Aiheittain

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Viljelijän ahdinko

Tänään vyöryi Helsinkiin kuutisen sataa traktoria ja parisen tuhatta kiukkuista viljelijää. Traktorimarssilla osoitetaan mieltä muun muassa maatalouden kannattavuuden heikkenemistä, kauppojen halpuuttamista, Venäjän talouspakotteita sekä viljelijöiden tukimaksujen viivästymistä vastaan, joista on vastannut Maaseutuviraston pääjohtaja Leena Tenhola.

Aamun aviisi kertoi tilastosta kaivettuna lukuja, jotka ovat korutonta kertomaa, kuten sanoi Komisario Palmu. Esimerkiksi ruisleipä maksaa kuluttajalle 5,05 euroa kilo. Tuottaja saa jauhoistaan 3 %. Tämä tarkoittaa sitä, että ruisleivän kilohinnasta tuottajalle menee 0,15 euroa. Kauppa ja teollisuus vievät 85 % ja loput menee veroihin.

Ns. ruuan halpenemisen seurauksena ovat summat vieläkin pienemmät. Kun maito maksoi 1,10 euroa/litra, niin tuottaja sai 43 % vuonna 2014. Nyt vuodenvaihteen jälkeen litra maitoa oli 1,03 euroa eli tuottajalle sai enää 38 %. Teollisuus ja kauppa pitivät huolen omista saamisistaan eli vievät nyt hinnasta 50 %, kun vuonna 2014 vain 45 %.

Mieluusti ostan kotimaista, sillä se on tuoretta ja säilyy pidempään, esimerkiksi vihannekset. Maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen loihi hienon lausuman: "Ei voi olla niin, että meillä syödään päiväkodeissa sellaista ruokaa, jota ei saa Suomessa edes tuottaa.". Toivottavasti seisoo sanojensa takana, sillä ministerin sanomiset ovat hieman yhtä tyhjän kanssa.

Lähiruokaa suoramyyntinä, kiitos. Muutamat tuottajat ovat alkaneet itse myymään kananmunia suoraan asiakkaille. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) on monesti torpannut tuottajan suoramyynti ajatuksen. Tuossa naapuri kaupungissa on yli sata vuotias kartano, joka toimii maatilana edelleen vaikka on liki kaupungin keskustaa. Se joutui Eviran hampaisiin raakamaidon myynnistä, mutta onneksi sai jatkaa. Eräs yrittäjä joutui lopettamaan pullan tuotannon raakamaidon vuoksi ja joltakin Evira vei oikeudet toimia, kun lavuaari oli väärässä paikassa. Eiköhän koko Eviran voisi lakkauttaa ja jättää muutaman tyypin valvomaan ulkomaan tuontia?

Minulle kelpaisi kyllä, että tuottaja tulisi kuin jäätelöauto kotikulmille, josta voisi noutaa lihaa, munia, jauhoja, ryynejä, vihanneksia ja kasviksia. Naudan kuluttajahinta on 10,08 euroa kilo, josta tuottaja saa 28 pinnaa. Kauppa ja teollisuus 60 pinnaa. Loppu luonnollisesti menee veroihin. Kyllä olen valmis maksamaan lihasta käyvän hinnan liki kotia tuotuna. Olisi taatusti tuoretta, sillä yllättävän usein kaupasta ostetun (ei marinaadilillinki) lihan alapuoli on jo muuttunut harmaaksi.

Oi, pääministeri Sipilä ja entinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila olivat tunteikkaita ja pienet kyyneleet silmäkulmassa. Mikäli ministereiden tunteen purkauksia on katsellut ja heidän jälkikäteen sanomisia, niin kyyneleet ovat joko krokotiilin kyyneleitä tai sitten perin juurin turhautuneen ihmisen kyyneleitä idiotismin edessä.

Suora lainaus: "Suurempia lupauksia ei viljelijöille tule, mutta sitäkin enemmän ymmärrystä ja empatiaa". Jep, ymmärryksellä ja empatiallahan ongelmat hoituvat kuin itsestään.

Erään traktorin katolla seisoo nainen maatyöläisen housut. Tyyppi on paremmin tunnettu desing vaatteista ja koruista eli Susanna Koski, joka loihi lausuman: " Kotimaisen ruuantuotannon puolustaminen kuuluu meille kaikille. Tämä tilaisuus on ihan yliveto juttu.". Lisäksi: "En itse ole maatalon tyttö, mutta olen viimeksi ollut keväällä pellolla jyräämässä.". City-tyttö pääsee elvistelemään maataloustaidoillaan ja noille lausumille nauravat jo naurismaan aidatkin.

Evira lopetetaan ja sitten tuottajat saavat järjestää tuotantonsa myynnin ihan itse. Kuten kaikki tietävät, niin kansa äänestää jaloillaan. Kun tuottaja munaa, niin viesti kulkee nopeasti ja valvonta on siinä.

6 kommenttia:

  1. Itse käyn kaupasta ruokani ostamassa, kun tarpeet ovat pienet ja toisaalta kotona säilytys- ja varastointilat rajalliset. Onneksi on melko hyvät valikoimat lähiseudun tuottajien ja esim. pienten leipomoiden leipää ja pullaa, jotka kyllä löytävät tiensä ostoskoriini silloin kun niitä tarvitsen. Kaikki mitä paikalliset tuottavat ja kaupasta löytyy on mun juttu. Ja niitä on ainakin käyttämässäni kaupassa ihan hyvin saatavilla.
    Huru-ukko
    PS.Hyvii juttui sinulla, kiva lukea.

    VastaaPoista
  2. Tervehdys Huru-ukko!

    Hienoa, jos lähiruokaa löytyy lähikaupastasi, sillä minun lähikaupoista vähemmän löytyy.

    Kirjoitukseni ajatuksena oli kuitenkin, että tuottajat voisivat myydä itse tuotteitaan ilman välikäsiä ja siten saada tuotteistaan paremman korvauksen. Tällöin voisi myös vähentää pakkausjätteiden määrää. Taloutemme käsittää kaksi "oravaa", mutta mieluusti valmistan ruokaa isomman erän, esim. lihapullat, jauhelihapihvit ja sveitsin pihvit valmistuvat yhdellä uunin lämmityksellä ja sitten pakkaseen.

    Kiitos P.S:stä =)

    VastaaPoista
  3. Kyllä tämä traktorimarssi oli vaan jäävuoren huippu, sanon ma.

    Itsellä ei ole tilaa, peltoa eikä tonttia, mutta vielä pidän yhteyttä lapsuudenkavereihin, joilla sitä on. Lainat ovat suuria ja paperivelvollisuudet myös, tulot pienenneet vuosi vuodelta. Vakavia ilmeitä, nämä ovat niitä, jotka eivät ole tottuneet valittamaan tai kitisemään rahan loppumisesta. Ovat tyytyneet aina selviytymään ihan itte, apua ei pyydetä muuta kuin talkoisiin ja niissäkin ovat tarjottavat viimosen päälle, vaikka muutoin olis pöytä ollut perheellä tyhjemmän puoleinen.

    Kun näillä vetää vyön piukaksi, tulee niitä tapauksia, joita muista viime lamankin ajasta - muutama kaveri oli notkahtanut silloin paikallisen uuden pankinjohtajan houkutuksiin ja ottanut valuuttapohjaisen lainan - seurauksena oli isännän päätös oman käden kautta ja pari muutakin tosi outoa kuolemantapausta, josta ei ilennyt kysellä enempää, tilanne kuitenkin oli selvä, kun pellot ja metsät meni myyntiin ja jäljelle jäänyt perhe hävisi tuttavapiiristä vähin äänin...

    Meilläkin on lähiruokakojua - kesäisin. On eroa hinnalla ja tasolla. Parhaimmat ovat juuri sitä mitä kaipaakin: kaupan hinnalla todella priimaa tavaraa, lähipellosta ja tosi tuoreena, laatuluokka sellainen, mitä ei kaupasta saa, mutta kauppahalleissa olen nähnyt (tuplahinnalla siellä). Näistäkin kateellisimmat vitisevät, että saapa siinä maajussi nyt tuotteelleen hirmuhinnan. Vitisijät unohtavat, että lähiruokakojusta seuraa mukana pitkä kettinki - etpä voi lähteä paria tuntia enempää kotoa pois, ettei koppi tyhjene (hyvä myynti tai pitkäkyntiset vierailevat), valvontakamerasysteemi on pakko hankkia ja pidettävä sormet ristissä, että sää suosii ja jaksaa niputtaa, pussittaa ja ravata pellolla. Käsin tekien kun se laatu pysyy siinä extrapriimana...

    Makoisaa kesää ja valoisampaa tulevaisuutta odotellen

    Arja-täti

    VastaaPoista
  4. Tervehdys Arja-täti!

    Viljelijän ja yrittäjän murheet ovat yhtäläiset. 90-luvun alun laman jälkimainingeissa todettiin, että kaksi viidestä on hautuumaalla, toinen mokoma mielisairaalassa ja yksi viidesosa yrittää selvitä joten kuten.

    Myyntikojussa on ongelmansa. Siksi heitinkin kehiin ajatuksen jäätelöautotyyppisestä ratkaisusta. Pysähdys sopiville paikoille puoleksi tunniksi ja halukkaat saavat käydä ostamassa tuotteita (sama idea mikä on muutamalla kananmunien tuottajilla).

    Toki myyntituotteet joutuu niputtaan, pussittaan, tms. ja siitä on oma vaivansa.

    Kiitos, toivon kesän koittavan, että pienen peltoplänttini kimppuun taas pääsisin. Taimia on monia jo esikasvatuksessa.

    Mukavaa kevättä ja kesää sekä turvattua tulevaisuutta sinulle.

    VastaaPoista
  5. Muuten pitkälti samaa mieltä, mutta tuo Eviran mollaaminen menee kyllä ohi maalin. Evira on viranomainen, joka yrittää parhaansa mukaan panna toimeen niitä direktiivejä, lakeja ja asetuksia, joita ylhäältä armollisesti annetaan. Oikea osoite olisi oma kansanedustajasi/puolueesi, joka niitä säädöksiä suoltaa. Tai, vielä tarkemmin, oikea osoite olet sinä itse, joka olet edustajasi valtiopäiville äänestänyt. Mietipä tätä asiaa seuraavien vaalien alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys Anonyymi!

      Itse en ole maanviljelijä vaikka tilan omistankin eli vanhoihin omakotitontteihin (aiemmin olivat kaikki tilarekisterissä, jossa omani on vieläkin) kuuluu peltoalue, jossa pottuja, sipuleita, kurkkuja, tomatteja, salaatteja ja sen sellaisia omiksi tarpeiksi viljelen.

      Totta, Evira valvoo niitä sekalaisia säädöksiä, joita ylhäältä antavat yleensä ne, jotka asioista ei mitään tiedä. Usein Eviran päätökset vaan tuntuvat sotivan järkeä vastaan ja kun säädös saa kysymään: "Miksi?", niin silloin säädös ei ole oikea.

      Mitä tulee edustajaan, jota äänestin, ei sinne päässyt vaikka edusti niitä arvoja, joita minulla on. Nyt olemme lisäksi nähneet, kuinka arvottomia olivat niiden edustajien lupaukset, jotka sinne tulivat valituiksi.

      Poista