Aikaisin aamulla saapui juna Osloon ja asematontut ohjasivat junan sivuraiteelle, jossa oli pieni asema, joka oli kauniisti koristeltu. Millisentti Mitta apulaisineen olivat jo kattaneet aamiaispöydän. Monenlaista herkkua oli arvovieraille tarjolla, ruispuuroa voisilmällä, savuporopaistia ja monta muuta herkkua. Elf Palota kehui suunnattomasti tuota armoitettua paistia vuolaasti ja otti vielä vielä kolmannen leivällisen. Johanna Vallivuori oli taas ihastunut kovin kotoiseen ruisleipään ja kysyi valmistajaa. Anniina Manteli kertoi, että valmistaja oli Tonttula leipuriopiskelija Janne Jauhopeukalo.
Pienen hetken kuluttua ravintolavaunuun nousi kolme linnan tonttua. Drottningholmin linnan aarrekammion tonttu Tomte Slott, joka oli joutunut käymään pikaisesti apuna Oslon kuninkaanlinnassa, sillä eräs diadeemi oli vaurioitunut ja Tomte Slott oli arvostettu koruseppä, joka taisi niin kullan kuin hopean ja jokaisen jalokivi laadun ja niiden työstön. Toinen tonttu, joka junaan saapui oli luonnollisesti Oslon kuninkaanlinnan hovitonttu Alv Hoff, joka vastasi tilaisuuksien onnistumisesta, kukka-asetelmista istumajärjestykseen asti, ihmisille kun tuppasi hieman virheitä tulemaan. Kolmas vieras olikin kauempaa, Edinburghin linnan tonttu Sìthiche Caistel, joka oli hyvin vanhaa tonttusukua. Puheensorina aamiaispöydässä oli valtaisa, sillä tontut tunsivat toisensa jo vuosisatojen takaa.
Juna lähti puksuttamaan kohti pohjoista, sillä Tonttulaan saapua piti puoliltapäivin. Valtteri Vaara ja Simeon Sinivuori olivat vaihtaneet vuoroa Tonttu Tohvelon ja Tonttu Kotitontun kanssa. Valtteri ja Simeon söivät hieman puuroa ja menivät miehistötiloihin nukkumaan. Tonttuvieraat sen sijaan jatkoivat keskustelua.
Tonttulan kylässä oli kaikki työntouhussa. Kunnantalon ja koulun juhlasalin koristelu, ruokapöytien liinojen silitys ja pöytien kattaukset, viimeiset siivoukset, jne. TSV asensi jätkänkynttilöitä ja soihtuja paikoilleen. Pian saapui paikalle Tonttu Revontuli, kalpeana kuin lakana. Rehtori Agricola kysyi; Mikä on hätä ystävä hyvä. Kuultuaan, että jokin oli pielessä, ampaisi paikalle myös kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä ja tivasi hädän syytä. Tonttu Revontuli kertoi; Joulukuusen ja aseman sekä kunnantalon jouluiset valot ovat vaurioituneet. Hiiret ovat nakertaneet johtoja ja ne eivät ole enää turvallisia. Tonttu Tuikitärkeä messusi; Miten olette voineet noin huolimattomasti niitä säilyttää? Rehtori Agricola pyysi malttia ja kysyi Tonttu Revontulelta; Onko teillä kaapelia uutta tarpeheksi? Koulun tontut voivat auttaa valokuvioiden ja ohjattuna ylin luokka myös sähkötöissä. Etenkin Ville Virta on ollut koulussa erinomainen sähkötöiden tekijä.
Tonttu Revontuli vastasi; Kaapelia on ja lamppujen pohjat käytettävissä. Voimmeko käyttää koulun teknisen työn luokkaa, jotta valot saataisiin kuntoon. Rehtori Agricola antoi auliisti luvan ja sinne vietiin vaurioituneet jouluvalot ja TSV:n väki ja muutamat sähkö- ja elektroniikkatontut ynnä parhaat sähkö- ja elektroniikkaoppilaat.
Ehtiiko juna Tonttulan asemalle kun kello lyö kaksitoista ja saadaanko juhlavalot korjattua ajoissa? Se selviää, kun kuudes luukku aukeaa.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti