Aiheittain

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Matkakertomus rekkaretkeltä 3. päivä


Yöunet jäivät hyvin lyhyiksi, sillä heräsimme kuudelta paikallista aikaa, jotta olisimme hereillä kun mekaanikko saapuu. Scania assistance herätti meissä suurta kummastusta, kun asiaa pohdimme aamiaista syödessämme. Koska automme on suomalainen, niin ensin piti ottaa yhteys Suomen Scania assistanceen ja siellä vahvistettiin meidän epäilemä vika. Sieltä yritettiin ottaa yhteyttä finanssipuoleen, jotta saataisiin maksuvaratiedot. Finanssipuolella on päivystys ympäri vuorokauden, mutta eivät saaneet ketään hereille. Tämä ei kuulemma ole ensimmäinen, eikä ihan toinenkaan kerta. Jouduimme tämän takia odottamaan mekaanikon saapumista aamuun.

Mekaanikko otti tietokoneyhteyden automme järjestelmään, mutta ohjausyksikkö ei vastannut. Kerroimme, että olimme tarkastaneet sulakkeet, jotka liittyivät tuohon ohjausyksikköön. Hän tarkasti ja mittasi myös sulakkeet ja releet. Pari relettä vaihdettiin, mutta ne eivät liittyneet ongelmaamme. Jarruvalojen rele irrotettiin, sillä jarruvalot loimottivat kirkkaasti aina kun virrat käännettiin päälle. Mekaanikko totesi, että ohjausyksikkö on sökö ja kertoi, että Södertäljestä Scanian tehtailta saadaan uusi yksikkö huomisaamuksi. Totesin puolisolle, että liikkuupa Scania osat hitaasti, kun noin neljänsadan kilometrin matkaan tarvitaan 20 tuntia.

Puolisoni ja mekaanikko menivät vartioinnin puheille ja kertoivat tilanteen, jolle emme mitään voineet. Taas osoittautui vartiointi ymmärtäväiseksi ja sallivat meidän jäädä autolle. Tarjosivat vielä ruokailu-, wc- ja suihkumahdollisuuden. Käytin suihkumahdollisuuden hyväksi, sillä palelin. Keli oli viileä, tuulinen ja sateinen, joten lämmin suihku helpotti oloani ja samalla puin enemmän vaatteita päälle, kun autossa ollut lämmitysjärjestelmää käytössä. Auton ainoa hyöty on se, että se pitää tuulen ja sateen ulkopuolella.

Puolisoni kertoi päällikölleen ja ajojärjestelyyn tilanteen. Ajojärjestely päätti, että kuorma on saatava liikkeelle ja toinen auto tulee hakemaan B-junan. Mekaanikkomme saapui uudelleen, soitettuaan Södertäljeen, sillä siellä oli epäilty, että jokin väylän yksiköistä ei toimi. Hän irrotti kaikki väylät ja totesi, ettei saa yhteyttä ohjausyksikköön, vaikka väylät on irrotettu. On tunnettua, että kun auto hajoaa tien päälle sataa taivaalta jotain ja säätila on ihan jotain muuta kuin aurinkoinen. Mekaanikko oli kovan onnen soturi, kuten mekin. Kun hän saapui paikalle, alkoi sataan kaatamalla ja lähtiessään alkoi aurinko pilkotella pilvien lomasta.

Minä olin turhautunut tilanteeseen, mutta puolisoni oli sitä monikymmenkertaisesti. Näyttää siltä, että lomailemme Älmhultissa, Scania merkkisessä mökissä ilman mukavuuksia. Laivaostokset tosin takaavat sen, että juotavaa ja röökiä riittää. Iltapäivällä saapui yksi kollega, joka autostaan syötti paineilmaa autoomme, kun ystävällinen mekaanikkomme oli lainannut meille paineilmaletkun. Näin saimme perän nostettua ylös, jotta linkin jalat saadaan maahan veivattua ja yhdistelmä irrotettua. Toinen kollega saapui nupilla, paineilmaletku kiinni kollegan autoon, jotta jarrujärjestelmä saatiin vapautettua autostamme. Kettingit kiinni ja kollega hinasi automme viralliselle parkkialueelle. Oli sen verran vinkeä näky, että toivoin omaavani kameran. Puoliso totesi, että hinaus sujui odotettua paremmin.

Ankkuripaikka oli hyvä, sillä se sijaitsi aivan rahtareiden kopperon vieressä. Siinä oli wc, suihku ja keittiötilat. Nautimme muutaman olusen ja puolisoni tarjosi tölkkieinestä. Tässä kohtaa loppui virta minulta ja menin maate. Olivathan unet jääneet vähiin jo kolmena yönä ja olin toipilas sikalenssun takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti