Itseäni ilahdutti sulhasen valinta, hän oli asukseen valinnut RAF:n juhlaunivormun, palveluslajilleen uskollisena. Kotimaamme armeijan juhlapuvuista taitaa olla komein lennostolla. Siis minun mielestä. Naisten asuja on kiva katsoa ja arvostella, varsinkin kun itsellä ei ole mammonaa hankkia edes helmasaumaa mekosta. Siellä näkyi hyvin tyylikkäitä asukokonaisuuksia, joissa oli huomioitu värien harmonia. Toki näkyi järkyttäviä esityksiä, kuten prinssi Andrew:n tyttärien hatukkeet. En olisi kyllä pystynyt pitämään pokerinaamaa, jos olisin heidän seurassaan. Olisin varmaan epäillyt heidän älykkyyttään.

Kuninkaallisen morsiamen korut kiinnostavat myös. Olin hyvin pettynyt Katen tiaran, sillä se oli hyvin vaatimaton. Olisi luullut Elisabetin korulippaasta löytyvän näyttävämmän, maltillisen puvun seuraksi. Mielestäni yksi upeimpia oli Ruotsin kuningatar Silvialla omissa häissään.

Kaduilla parveilevaa yleisöä on myös hauska seurata. Union Jack liehui monissa käsissä. Onko Britannian ainoa arvonsa tunteva porukka Skotlannista, sillä ainoana Union Jack:n osioista oli esillä St. Andrw:n sinivalkoinen lippu.

Laiskuus paljasti yllätyksen. Vihkikaavaa luettaessa olisi suomenkielinen käännös haettavissa hollantilaisten alta ja en jaksanut, viitsinyt, tms. Täten siten kuuntelin alkuperäisen Lontoon kielisen version ja yllätyin suuresti. Vihkikaavassa oli teksti, joka oli käytössä Britanniassa jo 1800-luvulla. ”Minä vannotan teitä molempia, niin kuin tulette vastaamaan tuomion päivänä, jolloin kaikkien sydämien salaisuudet käyvät ilmi, että jos jompikumpi teistä tietää jotakin, joka estää teitä menemästä lailliseen avioliittoon, niin tunnustakoon sen nyt, sillä tietäkää, että kaikki liitot, jotka solmitaan toisin kuin Jumalan sana määrää, eivät ole Jumalan solmimia eivätkä laillisia avioliittoja. Kenen tiedossa on este lailliselle avioliitolle, niin puhukoot nyt tai vaietkoon iankaikkisesti”. Aamen

Sairas, sairaampi, sairaanhoito päätösosa

Mihin katosi hälytyskeskusten ammattitaito? Aika ajoin on lehdensivulla tekstiä siitä, ettei ambulanssi löytänyt kohteeseen tai sitä ei edes lähetetty tai sen tulo kesti liian kauan. Tuleeko hälytyskeskukseen niin paljon puheluita, että niille on käytettävissä enää rajallinen kestoaika? Jos Maija Meikäläinen soittaa 112 ja kertoo, että ukkonsa Matti on kipeä ja Matin kropan toinen puoli ei toimi ja puheenkin kanssa on niin ja näin. Alkavat kysymykset:
112: Hengittääks se
Maija: Kyllä
112: Onks se tajuissaan
Maija: On
112: Anna puhelin Matille
Maija: Mutta kun Matti ei puhu, mökeltää vaan
112: Anna nyt se puhelin Matille, jotta voimme keskustella hänen kanssaan oireista

Maija antaa puhelimen Matille:
112: Särkekö päätä
Matti: osvab
112: Särkeekö sitä päätä vai ei
Matti: vopk
112 lyö luurin kiinni, aika täyttyi ja asiakas puhui vain sekavia. Kännissä taisi olla. Miksi muuten tänä päivänä tuntuu olevan vain kaksi tautia hillitön humala tai kamee krapula? Hyvä kysymys?

Miksi ambulanssi ei osannut kohteeseen? Onko syynä kuntaliitokset, jolloin samantyylisiä katuja on kaksi vai sekö, että katujen nimet ovat liian lähellä toisiaan esimerkiksi Tiiliruukin ja Tiilibruukin välinen ero kutistuu kirjaimeen ja heikolla artikulaatiolla tai huonolla puhelinyhteydellä eroa on vaikea huomata. Aikaa meni liian kauan saapumiseen. Kävikö heille kuten minulle, osoite katu muunlainen 19 B rappu. Kävikin ilmi, ettei sinne ajeta katu muunlaisen kautta vaan viereisen raitin puolelta, jonne ajoreitin tukki ajoneuvo, jossa oli jo sakkolappu.

Nyt haaste, näkyykö kotisi numero tai rappu ja ovatko opasteet taloyhtiössä kunnossa? Osaatko opastaa, tien toisenlainen 2:seen on kulku polku viereisen kautta, toisen roskakatoksen takaa. Minun tarjoamalla kyydillä ei ole kiire, mutta jos palo- ja pelastuslaitos ja poliisi joutuvat etsimään kulkureittiä, niin silloin asiat eivät ole kunnossa, vaan olet hengenvaarassa.

Hoitaja tulee, hoitaja tapaa. Nämä uutiset meiltä ja muualta ovat karmeaa luettavaa. Miten tällainen henkilö on voinut päästä ammattiinsa, missä on valvonta? Tämä saattaa kuulostaa julmalta, mutta onko käynyt niin, että hoitajaksi on päässyt henkilö, jolla ei ole edes edellytystä hoitajaksi vai onko hän loppuun palanut ja väsynyt tehottomaan johtoon, joka on muutoinkin pihalla kuin puutarhatonttu tehtävästä työstä? Uutisoinneissa ovat myös esillä epäpätevät lastenhoitajat. Missähän on epäpätevien hoitajien koulu? Missään taasen ei ole uutisoitu niistä tapauksista, joissa potilas on käynyt käsiksi hoitohenkilökuntaan, vaikka moni kantaa ikuisia arpia, niin nahassaan kuin sielussaan.

Siinäpä miettimistä ja pohtimista. Mistä löytyisi mies tai nainen, joka laittaisi terveyden- ja sairaanhoidon järjestelmät kuntoon? Toivottavasti Lailan valinta auttaa muitakin, kuin Koukkuniemen vanhuksia.