Aiheittain

maanantai 3. lokakuuta 2016

Elämän poluilta löytyneitä XII

Ennen oli paremmin sanotaan ja tämä pitää kyllä paikkansa kodinkoneiden suhteen. 1970-luvulla oli lukemattomia erilaisia messuja ja vanhempiani kiinnostivat kovasti kodinkonemessut, joihin pyrittiin osallistumaan vuosittain. Vuosi ei ole jäänyt mieleen, mutta arvelisin, että -73 tai -74, osallistuimme jälleen messuille. Eräällä osastolla vanhempamme pysähtyivät ihastelemaan laitetta, jota tuote-esittelijä tarkoin näytti.

Laite oli tuoremehulinko, jolla kotona voi tehdä tuoremehua suoraan lasiin ja saimme maistella erilaisia mehuja ja porkkanasta tuli hyvänmakuista mehua. Kun hintakin oli passeli, niin sellainen kotiin hankittiin. Isäni pysähtyi toisella osastolla tuijottamaan tuote-esittelijän esitystä ja sai itsekin kokeilla, sillä isi oli pitkään etsinyt halkaisukirvestä ja miesten mallia. Nyt löytyi sopiva, SuperFlas ja siinä oli jousilla varutetut kiilat ja pitkä varsi. Tehokas vehje, kun sitä isompana käytin eli 60 cm halkaisijaltaan oleva pölkky meni kahdella iskulla halki ja ohuempia sai etsiä naapurin puolelta. No nyt on halot hakattu minun osalta.

Mehulingon kaivoin jälleen tänään esille, sillä myöhäissyksyn omenat ovat nyt mehukkaimmillaan ja syksyinen viinivalmistus loppusuorallaan eli omenaviinit vielä. Tuo alkuperäinen linko on yhä käytössä eikä ole tarvinnut huoltoa koko neljäkymmenvuotisen historiansa aikana.

Lingon metallisiivilään asennetaan nauha, jonka avulla on helppo poistaa kuivajäte. Työ on hidasta, sillä omenan koosta riippuen nauha täyttyy kuudesta isosta ja kymmenestä pienemmästä omenasta, mutta kun kuivajäte linkouksen jälkeen jää tiiviiksi nauhaksi, niin loppupeleissä poisto on helppoa. Tuplasiivilöinnin ansiosta mehu on täysin puhdasta, mutta nopea linkous saa aikaan pinnalle vaahdon, joka on poistettava, sillä kuumennusvaiheessa se kiehuu herkästi yli.

Nyt viimein särkyi lingon elinaikana kolmas tai neljäs nauha. Koska en ole keksinyt mistä uuden saisi, niin väkersin sen hyttysverkosta ja toimii moitteettomasti. Näitä Itä-Saksan tuotteita tuli myyntiin runsaasti ja tämän laitteen nimenä on Vorwerk eli edessä työ. Sarjassa oli imureita ja muita laitteita, mattotamppari minulla vielä on samasta sarjasta, mutta ei imuria, joten sen pistotulppa vaihtui ja tekee edelleen aivan loistavaa jälkeä.

Samanlaisilta messuilta tuli myös Combina 100 monitoimilaite eli sisältää parturointi- , parranajo- ja hierontasetin. Pelkällä puhdistuksella toimii yhä edelleen. Nykyisin kodinkoneet laukeaa tavallisemmin takuun päättymisestä seuraavana päivänä eli käyttöikä jää hyvin lyhyeksi. Herää pieni kysymys eli kumman hiilijalanjälki jää pienemmäksi - uuden tekniikan vain vanhan tekniikan?



5 kommenttia:

  1. Annas ku mä arvaan: Vanhan tekniikan?
    t. Huru-ukko

    VastaaPoista
  2. Tervehdys Huru-ukko!

    Niin minäkin arvelen vaikka laitteen sähkönkulutus on luokkaa Ö, niin käyttöikä, laitten vaatimat osat, korjauskulut ja muut, niin tämäkin mehulinko on hiilijalanjäljitään pienempi kuin moni puhaltaa poliisin pilliin.

    VastaaPoista
  3. Olen muuten kuullut että itäsaksalaisia jääkaappejakin on vielä täysin käyttökunnossa joissain suomalaisissa kodeissa vaikka päiväys on 1950-luvulta. Ehkä vermeet tehtiin silloin kestämään.

    VastaaPoista
  4. Yrjölle: Kas se juotuu siitä, että itägermaaneilla ei ollut varaa ostaa joka vuosi uutta kodinkonetta tms. laitetta ja häkkyrää, niin oli pakko tehdä kestäviä kapineita. Arvelee Huru-ukko

    VastaaPoista
  5. Tervehdys Ykä!

    Totta. Minulla on vielä melkein toimintakuntoinen sähköliesi kahdella levyllä mainitsemaltasi vuosikymmeneltä. Ainoa mikä ei toimi, on sen uuniosa, sillä vastus on vuosikymmenten aikana sanonut työsopimuksen irti.

    VastaaPoista