Aiheittain

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Totta vai tarua


Nyt on ollut paljon kirjoituksia tämän erään tarinana vuoksi. Ottamatta siihen enempää kantaa, niin kirjoitan sanaseni tarusta ja todellisuudesta. Kirjallisuudessa on paljon kirjoja, jotka pohjaavat todellisuuteen, mutta sen ympärille on ympätty tarina. Näitä kirjoja voisin mainita vaikka loputtomiin, mutta mainitakseni muutaman; Angelica sarja, Kuningas kutsuu tanssiin, Avalonin usvat, Valon kivi (sarja), Um Pah Pah, jne. Näissä on aina osa ihmisistä ollut oikeasti olemassa, kuten kirjoitetut tapahtumat eli historiankirjoitus.

Vanhan kansan sanonnan mukaan, valheella on lyhyet jäljet. Kun kirjoitetaan toteen pohjautuvaa tarua, niin siitä olisi syytä kertoa. Aina on näitä herkkäuskoisia ihmisiä, jotka uskovat kaikkeen, mikä kirjoitettu on. Tiedämmehän, että historian kirjoittavat ns. voittajat ja häviäjien tarut jäävät eloon. Legendat elävät ja muistamme tuon Ötzi:n, jonka uskottiin kuollee kylmyyteen, tauteihin, sun muihin ja myöhemmin paljastui murhatuksi, teoriassa. Todellisia tapahtumiahan emme tunne. Paha on mennä sanomaan, mitä tapahtui arviolta 5000 vuotta sitten. Minä en ainakaan ollut näkemässä sitä.

Kauhut ja katastrofit saavat ihmisten mielikuvituksen liikkeelle. Monen unelmissa on hän itse esiintynyt suurena sankarina. Sankaritarut ruokkivat ihmisen mieltä ja halu olla supersankari, vaikka vain arjen sankari. Sankaruudessa tehdään ihmetekoja, joissa pelastuu valtakunta. Tähänhän pohjautuu muun muassa sadut, joista jo aikaisemmin mainitsin nuo Grimmin sadut ja joku saa puoli valtakuntaa.

Itse historiaa tuntevana voisin kirjoittaa useita tarinoita, joissa ns. todelliset tapahtumat sijoitetaan henkilöihin, joita ei oikeasti ollut (todennäköisesti) olemassakaan. Internetin ihmeellisessä maailmassa leviää nopeasti kaikki esitetty ja sen toden peräisyyttä on vaikea todistaa. Historiassa kirjoituksetkin vaihtelee eli kuka oli todellinen tekijä. Toki kirjoituksissa tulee tahattomia virheitä ja nykyisinkin niitä on vaikea muuttaa oikeaksi, sillä hakukoneet tuntuvat säilövän kaiken iän ikuisesti, mitä sinne on lykätty.

Näitä säälittäviä tarinoita ilmaantuu säännöllisin väliajoin. Voisivatko nämä kirjoittajiksi/kirjailijoiksi itseään tituleeraavat kertoa oikean tarinan ja sen nimeksi voisi tulla vaikka: "En enää aja". Viimeaikoina olen mediaa seuranneena huomannut yhden uutisen liian usein eli luvattoman usein elämänsä epätoivon suossa kulkeva kansalainen ajaa rahtivaunun eteen ja uutisointi kertoo, että tuntemattomasta syystä suoralla tieosuudella ajautui vastaantulevien kaistalle ja törmäsi rekkaan (virhe ilmaisu medialta edelleen), henkilöauton kuljettaja kuoli välittömästi, rekan kuljettaja ei loukkaantunut. Voisitte kertoa, kuinka ei loukkaantuneelta rekankuljettajalta lähti työ ja tulot, kuinka kuljetusyhteydet menivät auton pajalla seistessä, monelta myös ammatti, sillä he eivät pystyneet enää nousemaan hyttiin. Samahan on junakuljettajilla, mutta takana iso organisaatio. Rahtivaunun kuljettajat ovat usein yksityisyrittäjiä. Miltähän sinusta tuntuisi, jos joku ventovieras tulisi työpaikallesi tekemään itsemurhan työvälineelläsi.

Jätän tämän raskaan aiheen pohdintaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti