Nyt on ollut otsikoissa armeijan ateriahuolto, jossa eväät
eivät ole olleet parhaassa kunnossa tai ovat olleet esteettisesti järkyttävää.
Aiemmin on ollut tapetilla myös vanhusten koteihin toimitetut ateriat, jotka
ovat olleet rumia ja pikkuruisia.
Usein ajatellaan, että aterian ulkonäkö on toisarvoinen
seikka, mutta todellisuudessa näin ei ole. Vaikka ruokahalu on huono, niin
hyvän näköistä ateriaa tulee edes hieman syötyä. Epämääräisen harmahtava ateria
saa epäilemään sen sisältämiä taudinaiheuttajia.
Ulkonäkö kertoo usein ruuasta paljon. Ylipaistettu näkyy ja
haisee. Jokainen lienee saanut lautaselleen pihvin, josta palasen saa irti
korkeintaan rälläkällä. Maito voi näyttää hyvältä, mutta kahviin kaadettuna
sakkautuu ikävän näköiseksi. Home juustossa on joidenkin herkkua, mutta
epätervetullut näky hillopurkissa. Keitetyn spagetin kuuluu olla pehmeää ja
notkeaa, mutta jos salaatti ja kurkku ovat samanlaisia, niin kyllä ne
lautaselle jää.
Makuasia on makuasia ja siitä on vaikea kinastella.
Valkosipuli on tunnetuin mielipiteiden jakaja. Tuoreus on sitten ihan oma asia.
Luvattoman usein on uutisissa ruokamyrkytyksen saaneita, joita on runsaasti ja
samasta lähteestä. Kouluruuista on tullut tutuksi kumiperunat, jotka eivät edes
maistu perunalle. Ylipaistettu kala on kuivaa ja kurkkuun takertuvaa.
Ns. laitosaterioissa on suuria eroja vaikka määrärahat ovat
samat. Joten täytyy luoda katsaus kokkiin. Mieleeni muistuu pappi, jota kukaan
ei halunnut puhujaksi, tms. ja häntä sanottiin virkapapiksi. Muodollisesti
pätevä, mutta sisällöltä köyhä ja toimitusten tekstit olivat ohjekirjan
tekstejä. Ilmeisesti laitoskokki voi olla muodollisesti pätevä, mutta rakkaus
ruokaan puuttuu. Tätä kuvastaa armeijan keittiöhenkilön kommentti: "Kyllä
ne (sotilaat) pärjää näkkileivällä.".
Päiväkotien aterioihin paneudutaan, jotta lapset innostuvat
syömään erilaisia ruokia. Aikuisen ei sitten ole enää väliä. Jos ei maistu,
niin voi olla syömättä.
Ilmeisesti mössö ja pöperö annoksilla ajetaan ihmiset pois terveellisestä
ruuasta ja hakeutumaan grillille. Elimistömme kaipaa erilaisia aineita ruuasta
ja niiden puutteet aiheuttavat omat ongelmansa. Luvattoman usein epäterve ruoka
näkyy myös vyötäröllä ja verenkiertoelimissä.
Liian pieni annos ja/tai energiaköyhä ateria johtaa toisiin
ongelmiin.
Miten laitosruokaloiden henkilökunnan saisi motivoitua? Vai
onko sittenkin kyse ammattitaidosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti