Aiheittain

maanantai 12. marraskuuta 2012

Julkishallinnon katoavat palvelut



Erilaisissa lähteissä on viimepäivinä ollut runsaasti artikkeleita julkishallinnon palveluista tai pikemminkin niiden puuttumisista tai alasajosta. Laajasti on ollut nyt esillä sairaskuljetuksista, jotka nyt uuden lain mukaan ovat siirtymässä kunnilta (liian pieniä yksiköitä hoitamaan hommaa) sairaanhoitopiireille (suurina yksiköinä valmiuksia homman hoitoon). Pirkanmaalla pistettiin paremmaksi eli kustannukset nousevat, mutta yöaikaan ambulanssi saadaan lähtövalmiuteen vasta 15 minuutin päästä.  Tästä oli verkossa hyvä kuva, sillä ambulanssimiehistö piti hiljaisen hetken hoidon puutteeseen menehtyvien muistolle. Yleisönosastossa neljä ensihoidon lääkäriä moitti suunnitelmaa ja totesivat hienosti: "Mikäli tulevaisuudessa ambulanssi ei hälytyksen tullen ole edes liikkeellä 15 minuutissa, voidaan potilaan luokse saavuttaessa jatkossa ainoastaan todeta potilas kuolleeksi.". Kiire siirtyy siis hautaustoimistoille.

Kansanterveyslaki vuodelta 1972 toi meille terveyskeskukset. Ympäri maan pystytettiin uusia terveyskeskusrakennuksia, joissa olivat kaikki palvelut saman katon alla. Pikkuhiljaa lopetettiin asuinalueiden pienet yksiköt. Minunkin asuinalueella oli lääkärin, hammaslääkärin, terveydenhoitajan, kouluterveydenhoitajan ja neuvolan vastaanotot. Näissä pienissä yksiköissä sait palvelun välittömästi ja ne olivat kaikkien tiedossa. Muistan lapsuudesta tapauksen, jossa veljeni leikkasi veitsellä lihaa leivänpäälle, mutta onnistui pikkupoika viiltämään sormeensa. Sisareni antoi ensiavuksi keittiöpaperia. Hätä oli suuri, mutta molemmat muistivat, että tuossa lähellä on kouluterveydenhoitaja. Pistivät jotain ulkovaatteita päälleen ja menivät noin puolenkilometrin päässä sijaitsevalle vastaanotolle. Terveydenhoitaja näki kaksi lasta ja heidän hätänsä. Hän otti heidät vastaanottohuoneeseen ja hätääntyneet lapset kertoivat mitä oli tapahtunut. Terveydenhoitaja tutki ja hoiti vamman ja sen jälkeen kysyi lasten tiedot. Tiedot saatuaan hän otti potilaskortin esille ja siinä olleiden tietojen pohjalta soitti äidille. 

1990-luvun alun lama ja pankkiriisi ajoivat terveyskeskusten toiminnan todella alas. 1980-luvulla aikuinen ihminen pääsi vielä hammashoitoon, mutta tuon taloudellisen katastrofin jälkeen sinne pääsivät enää lapset, odottavat äidit, veteraanit ja vakavaa pitkäaikaista sairautta potevat. Puhelimella ei enää yhteyttä saa ja lääkärin vastaanotolle ehkä kahden viikon päästä. Ennalta ehkäisevä työ on muuttunut vain sairauden hoidoksi. Kuten nuo neljä lääkäriä kirjoituksessaan mainitsi: "Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan työikäisen tapaturmainen kuolema maksaa yhteiskunnalle noin 0,8-1,5 miljoonaa euroa.". Paljonko on rahaa palanut kun ennalta ehkäisevä toiminta on loppunut?

Terveyskeskuksiin ei saada lääkäreitä. Tästä kirjoitti hienosti yleisönosastossa eläkkeellä oleva lääkäri: "Entinen vapaana ammatinharjoittajan toiminut lääkäri joutui kansanterveyslain tultua voimaan vuonna 1972 terveyskeskuslääkärinä sekä byrokraatiksi että byrokratian uhriksi. Terveyskeskuslääkärin edeltäjän eli kunnanlääkärin lomakerepertuaariin kuului potilaskortti, resepti ja todistuslomake sekä kerran vuodessa lääkintöhallitukselle lähetettävä raportti tartuntataudeista.". Tämä eläkelääkäri taitaa olla sen verran nuori, että ammoin kunnanlääkärin piti vielä tehdä kunnan hallitukselle vuosikertomus.

Poliisia ei näy ei kuulu. Tästäkin oli kirjoitus sunnuntailiitteessä. Suomessa on ajettu poliisitoimintaa alas ja se näkyy. On laajoja alueita, joilla poliisin paikalle saamiseen menee aikaa ja paljon. On melko turha soittaa hätänumeroon saadakseen apua, jos lähin partio on 150 kilometrin päässä. Sunnuntailiitteen kirjoituksessa, kansalaisen tapauksessa jäin todella miettimään, samaa ilmeisesti miettivät poliisitkin. Poliisipartio oli sattumalta alueella ja havahtuivat peräänsä ajaneeseen autoon, joka vilkutteli pitkiä valoja ja pysähtyivät. Nainen kertoi, että kotona asuva poika on ryhtynyt ryypiskelemään ja hän ei ole uskaltanut mennä kotiinsa kahteen vuorokauteen. Kirjoituksessa myös esiintyi eläkkeellä oleva poliisi, joka pelkää, että kansalaiset ottavat käyttöön sakinhivutuksen ja omankäden oikeudet. Myös koulun rehtori oli huolissaan, sillä nuoret ovat oppineet sen, että rötöksistä ei rangaistuksia seuraa, koska ei ole valvovaa virkavaltaa. Tilastot pysyvät kauniina, eihän siellä poliisia tarvita. No, ei tarvita kun kukaan ei viisi soittaa, koska apua ei kuitenkaan tule.

Useissa kirjoituksissani olen käsitellyt näitä asioita. Julkishallinnon palvelut karkaavat kansalaisten luota kauas. Perustuslain mukaan (2 luku 6§) Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä ei toteudu, jos julkishallinnon palvelut tulevat kaukaa tai joudut niiden luokse matkustamaan pitkään. Esimerkiksi synnytyssairaaloita on lopetettu urakalla ja (tästä kerrotaan vain huhuina) moni lapsi syntyy matkalla, jonka pituus saattaa olla useita satoja kilometrejä. Entäpä, jos jokin menee vikaan? Kuka on silloin vastuussa? Byrokraatti tuskin, sillä hän vetoaa tilastoihin, selvityksiin, jne.
Tästä sanoi hienosti Grimmin paroni, joka kirjoitti 15. heinäkuuta 1765: ”Ranskan lakien todellinen henki on juuri se byrokratia, josta herra de Gournay -vainaa valitti niin suuresti; täällä toimistot, virkailijat, sihteerit, tarkastajat ja intendantit eivät ole nimitetty hyödyttämään yleistä etua, todellakin, yleinen etu näyttää olevan asetettu siten, että toimistoja voisi olla.".

Näyttäisi siltä, kuten aiemmin kirjoitin, että byrokratian kukka kukki ja kukoistaa eli teknisellä puolella oli 1980- luvulla neljä työnjohtajaa ja kullakin sata alaista ja tultaessa 1990-luvulle olivat edelleen nuo neljä työnjohtajaa ja kullakin neljä alaista. Miksi ei vähennetty työnjohtajia? Siksi, että he olivat suhteidensa ansiosta päässeet julkishallinnon suojatyöpaikkaan, sillä he eivät kyenneet suorittavaan työhön. Olen seurannut tätä läheltä monessa organisaatiossa ja etenkin tuossa entisessä ammatissa. Sanoin useasti, että kuinka matala tulee älykkyysosamäärän olla, että pääset julkihallinnon esimieheksi.

Mediassa on ollut useita kirjoituksia siitä, että rahat eivät riitä. Luinpa tuon lauseen: "Ministeri huomasi ongelman ja perusti työryhmän.". Rahaa riittää työryhmiin, selvityksiin, jne. Mutta ne katoavat heti kun toimipiste on liian syrjässä. Tehdään kuten Itella (entinen Suomen posti) vähennetään postilaatikoita, joihin voit kirjeesi sujauttaa ja vähennetään tyhjennysaikojakin, joten ei tarvitse niin paljon kuljettaa ja vähentyneiden kuljetusten vuoksi voidaan hintaa nostaa, jotta käyttökulut saadaan katetuksi.

Talvivaara vuotaa kuin seula ja viranomaiset toteavat vain, että kaikki ympäristövaatimukset ovat täytetty. Just joo, taitaa tuo viranomainen olevan samaa luokkaa kuin tuo nykyinen liikenneministerimmekin. Siteeraan jälleen kerran muinoisen ympäristöministerimme lausuntoa, jossa yrityksen edustajat kertoivat päästöjen PH-arvon olevan lähellä neutraalia eli 5,5 ja hän loihi lausuman: "Hyvä, hyvä, mutta nollaan pitäisi päästä.".

Nyt näyttäisi siltä, että poliisin on turha mainostaa autoissaan harmaan talouden kitkemiseksi ja tuo mainos, jossa kerrotaan, että nuorena tein ilman verokorttia ja elän kyllä kun jaksan pulloja kerätä. Valtiovalta ja eläkevakuutusyhtiöt ovat keränneet meiltä ja työnantajilta suuren määrän maksuja. Tutkailin tuossa, jälleen kerran, vanhoja tilinauhojani, joissa kerrotaan palkasta maksetun työeläkkeen määrä. Lainmuutoksen jälkeen ne katosivat johonkin byrokratian rattaisiin. Seitsemän turhaa vuotta maksoin palkastani työeläkemaksua, kuten työnantajanikin. En ole loppusummaa laskenut, mutta mietin, että kenen taskuun nämäkin rahat katosivat.

Lisäksi on tullut esitys, että kehitysvamma ei ole oikeutus laitoshoitoon, vaan heidät pitää sijoittaa normaaliin asumiseen. Käykö nyt sama, mikä koitui tuon mielisairaanhoitolain muutoksen myötä. Tällöin tulivat terveyskeskusten hoidettavaksi alkoholistit, narkomaanit, sekakäyttäjät, väkivaltaiset muistisairaat sekä mielenterveyspotilaat. Tämä lakimuutos aiheutti sen, että moni lääkäri ja hoitaja jättivät terveyskeskuksen. He kokivat, että ammattikoulutus ei riitä. Silloin ammoin lasareetissa työskennellessäni olin epätoivoinen. Ei ollut enää fyysisesti sairaita, joita hoitaa ja kuntouttaa. Oli vain psyykkisesti sairaita, joiden hoitoon minulla ei ollut koulutusta, tietotaitoa ja osaamista.

No kevennetään vähän. Olen silloin ammoin tutkaillut lasareettimme historiaa ja siellä oli kunnanlääkäri, joka hahmotti kunnan tilannetta kauniisti. Yksityisyyden nimissä poistan paikkakunnat ja henkilöt. Olen myös kirjoittanut sen nykyfontille eli ei ole tätä Gifu askin fonttia. En kuitenkaan ole muuttanut vanhaa Suomea nyky-Suomeksi enkä hänen kirjoitusvirheitään. Taidamme palata julkishallinnon palveluissa tuohon vanhan ajan epäkohtiin. Kuten tuo paroni Grimmin totesi jo ammoin, joten voimme päätellä, että historia toistaa itseään ja byrokratian kukkanen voi hyvin.
Kunnanlääkäri XX aloitti kunnanlääkärin viran hoitamisen 25.4.1918 eli kansalaissodan päätyttyä. Hän kuvaa kuntaa ja sen sairaanhoidollista toimintaa kunnanlääkärin kertomuksessa seuraavasti:
"Kunnanlääkäripiirin muodostaa pinta-alaltaan 212,5 neliökilometrinen X kunta, joka 2 - 3 km:n levyinen X-järvi jakaa kahtia: kaakkois-eteläiseen, pinta-alaltaan noin kolmannekseen, X-.X eli n.k. X-puoleen, varsinaiseen maaseutuun  sekä luoteis-pohjoiseen suurempaan osaan, missä etelästä läpivirtaavan X-joen alajuoksun varrella löytyvät asutuskeskukset, koskiyhteiskunnat, X, X sekä X välisellä kannaksella X-X. Laaja pohjoisosa pitäjää muodostaa osin karun kankaisen, osin hyisen hallaisen, asumattoman korpimaan. Vasta  ihan pohjoisessa n.k. X-kulmalla X:n ja X:n rajoilla ilmaantuu taasen vähin asutusta X:n eli X-joen rantamilla.
Pohjaveden saanti juomavedeksi ei tuota suurempia hankaluuksia vaan näkee kaivoja kaikkialla asumuksien yhteydessä ja hyviä luonnonlähteitäkin löytyy, X:kin, josta on alulle pantu jonkinlainen vesijohtoverkko, saa juomavetensä pohjavedestä ja onkin siksi säästynyt suuremmilta lavantautikuloilta niin X:n yhteydessä kuin se onkin.
Teitä kunnassa on paikallisliikennettä varten verrattain vähän. Pääliikennetie kulkevat pääasutusta myöten pitkin kummankin puolisia järvi- ja jokirantamaita. X-puolelta kulkee sitäpaitsi uusi tie suoraan sisämaahan läpi pienviljelyksiä muodostavan X:n kautta, suoraan sinne johtavat vain huonopääsyiset metsäpolut. Kyläteitä on hyvin vähän. Suuriakin asutusryhmiä ihan lähellä keskuksia on usein huonojen teitten takana, puhumattakaan pienimmistä metsäkulmista, joihin usein on miltei pääsemättömissä. Itse maantiet ovat syksyin keväin kauhistuttavassa kunnossa, vilkasliikkeisistä Etelä-X yhtenä korttelin paksuisena savivellinä, ei kumma siis että kylätietkin silloin ovat paljaana liejuna. Yleisliikenne X-X:n rata ja on sen varrella kunnassa paitsi 3 vilkasliikenteistä asemaa vielä 5 pysäkkiäkin. Sitä paitsi on avoveden aikana Xjärvellä hyvinkin vilkas laivaliikenne X:lle.
Kunnassa on lähes 14,000 asukasta (Papiston uudenvuoden ilmoituksen mukaan oli asukasluku vuodenvaihteessa 11,843; syntyneitä oli yhteensä 233 ja kuolleita 475, joista miehiä 347 128 naista vastaan, ero johtuu sotatilanteesta)  muodostaa yli  1,600 ruokakuntaa, joista teollisuus on noin 460:llä pääelinkeinona ja 360:llä maanviljelys, talonsavujen ollessa siinä 150 ja torpansavujen noin 100, muitten savujen lähennellessä 850:tä. Paikkakunnan pysyvä maataviljelevä väestö, jonka tyypillisempänä tapaa X-puolisella maaseudulla on aito X:stä. Suuri tehdas- ja etukaupunkiväestö on hyvin kirjavaa, kaikilta maanääriltä kotoisin sekä paljon muuttelevaista.
Kuten jo mainittin on kunnan asujamisto ryhmittynyt pääasiallisesti kolmeen asuntokeskukseen: äärimmäisenä lännessä läänin rajan kummallakin X puoleisen osan asukasluku lähentelee tuossa 1,000:tta, vastapäisen, rajantakaisen yhteiskunnan ollessa ainakin samansuuruisen. Tehtaita siellä on: pari sahalaitosta ynnä puuhiomo.  Sitäpaitsi on siellä suuri kauttakulkuliikenne sekä ylävesihin X:n-X:n, että alas X-jokea. Keskellä on X-kosken partahilla X:n yhtyiskunta noin 3,000 asukkaineen. Sekin teollisuuskeskus: paperi-, kumi-, piirauta- ym. pienempiä tehtaita. X on samalla kunnallinen keskus: kirkko, kunnan kokoushuone, vaivaistalo, hourula, apteekki, pankit ym. Se on myöskin määrätty kunnanlääkärin asemapaikaksi. Äärimmäisenä idästä X ja X. missä yksistään lasketaan olevan asukkaita siinä 6,000 paikkeilla, suurin osa siitä tehdastyöväestöä ja onkin siellä suuri luku mitä erilaisempiä tehtaita: paperi-, tapetti-, väri-, vernissa-, nahka- ym. tehtaita, konepajoja ym. ym. Paitsi näitä on kunnan alueella vielä neljäskin oma erityinen yhteiskuntansa nimittäin X keskuslaitos mielisairaita vaten, jonka asujamisto nousee lähemmäs 750:neen.
     Kunnassa on sivistyksen nostattajana 11 kansakoulua, useimmat niistä 2 useamman opettajan kouluja. Opettajia on 25 ja oppilaita oli vuonna 1917 kansakouluissa yhteensä keskimäärin 1,088. Sitä paitsi on jo muutamia kiinteitä pientenlastenkoulujakin omine vakituisine koulurakennuksineen. X:n tehtaalla on lukusali ja kirjasto työväkeään varten sekä lastentarha heidän lapsilleen. Lisäksi on kunnassa, paitsi pari yleistä jo aikaisempaa lastenkotia, tänä vuonna ollut toiminnassa 2 sotaorpolaa omakuntalaisia varten. Syksystä on kunnassa tämän lisäksi työskennellyt kansanopistokin.
    Kunnalla on kyllä X-läänin kuvernöörin 20 p:nä heinäkuuta 1892 vahvistamat terveydenhoito-ohjesäännöt vaan on painos niistä nyttemmin loppunut, kun viimeiset kymmenet vuoden kuluessa ovat jaetut kiertäville sairaanhoitajattarille, piirimiehille ja kansakouluille, joille kaikille samassa jaettiin myöskin kulkutautia- y.m. terveydenhoidollista kirjallisuutta. Kunnallislautakunta toimii samalla terveyshoitolautakuntana ja on kunta kylläkin virallisesti ollut jaettuna 12 eri terveyshoitokatsantopiiriin, joihin lautakunta on valinnut 23 katsantomiestä, mutta nämä usein eivät itsekään ole tienneet kuka katsastajana piirissä toimii. Näin ollen ei varmaankaan ole tullut kysymykseenkään minkäänlaisia tontti- tai asuntotarkastuksia ja rakennusjärjestelmän valvonisia saatikka sitten kulkutautien tehokasta vastustamisa. Tästä näin taajakeskuksisessa kunnassa tarvittaisiin ripeästi parannuksia tässä suhteessa. Ei olisi vaan X - X - X, joista jo lienee kysymys nostettu, vaan ajoissa kohta yksin tein myös X ja X:kin saatava taajaväkisiksi yhteiskunniksi, joille olisi hankittava vahvistetut asemakaavat ja joihin olisi asetettava ajanmukaisesti säännöstellyt rakennus- ja terveyshoitolautakunnat. Sillä asuntokurjuus kaikissa näissä tehdaskeskuksissa on osaksi hyvin silmiinpistävä paikoitellen hyvin taajoine asuntoryteikköineen ilman minkäänlaista järjestelyä ja sitten useinkin samaan hataran katon alla vuokralaisena 4 lapsirikasta perhettä kussakin nurkkakamarissa yhteisen keskeisen keittiä-eteisen ympärillä. Toiselta puolen on kyllä merkittävä, että pysyväisesti paikkakunnalla pysyneet työtelijäät työläisperheet ovat jo saavuttaneet jonkinmoisen varallisuuden asuen omassa siistissä asumuksessaan puutarhan taisen  keskessä. Ani harvalla on kutekin enemmän maata, jotta pystyy lehmänkin pitämään. Itse maaseudulla talolliset tulevat hyvin toimeen asustaen jo vähin herraskaisestikin ollen isäntäväessä oma makuu- ja tavallisesti eri ruokailuhuoneensakin ja torpparit y.m. pienviljelijät näyttävät myöskin olevan toimeentulevaa väkeä.
     Poikkeuksellinen aika elintarvepulineen on varmasti vaikuttanut yleiseen terveydentilanteeseen hyvinkin haitallisesti näin suuriin tehdasteollisuusyhteikuntiin, joissa suurin osa väestöstä on jäänyt pienen ja ajallisesti usein hyvinkin epätasaisesti jaettujen korttiannosten varaan. Nälkäödemit ja skorbutiset funaffectiot ovatkin olleet hyvin tavalli-set lääkärinprakriikassani. Niukan ja epätasaisen annostelun seurauksena onkin ollut, että kaikki kuin suinkin ovat siihen kyenneet ovat syrjästä näin koittaneet henkipitimikseen hankka, mitä suuhunsaatavaa vaan mistäkin on läytynyt. Näitä kärkkyviä ruuankejääjiä on usein laumoittain tavannut, missä päin vaan on sairasmatkoilla sattunut liikkumaan.
     Kummakos sitten että kulkutaudit ovat olleet niin yleisesti levinneitä kuin juuri täähän aikaan. Alkuvuodesta jo ennenkuin vakituinen lääkäri kunnassa olikaan oli jo muutamia tulirokkotapauksia hoidettu tilapäisessä kulkutautisairaalassa. Sittenniitä on toukokuusta alkaen jatkuvasti pitkin vuotta ilmaantunut yhä uusia tapauksia milloin siellä milloin täällä etekin X:n kulmalla. Vuoden kuluessa on tulirokkoisia tilapäisessä kulkutautisairaalassa hoidettu yhteensä 47 tapausta. Toukokuussa ilmaantui yhtäkkiä 4 eri isorokkotaupausta, kaikissa tartuntalähde X:lla todettavissa. Elo-syyskyyssa ilmaantui jälleen 3 uutta tapausta X:ssa. Kaikki nämäkin sairaat olivat eritettynä kulkutautisairaalassa. Kurkkumätää oli toukokuusta asti ollut pitkin vuotta hajallisia tapauksia, kulkutautisairaalassa on niitä hoidettu 18 tapausta. Elokuussa ilmaantui X:ssä 2 lavantautitapausta, jotka niinikään olivat eritettynä kulkutautisairaalassa. Syyskuussa oli muutamia punatautitapauksia. Loka- joulukuun aikana riehui aika ankara influensaepidemia kauttaaltaan yli kunnan. Marras-joulukuussa ilmaantui lisäksi joukko hinkuyskätapauksia. Koko vuoden ajan on kunnassa täytynyt olla toiminnassa tilapäinen kulkutautisairaala, missä hyvinkin alkuperäistä on toisinaan täytynyt saada eritetyksi neljäkin eri epidemia lajia. Kunnallisen kulkutautisairaalan tarve onkin osoittanut ihan välttämättömäksi tiheäasutuksiseen kuntaan ja onkin vastuusto jo päättänyt että sellainen on rakennettava - kivijalan piti päätöksen mukaan olla vamis vuoden 1917 kuluessa, mutta vieläkään ei näy kiveä kiven päällä. Säikytään nyt suuri kustannuksia. Mitään  tehokasta kulkutautien vastustamista ei esim X:ssä voi ajatellakaan ellei sairaat saada eristetyksi sairaalaan ja X on aina pysysvä vaarallisena kulkutautilähteensä  X:lle aina siksi kunnes tämä itse asiassa jo X:n esikaupungiksi liitetään hallinnollisesti täydellisesti kaupunkiin saaden kunnolliset rakennus- ja terveyshoitojärjestelynsä omine aluelääkäreineen ja sairaanhoitajttarineen X:stä päin tehokas terveyshoidollinen valvonta siellä ei voi tulla kysymykseen.
    Venerisiä taudintapauksia olen toistaiseksi praktiikassa tavannu enempi vähän: jokunen refantti gonorhoetapaus sekä muutamia sekundäri luestapauksia.
    Tuberkuloosia olen samoin toistaiseksi tavannut huomattavasti  vähän, mutta sen sijaan on ollut useampia kasiomatapauksia. Samoin näkyy stryma paikkakunnalla olevan yleinen.
    Kunnassa ei ole toistaiseksi vakituista sairaalaa. Kuten yllä on mainittu on tilapäinen kulkutautisairaala ollut toiminnassa kautta vuoden ja on siellä hoidettujen sairaustapausten luku ollut 76.
     Kunnassa on 2 kunnan palkkaamaa kierävää sairaanhoitajatarta, toisen asemapaikka X, toisen X. Näillä ei kummallakaan ole vahvistettua ohjesääntlä eikä valtionapua heidän palkkaukseensa ole hankittu. Sitäpaitsi toimii Etelä-X:ssä diakonatinyhdityksen palkkaama diakonissa ja on hänellä ohjesääntönsä. Sitten oli alkuvuodesta X:ssa vielä toinenkin Naisyhdisksen ylläpitämä hoitajatar, mutta varain puutteessa yhdityksen täytyi lopettaa viran.
     Kunnassa on kunnankoti. Hoitopaikkoja siellä on 60 sekä eri hourula-osasto 16 sijalla, eri hoitajineen.
    Kunnan palveluksessa on yksi koneellisen lapsenpäästökurssin suorittanut kätilö ja on hänen asemapaikkanasa X. Synnytysavustusta on hän vuoden kuluessa antanut    tapauksessa, syntyneiden luvun ollessa kirkonkirjone mukaan 233. Tämä on epäkohta, joka ei parane, ennenkuin kuntaan saadaan kätilöitä lisää. Niitä tarvitaan lisäksi ainakin X:n, X:n ja Etelä-X:n, kunnekin eri.
     Suurin osa kunnasta säilyi sodan jaloissa verrattain kokemattomana lukuunottamatta ryöstöjä ja pakkoluovutuksia, joita tapahtui vähän kaikkialla. Ainoastaan X:n lähimmät ympäristöt X-X kärsivät kaupungin pommituksesta ja valtauksesta ja aineellinen vahinko näissä tiheissä tehdasseuduissa olikin sitä tuntuvampi. Sotavaurio koko kunnassa lasketaan Smk. 2.113.990:96
                                                                                                             10 p:nä helmikuuta 1919.
                                                                                                             Kunnanlääkäri X.X











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti