Vahustenhoidon kriisi

Viime päivinä on paljon puhuttanut vanhustenhoito, sillä Valvira sulki hoitokodin Kristiinan kaupungissa, jossa paljastui monia epäkohtia, aina potilasturvallisuuteen asti. Hoitokoti oli monikansallisen rahoitusyhtiön hallussa, joka maksoi sijoittajilleen korkeaa korkoa asiakaslainoista. Toiminta pyöri pelkän bisneksen ympärillä ja hoitokodin tarkoitus oli tuottaa voittoa sijoittajilleen. Tässä kohtaa inhimillisyys on sivu seikka.

Vastineita on tullut sieltä sun täältä ja vanhustenhoidosta on ollut puhetta jo vuosi kymmeniä. Nykyisen kriisin siemenet kylvettiin jo kauan sitten. Kritiikin kohteeksi joutuvat tuolloin kunnalliset palvelut ja tällöin tehtiinkin suositus hoitajitoitukseksi. Tosin tästä on mennyt jo kolme vuosikymmentä ja se ei enää vastaa tämän päivän vaateita. Kolme kymmentä vuotta sitten oli potilasaines parempi kuntoista, kuin tänä päivänä. Hoidettavista on tänä päivänä suurin osa dementoivia sairauksia sairastavia, joita ei ollut kolmekymmentä vuotta sitten vaan heidän paikkansa oli psykogeriatrisilla osastoilla mielisairaaloissa.

Julkisen hoidon alasajo (1990-luvun lamasta se ei toipunut koskaan) vauhditti yksityisten hoitokotien perustamista. Julkisahllinnon päättäjät, kun laskivat, että kotihoito on halvempaa, niin nykyisin suurin osa vanhuksista asuu kodissaan, mahdollisen kotiavun turvin. Tosin kotiavun kehittäminen meni samalla kaavalla, kuin avohoitokin eli se jäi kehittymättä ja verkostot ovat harvassa eikä työntekijöitä ole kummassakaan riittävästi. Kun sitten vanhus siirtyy hoitokotiin, niin hän on jo niin huonossa kunnossa, että tuo kolmen vuosikymmenen takainen mitoitus ei riitä alkuunkaan. Näin myös itse tämän kehityksen. Vielä kolme vuosikymmentä sitten oli aikaa lukea potilaille sanomalehteä, istua potilaiden rinnalla päiväkahvilla ja keskustella, kuntouttaa, jne. Tultua 2000-luvulle mitoitus oli sama, mutta potilasaineksen muuttuminen johti siihen, että työ oli pelkkää perushoitoa eli puhtaus ja ravitsemus.

Lainaan hieman: "Siitä asti kun pääomasijoittajat rantautuivat Suomen vanhustenhuoltoon, Vaarama kertoo vain odottaneensa, missä vaiheessa epäkohdat ovat niin isoja, että poliitikkojenkin on pakko reagoida, sanoo sosiaalityön professori Marja Vaarama." Epäkohtia on ollut paljon ja mielestäni myös turhan hintavaa. Olihan tuossa hiljan omaisen kertomana, että muistisairas pyyhki tarpeensa sanomalehteen, kun ei enää osannut ottaa uutta wc-parerirullaa ja jos hoitokoti sen vaihtoi, niin siihen oli varattu 15 minuuttia (tosin en usko, että siihen menee noin pitkä aika) ja hinta on minimiveloitus eli 15 euroa. Tulee rullalle melkoinen hinta ja saa minut epäilemään, että monissa paikoissa palvelu maksaa tuon euron minuutilta.

On myös kuulunut paljon siitä, että lääkehuolto on paikoin hyvin heikolla kantimilla ja lääkehoidosta vastaavalla ei välttämättä ole tarvittavaa koulutusta edes. Tällöin virheiden määrä kasvaa ja juuri luin uutisen, jossa vanhus oli menehtynyt liian suureen lääkeannokseen, joten mistään pikkuriskistä ei ole kysymys. Myös potilaiden ravitsenus on usein huonolla tolalla ja jos ei nyt ihan aliravitsemuksesta puhutakkaan, niin monen ravinnon saanti jää heikoksi, kun syöttäviä käsiä on liian vähän ja potilaan kyky syödä nopeasti on kadonnut. Aikaa syöttää ateria loppuun jää helposti, jos syötettäviä on monta.

Puhtaudesta on ollut paljon puhetta ja hoitajien kertoman mukaan ensimmäisille saatetaan yövaipat pukea jo iltapäivällä, jotta vähäisellä miehityksellä saadaan kaikki asukkaat yöpuulle. Kun vielä tarkastellaan potilaiden hoitoisuusastetta, niin näissä yksityisissä kuvitellaan, että yksi yöhoitaja riittää. Moni perushoitoon kuuluva homma vaatii kuitenkin kaksi ja itsekin yksin yövuoroja tehneenä tiedän, että kroppa on lujilla, kun yksin vaihdat vaippaa.

Monissa hoitokodeissa ei myöskään ole selkeää johtoa, sillä esimies luetaan usein yhdeksi käsipariksi ja kun esimiestä ei käytännössä ole, niin vastuun jako kangertelee. Kunnallisella puolella taas tulee eteen monikerroksinen esimiesjärjestelmä, jossa on liikaa hölynpölyn tekijöitä, jotka lisäävät vain kustannuksia, mutta hyöty työyhteisölle jää olemattomaksi.

Lisäksi hallitus on leikannut juuri vanhusten huollosta, leikkaamalla valtionosuuksia. Nyt kunnat joutuvat miettimään, mitä ikääntyvän kansan hoito maksaa ja valitaan halvin tarjous, jolloin laadulliset kriteerit jäävät toissijaisiksi. Itse myös mietin, että onko kaiken kilpailuttaminen edes järkevää, sillä yhtälöä hyvä ja halpa ei ole olemassa. Lainataan hieman Marjaa lisää: "Onko tämä ollut järkevää politiikkaa, että vanhusten, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien palvelut on avattu markkinavoimille? Mielestäni avuttomien hoito ei kuulu näille markkinoille." Olen samaa mieltä, sillä avuttomien rahastaminen on väärin. Hoidon pitäisi olla laadukasta ja turvallista ja tämä on autuaasti poliitikoilta jäänyt huomioimatta.

Soten piti tuoda laajemmat hartiat terveys- ja sosiaalipalveluille, mutta sen valmistelu on mennyt kiistelyksi ja pääaiheena on vain kulurakenne. Vanhus- ja vammaispalveluista on tullut päättäjille säästökohteita, joita ei oteta keskusteluun mukaan. Kiistelyn kohteena eivät ole laadukas hoito ja hoitoketjun sujuvuus vaan tuottaja ja järjestäjä menttaliteetti.

Valvonta on myös yksi ongelmakohta, sillä usein se määritellään omavalvonnaksi ja tällöin on helppo ummistaa silmät ongelmilta. Tuon hoitokoti Ulrikan sulkeminen johtui vaan siitä, että huolestuneet omaiset tekivät valituksia ylempään asteeseen ja näin paikalle saatiin julkinen valvonta. Monet hoitajat ovat myös ilmaisseet huolensa, mutta ilmoittamiseen liittyy riski työpaikan menettämisestä, joten paljon ehtii tapahtua. Onhan lehdissäkin ollut kirjoituksia hoitajien näkökulmasta, mutta eivät ole halunneet haastateltavaksi nimellään, joka on hyvin ymmärrettävää.

Nyt tarvitaan päättäjiltä konkreettisia päätösiä siitä, miten ongelma hoidetaan kunnolla. Nyt julkituoduissa kommenteissa on osin tullut läpi halu lakaista tämäkin ongelma maton alle ja tuo luuta on tukevasti päättäjien kourassa. Liian monta tärkeää keskustelun aihetta lakaistaan pikimmiten pois päiväjärjestyksestä ja he voivat huokaista helpotuksesta. Toisin on hoitajien ja omaisten tilanne, jotka joutuvat päivittäin törmäämään epäkohtiin ja epäinhimillisyyteen vanhusten huollosta. Päättäjien kouraan on syytä laittaa nyt reilu tilkka ksyleeniä ja liuottaa tuo luuta irti.