Kun lumi peitti vielä maata, niin pihalla näkyi vain suuri määrä omenapuita ja marjapensaita. Perikunnan edustaja saapui paikalle ja pääsin katsomaan taloon ja ulkorakennukseen sisälle. Olin kyllä saanut tietoa talosta, mutta pienoinen järkytys koitti talon keittiössä, jossa ovet ja niiden pielet olivat ripulipaskan väriset ja seinät vaalenpunaiset. Ei kovin houkutteleva väriyhdistelmä.
Taloon tuli vain kylmä vesi ja havaitsin, että sähköjohdot olivat lyijypäällysteiset ja lapsuuden kodissa tämä oli tullut ongelmaksi, sillä eristeenä käytetty guttaperkka oli antanut periksi ja voltteja oli yhtä paljon johdon sisällä, kuin ulkonakin. Täten tiesin, että sähköremontti on tehtävä heti alkuun.
Hilpein oli WC, jossa oli tapetti ja sen kuvituksena Disneyn Lumikki ja Seitsemän kääpiötä. Huomautin perikunnan edustajalle, että ulkorakennuksen katolta puuttuu huopakaistale. He lupasivat korjata sen ja todellakin se oli korjattu, kun avainten luovutus oli ja vielä näyttivät, että paikalle on todella asennettu uusi huopakaistale.
Koska olen vanhanaikainen, niin olin jo aikaisemmin ostanut astioita, liinatarvikkeita, jne. Puolisoni on usein sanonut, että minulla täytyy olla saksalaisia geenejä, koska minulla kaiken pitää olla alles ordnung. Täten kuljetin omalla autollani tavaralaatikoita uuteen kotiin ja jokaisen päällä oli tarkka luettelo siitä, mitä laatikko sisälsi ja mihin huoneeseen se piti viedä.
Ulkorakennus oli mielestäni hieno, sillä siellä oli suuri saunatupa, jossa oli leivinuuni sekä puilla lämpiävä sauna. Muuripata oli hyvässä kunnossa, mutta tynnyrikiuas oli jo aikansa elänyt, joten se uusittiin kesällä. Myöhemmin tätäkin korjattiin uuteen uskoon.
Mutta palataan em. päivämäärään ja kellon aikaan. Avaimet olivat nyt minun ja perikunnan edustaja poistui, niin kiinnitin heti kellarin oveen julisteen, jotta kaikki tietäisivät heti, että minä määrään täällä. Osa lukijakunnasta muistaa kaupoissa olleen hyllykkö alhaalla, jossa oli rullia ja niiden päässä numerot. Niiden yläpuolella oli kokoelma kehystauluja, joista pystyi selailemaan julisteita ja valitsemaan sitten haluamansa julisteen numeron pohjalta. Ja tämä oli minun, jotta äitikin tietää, kenen on sananvalta tässä talossa.
Niin, taloudessasihan puolisosi saa aina viimeisen sanan.
VastaaPoistaYleensä se, että "Kyllä kultaseni".
No, äiti sitten tuli ja johtaa. Hyvä niin.
VastaaPoistaVaikuttaa kodilta! Ihan oikeasti. Onnea!
Tervehdys KKi ja Veijo Hoikka!
VastaaPoistaKKi: Pitää täysin paikkansa ja siksi se onkin Koti.
Veijo Hoikka: Äite-muori on hyvin noudattanut julisteen sanomaa ja tämä on todella Koti.
Niin, railakkapäät feminiittamme jaksavat julistaa kuinka naisen asema Suomessa on huonompi kuin yksijalkaisella jalkapallojoukkueen keskushyökkäjällä, koska me suomalaiset miehet olemme heidät niin totaalisen surkeaan asemaan alistaneet.
VastaaPoistaJa kuitekin aika monessa maamme naisten kansallispuvussa vyötäröllä riippuu avain. Mikä avain? No juuri sen talon avain:
agraariyhteiskunnan maatila, eli lyhyesti talo oli pienyritys, jonka omistaja oli isäntä mutta jonka toimitusjohtaja sekä talous- ja henkilöstöpäällikkö oli emäntä. Ainakin Jukka Kemppisen mukaan emännät saattoivat olla talon avaimenkantajina niinkin mahtavia, että isäntien oli pyydettävä heiltä lupaa rahankäytölleen. - Tämä saattoi tosin koskea paljolti viihteeseen tarkoitettua rahaa, jonka sääntelemiselle emännillä olikin varsin hyvät perusteet.
Yleensäkin Pohjoismaissa naiset ovat olleet jo keskiajalta, tai viikinkiajalta asti varsin tasa-arvoisia miesten kanssa. Osittain tämä johtui juuri luonnonolosuhteiltaan karun maan miesten tarpeesta lähteä hakemaan perheelle leveämpää leipää joko viikinki- tai turkismetsästysretkiltä.
Koska molemmat saattoivat kestää hyvinkin kauan, kohosi taloa johtamaan jääneen emännän vaikutusvalta tasolle, jota isäntä palattuaan ei voinut alkaa helposti kiistää, ja tuskin halusikaan:
saattoihan hän luottaa siihen, että talo jää hyviin käsiin hänen lähtiessään seuraavalle sota-, ryöstö- tai eräretkelle.
Tätä taustaa vasten on aavistuksen verran outoa, että huuto naisten totaalisen surkeasta asemasta raikuu äänekkäimpänä juuri Pohjoismaissa? Olisiko sittenkin niin, että nämä huutajat nimenomaan eivät halua sitä tasa-arvoa, vaan haluaisivatkin olla siellä nyrkin ja hellan välissä, josa heidän mukaansa nämä emännät ovatkin aina olleet?
Siltä se hieman vaikuttaisi, kun katsoo heidän suhtautumistaan maahantunkeutuviin kehitysmaalaisiin, joille nainen ei koskaan ole ollut muuta kuin liikkuva huonekalu ja synnyttävä seksuaalisen hätätilan tyydytin.
Eikä tämä ole aprillia.
Tervehdys Qroquius Kad!
VastaaPoistaHyvin kirjoitettu. Minun omassa puvussa on puukko, tuluskukkaro ja tulusrauta. Akka oli se joka sai tulen aikaiseksi. Ihmettelen suuresti tätä rääkymistä ja tuo 1980-luvun juliste oli aikansa huumoria. Tuolloin naiset olivat naisia ja miehet miehiä, vielä. Nykyinen rääkyminen on jo toinen juttu. Tässä rääkynässä mies ja nainen ei saa olla sitä mitä ne on vaan rinnalle on tullut oletettuja.
Ennen vanhaan ei ollut miesten ja naisten töitä, vaan kaikki tekivät töitä yhteisen hyvän edestä. Se joka osasi paremmin, teki homman.
Nämä suhtautujat ovat sitten omaa luokkaa, joista ei Erkkikään ota selvää, vaikka paljosta tietääkin. Sitä paitsi nainen on aina kiivennyt reittä pitkin, joten se siitä. Olkaamme ihmisiä ja auttakaamme toisiamme, niissä aisioissa, joissa olemme vahvoja ja tukekaa niitä, jotka ovat heikompia.
Hyvää pääsiäissunnuntaita sinulle, juhlit tai et.