Jo on epätasa-arvoista

Meni kokonainen vuorokausi pohtiessani sunnuntain aviisissa ollutta artikkelia, jossa kiinnitettiin huomiota katujen nimiin ja Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström, joka kävellessään Helsingin katuja on kiinnittänyt huomiota, että naisille omistettuja katuja on vähän ja nekin ilman sukunimiä. Miesten mukaan ristittyjä katuja on huomattavasti enemmän ja miesten kaduissa on sukunimetkin.

Sitten suunnittelija Hanna Ikonen Helsingin kaupunkiympäristöstä käytti viime syksynä työaikaansa selvittääkseen paljonko katuja, puistoja tai aukioita on nimetty naisten tai miesten mukaan. Tulokseksi tuli sata naisille ja miehille neljä ja puolisataa. On se niin väärin.

Lainataan Ikosta hieman: "Ikonen sanoo itse hämmästyneensä sitä, että asiasta on alettu puhua vasta 2010-luvulla, vaikka Suomessa naiset ovat saaneet äänioikeuden ansimmäisten maitten joukossa ja naisten asema alkoi Suomessa vakiintua jo 1960-1970-luvulla." Tasa-arvo ei siis ole yltänyt kadun nimiin asti. Kuinka pöyristyttävää.

Lainataan lisää: "Kun tiedämme, että Suomi on ollut uranuurtaja naisten aseman parantamisessa ja monet naiset ovat alallaan olleet uranuurtajia, niin heitä voidaan nostaa esille myös nimeämällä katuja ja puistoja heidän mukaan, Ikonen sanoo." Nimikkokatu voidaan kuitenkin antaa vain vainajalle ja sekin vasta viisi vuotta poismenon jälkeen. Ne naiset, jotka on nimensä saaneet katuihin ovat jo vanhaa polvea ja silloin työtä tehtiin tasa-arvon perään. Nyt se on vain huutelua siitä, kuinka epätasa-arvoinen yhteiskunta on ja tämäkin "uutinen" lähinnä herättää myötähäpeää oman sukupuoleni puolesta. Eikö löytyisi tärkeämpiä aiheita selvittää? Tämä uutinen pääsi kylläkin samaan kategoriaan tutkimuksen kanssa, jossa selvitettiin Suomen sukuisten hevosten nimistö.