Aiheittain

perjantai 2. tammikuuta 2015

Ja metsään ei mennä

Sattuipa tuossa pari päivää sitten osumaan silmiini uutinen, jossa turvapaikan hakijat eivät hyväksyneet sijoituspaikkaa. He olivat aluksi tulleet Malmösen, mutta matka oli jatkunut Östersundiin ja siitäkös äläkkä syntyi.

Turvapaikan hakiajat ovat kotoisin Syyriasta ja Irakista. Heille ei sitten kelvannut turvallinen paikka, vaan sitä piti ryhtyä moittimaan.

Kumma juttu, kun sotaa pakoon lähteneet ryhtyvät jo toivomaan asuinaluetta. Toki tämä on ollut jo pitkään hyvin ymmärrettävää, sillä lähelle jo aiemmin tulleita sijoitettuna ei tarvitse opetella maan kieltä. Den ett fel. Joutuisi olettelemaan ihan uuden kielen.

Itse mietin sitä, että kun nuo pakolaiset ovat ISIS:n toiminta alueelta, niin kuinka moni heistä on värväri. Nyt he ovat joutuneet kauas niistä, joita voi värvätä. Ja sekös on harmillista.

Kritiikin esittäjät kuvaavat, että he ovat joutuneet metsään tai vankilamaisiin olosuhteisiin. Turvapaikka pitää siis olla Hilton hotellin tasoa, aamiainen vuoteeseen tarjoiltu, pyykit pestynä, huone siivottuna ja raikas saippua kylppärissä.

"Malmö, Tukholma tai joku muu kaupunki, missä ei olisi näin kylmä. Täällä on karhuja, susia ja muita eläimiä. Me emme voi jäädä tänne”, sanoo yksi tulijoista, todelliselle turvapaikalle.

Lopullisen niitin lausui; "Juu, mutta me olemmekin arabeja. Tämä ilmanala ei sovellu meille”, protestoija perustelee. Hei haloo, täällä on tämä outo sääilmiö ja täällä on ajoittain hieman alle nolla-asteen. Saattaa jopa sataa valkoista ainetta taivaalta.

Jos ei kelpaa, niin paluu takaisin mistä tulitte. Emme kaipaa teitä tänne. Täällä on kylmää ja ymmärrän, että lähes puutomalla savannilla eläneellä on vaikea sopeutua pohjoisen puiselle alueelle.

Tuolle tyypille  ei kelpaa mikään. Olosuhteet on saavutettava jaa me maksamme heidän olemisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti