Kullanmuru onkin riiviö

Jälleen kerran oli kirjoitus, jossa lapsi alkaa kiusata yhtä tai useampaa kanssatoveriaan. Tämä ilmiö ei ole vain kouluissa harrastettavaa, vaan sitä on jo päiväkodeissa ja esikouluissa. Työpaikoillakin tämä on ongelma. Mutta ongelmaa vähätellään ja siihen puututaan luvattoman huonosti. Päiväkodit ja koulut herkästi kieltävät tapahtumat tai kertovat kuinka asiaan on puututtu, mutta totuus on jotain muuta.

Kiusaaminen on sanallista, elein esitettävää tai suoraa fyysistä väkivaltaa ja se on suunniteltua toimintaa toisen alistamiseksi. Valitettavasti nykyisin ei kiusaajan tarvitse olla fyysisessä yhteydessä vaan toiminta tapahtuu verkon ylitse. Tällöin kiusaaja voi jäädä anonyymiksi ja kasvottomaksi olennoksi.

On olemassa hienoja ideoita, kuten kiva koulu hanke, jne. Mutta nämä hankkeet eivät johda juuri mihinkään ja yleinen seuraus on se, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Tämä ei mielestäni ole oikein, sillä se tuntuu lisärankaisulta kiusatulle, joka joutuu jättämään taakseen tutut opettajat ja mahdollisen ystävänsäkin.

Hiljan julkaistiin käräjäoikeuden käsittelyssä oleva kiusaaminen, jossa oppilas veti toisen oppilaan housut nilkkoihin ja paljasti sukukalleudet. Tämä täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkit ja syyttäjä vaatii sakkorangaistusta. Tekijän mielestä se oli vain pilaa ja myönsi myöhemmin tajunneen teon vakavuuden ja myönsi tehneesä väärin, mutta ei kokenut syyllistyneensä asiassa rikokseen. Kiusaaminen voi täyttää rikoslain tunnumerkit ja sanktiot ovat sen mukaiset.

Tosin tämä koskee vain 15 vuotta täyttäneitä ja koska tällainen toiminta tuntuu olevan hyvin systemaattista alemmilla ikäluokilla, niin katsoisin, että vastuurajaa olisi laskettava pikaisesti. Jos lapsi pystyy kirkkain silmin sanomaan, ettei hänelle voi tehdä mitään, kun on alle 15. Tällä lauseella lapsi kertoo tietävänsä tasan tarkkaan toimintansa lainvastaisuuden.

Riiviölapsen käyttäytymistä selitetään usein impulsiivisella käytöksellä, ADHD, vilkkaudella, jne. Mielestäni selitykset eivät poista ongelmaa, joten kiusaaja jatkaa toimintaansa, kun kukaan ei puutu. Lainataan yksi hyvin ympäripyöreä lausunto: "Luonnollisesti lapsille on neuvottu, että kaikki kiusaaminen on kielletty ja lapsia on ohjeistettu kertomaan heti aikuiselle, mikäli joku lapsi kokee tulleensa kiusatuksi tai näkee jonkun sellaista tekevän. Samassa yhteydessä lapsille on myös opetettu turvataitoja, sanoittamaan toiselle lapselle, ettei muun muassa tahdo toisen lapsen häntä lähestyvän ja tarvittaessa suojaamaan itseään laittamalla kädet eteensä ja sanomaan: seis, älä tule tänne."

Lainaus kuulostaa mielestäni samanlaiselta ohjellta kuin raiskaajalle pitää sanoa riittävän selvästi ja monta kertaa ei, jotta raiskaaja tietää tekonsa olevan väärin ja tuomittava. No, tämä oli vain käsitykseni tuon lausuman johdosta. Tosiasiassa konkreettisia tuomia on vähän. Enää ei mene läpi, jos menee ja mottaa moista kullanmurua nenuun, sillä silloin se on pahoinpitely. Voi, että ennen oli asiat toisin ja silloin sai toimia.

Lasten psyykkisiin häiriöihin tulee apua liian myöhään ja osalla on vanhemmat, jotka eivät näe kullanmurussaan mitään muuta kuin täydellisen enkelin. Kun lapsella ei ole rajoja ja rakkauskin puuttuu, niin hukan teillä ollaan. Sääntöjen opettelu alkaa kotoa ja se on vanhempien hommaa, jota ei voida enää koulussa opettaa. Koulun tehtävä on tarjota oppiaineita eikä olla mikään järjestysmies, psykologi tai erotuomari.

Lopuksi vielä ikävä uutinen, sillä Paraisten kunnasta on sosiaalityöntekijät sanoutuneet irti, johtajaa lukuunottamatta, joka on pian jäämässä eläkkeelle. Työ on liian kuormittavaa, tieto ei kulje, väkeä liian vähän ja asiakastapaamisiin liian vähän aikaa. Elämme hyvin synkkiä aikoja.