Pakkatasa-arvo ja julkisuus

Tuossa taannoin oli lehdenssä kirjoitus, jossa on vaadittu julkiseksi tietoja palkoista ja että tasa-arvovaltuutetulle voi kannella, jos palkka on arvottomampi kuin kollegalla. Tämä on varmaan sitä inteseksuaalista feminismiä.

Mitä kukaan tekee toisen pakkatiedoilla?. Eikö palkka ole henkilökohtainen tieto? Luulisi näin olevan, mutta ei enää ole. On aina puhuttu viime vuosina miesten ja naisten palkkaeroista samasta työstä. Miehen euron on sanottu olevan naisen kahdeksankymmentä seitsemän sentti (muistaakseni). Tasa-arvoa on vaadittu tässäkin ja juuri tuli EU:n päätös, että yhtiöiden päättäjistä 40 % pitää olla naisia. Tämä kuulostaa jo miesvastaisuudelta.

Kuka enää uskaltaa palkata ja palkita pätevää miestä, jos naiset alkavat vaatia samoja palkkauksia vaikka taidot eivät riitä. Ei naissukupuoli tee ihmisestä viisaampaa vaikka tuntuu moinen kuvitelma olevan vallalla.

Julkisia verolistojakin moni haluaa peitää ja silti ne ovat julkisia tietoja, jotka media mieluusti kaivaa esille. Nyt esiin tulleessa asiassa voi epätasa-arvoon vedota palkkatiedoilla. Miten se vaikuttaa pätevyyteen. Palkka ja etenkin palkkio on sidonnainen osaamiseen, kehitykseen, ideointiin, jne. Onhan monessa yrityksessä palkkiojärjestelmä ideoinnista. Kekseliäimmät saavat enemmän, kuin ne joiden idealaari on tyhjä.

Mielestäni idea tasa-arvosta on utopistinen. Se ei ole koskaan toteutunut millään tasolla. Aina on olemassa penaalin terävämpiä ja tulsempiä kyniä eikä sillä ole mitään tekemistä sosioekonomisen talouden kanssa. Palkka ja palkkio ansion mukaan, riippumatta sukupuolesta tai sen puutteesta.

Jo on epätasa-arvoista

Meni kokonainen vuorokausi pohtiessani sunnuntain aviisissa ollutta artikkelia, jossa kiinnitettiin huomiota katujen nimiin ja Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström, joka kävellessään Helsingin katuja on kiinnittänyt huomiota, että naisille omistettuja katuja on vähän ja nekin ilman sukunimiä. Miesten mukaan ristittyjä katuja on huomattavasti enemmän ja miesten kaduissa on sukunimetkin.

Sitten suunnittelija Hanna Ikonen Helsingin kaupunkiympäristöstä käytti viime syksynä työaikaansa selvittääkseen paljonko katuja, puistoja tai aukioita on nimetty naisten tai miesten mukaan. Tulokseksi tuli sata naisille ja miehille neljä ja puolisataa. On se niin väärin.

Lainataan Ikosta hieman: "Ikonen sanoo itse hämmästyneensä sitä, että asiasta on alettu puhua vasta 2010-luvulla, vaikka Suomessa naiset ovat saaneet äänioikeuden ansimmäisten maitten joukossa ja naisten asema alkoi Suomessa vakiintua jo 1960-1970-luvulla." Tasa-arvo ei siis ole yltänyt kadun nimiin asti. Kuinka pöyristyttävää.

Lainataan lisää: "Kun tiedämme, että Suomi on ollut uranuurtaja naisten aseman parantamisessa ja monet naiset ovat alallaan olleet uranuurtajia, niin heitä voidaan nostaa esille myös nimeämällä katuja ja puistoja heidän mukaan, Ikonen sanoo." Nimikkokatu voidaan kuitenkin antaa vain vainajalle ja sekin vasta viisi vuotta poismenon jälkeen. Ne naiset, jotka on nimensä saaneet katuihin ovat jo vanhaa polvea ja silloin työtä tehtiin tasa-arvon perään. Nyt se on vain huutelua siitä, kuinka epätasa-arvoinen yhteiskunta on ja tämäkin "uutinen" lähinnä herättää myötähäpeää oman sukupuoleni puolesta. Eikö löytyisi tärkeämpiä aiheita selvittää? Tämä uutinen pääsi kylläkin samaan kategoriaan tutkimuksen kanssa, jossa selvitettiin Suomen sukuisten hevosten nimistö.

Epätasa-arvoja

Tämä juttu ei todellakaan ole mitään kuplafemakoiden genitaalijumppaa vaan oikeita tasa-arvoja ja tähän on poliitikkomme meidät johtaneet. Tätä asiaa olen nyt miettinyt pitkään ja suurin ongelma on ollut se, etten tiennyt miten ilmaisisin tuntenukseni. Nyt sain langan päästä kiinni, sillä eräs yleisönosastokirjoitus avasi mieleni viimein.

Yleisönosastolla esitetty kirjoitus pohti syvällisesti, miksi vaunujen kanssa pääsee ilmaiseksi bussiin, mutta rollaattorin kanssa ei. Bussit ovat vauvaystävällisiä, mutta eivät vanhusystävällisiä, paitsi jos liikkuvat pyörätuolilla, joka on vanhuksilla huomattavasti harvinaisempi apuväline kuin rollaattori. Niin vaunuissa kuin rollasakin on tavallisimmin neljä pyörää. Miksi nuori hyväkuntoinen äityli ei maksa matkastaan, mutta vanhus joutuu hylkäämään tarvitsemansa apuvälineen ja tavalla tai toisella siirtymään bussin etuosaan maksamaan matkansa. Eräs bussiyhtiö sitten esitti nerokkaan keksinnön maksamiseen eli kehoitti pyytämään kanssamatkustajilta apua. Moniko vaivautuu auttamaan? Olisiko syytä palauttaa rahastajat busseihin. Bussit ovat jättäneet lapsia sateeseen, kun bussikortilla ei ole ollut hintaa riittävästi ja nämä lapset eivät ole Valttereita.

Eipä suju VR:ltä busseja paremmin ja syynä on käteinen raha. Eräässä yleisönosastokirjoituksessa tuotiin tämä hienosti esille. Lapsella oli ainostaan lipun hinta käteisenä, mutta myyntitiskiä ei enää ollut vaan pelkät automaatit ja niihin ei käteinen kelpaa, sillä se on turvallisuusriski VR:n mukaan. Lpasi olisi jäänyt ilman lippua kotiin, ellei aikuinen oilisi puuttunut tilanteeseen. Aikuinen lunasti lipun kortillaan ja lapsi antoi käteisen aikuiselle. Onneksi oli oikea aikuinen, eikä vain olisi napannut rahoja ja häipynyt.

Sitten törmäsin uutiseen, joka oli todella pöyristyttävä eli Turun hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen, että laittomasti maassa oleileva pakoloinen on oikeutettu Kelan toimeentulotukeen. Siis hetkinen, yksin tullut lapsukainen, jonka todellinen ikä on ihan jotain muuta kuin ilmoitettu ja saa hylsyn elatusautomaatille, joka luonnollisesti poikii hyvät ansiot juristeille, kun ryhtyvät tekemään valituksia sinne sun tänne, tulee saamaan pysyvän elatusautomaatin oikeuden päätöksellä. Missä oikeus luuhaa, kun työttömyystuki perutaan ihmiseltä, joka saa päähänsä opiskella jotain, jotta työllistyisi. Tällaiselle henkilölle rangaistuksen sijaan pitäisi antaa vähintään tuo työttömyyskorvaus ehdottomasti. Nykyinen hallitus lupasi sääntöviidakon purkua, mutta Kelaa se ei koskenut ja nyt kostetaan aktiiviselle ihmiselle. Kela myös päättää oikeutta paremmin, että onko kimppakämppäläiset avopuolisoita vai ei. Tässä luonnollisesti kaikki esille tulleet tapaukset kuuluvat enemmistöön ja ensimmäistäkään ei ole tehty vähemmistön edustajille. Eipä Kelalle kelvannut vakuudeksi edes vihkitodistus, joten miten suhtautui vuokraajan enemmistöpuoli. Se arvoituksesi jäänee.

EU:ltä on anottu rahaa Nokian, Anttilan ja Stocmannin irtisanotuille ( muistaakseni kaikki ovat pörssiyhtiöitä). Mikä tekee näistä niin erinomaisia, että oikein EU:n tukea tarvitaan. Missäs on muiden alojen irtisanottujen tuki? Itse en ole kuullut päättäjiltämme halaistua sanaa vaikka YT-neuvottelujen (=irtisanominen) johdosta on maassamme pois potkittuja paljon enemmän. Työtön on siis vain työtön tai todellisesti työtön.

Sitten törmäsin tutkimukseen, että Suomessakin on pakkoavioliittoja. Näitä syntyy ja siitä lienee kiitos pakoloisille ja tämän olen tiennyt jo kauan, mutta vaitiolovelvollisuuteen vedoten jätän kertomatta. Pakottaminen johonkin on lakiemme mukaan rikos, mutta tähän rikokseen ei ole puututtu kuin tutkimuksessa. Kun tuo femaakokanala pitää jatkuvasti älämölä itsestään, niin miksi ei tästä? Tämä on oikeasti vakava ilmiö, jota meillä ei pitäisi sallia missään nimessä, sillä menneisyyttä ovat nuo raskaudesta johtuvat syyt.

Entäpä tyttöset? Naimisiin pakotetaan ja tiedossa on myös se, että lapsia lähetetään "lomailemaan" sinne, mistä on paettu, kun tytär pitää silpoa tai naittaa. Vähän aikaa sitten oikeus hyväksyi silpomisen kun molemmat vanhemmat olivat sitä mieltä, mutta tuomitsivat, kun juuresta järsivä äityli oli erimieltä. Miten oikeus voi vedota vieraan kulttuurin tapoihin tuomioita tehdessään?

Sitten koulutukseen ja se onkin sitten jo perin epäreilua. Päästötodistus on kysyttyä kamaa, kun koulutukseen hakee, mutta jos se on vähän vanhempaa painosta, niin se siitä sitten. Aiemin opiskeltu ammattikaan ei takaa mitään, sillä moni on pakotettu yhä uudelleen "päivittämään" tietonsa ja harvassa koulutuksessa olen havainnut jotain uutta. Tosin tällaiset koulutukset eivät tehoa kaikkiin, sillä he hehkuttavat koulutusta, mutta toimintatapa ei muutu yhtään. Muistan itse hyvin tuon MRSA koulutuksen, jossa kouluttaja oli omaa luokkaansa ja hänen ohjeillaan tuhottiin kymppitonnin arvosta tavaraa kolmessa kuukaudessa. Pesin käteni osastoni tekniikkana ja tein kirjalliset ohjeet laitevalmistajien tiedoilla ja se siitä.

Miksi sosiaaliturvassa on suuremmat verot kuin palkkatulossa? Miksi sitä ylipäätään verotetaan? Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset maksavat veroja mielellään. Minulta ei ainakaan kysytty mitään. Minä maksan osaani tuosta pakoloisten tulvasta ja elättämisestä. Kukaan ei ole tullut kysyneeksi, että haluanko rahoittaa moista älyttömyyttä. Kuitenkin poliiseille ei riitä määrärahoja ja väkeä kentällä on liian vähän. Myös moni muu ala kärsii henkilöstövajetta, mutta minun verojani ohjataan sinne, minne en niiden halua mennä.

Listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta tässä tällainen pieni pläjäys ja siirryn pikkuhiljaa huomisen tekstiin.

Kieli poskella

Voi että on minulla riittänyt naurua, aina kyyneliin asti, sillä aamun aviisissa oli hetki sitten tiedonanto, että toimitus on päättänyt kutsua eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi. Tämän perusteluna on se, että nykyinen puhemies onkin naaras puolinen ja tasa-arvon vuoksi ei häntä voi nimetä puhemieheksi. Johan pomppasi taas kerran.

No, aamun aviisin yleisönosasto olikin sitten tänä aamuna täynnä kommentointia. Joista ensimmäisenä valikoitui sanan puliukko ja kirjoittaja unohti, että on myös puliakka. Kirjoituksissa veistetiin kaikki mahdollinen valikoima mies ja nainen alkuisista tai loppuisista sanoista. Jotenkin alkaa tuntua siltä, että tämä tasapäistäminen menee jo yli äyräiden.

Itselle tuli mieleen, että onko toimittelijalla mennyt puurot ja vellit sekaisin vai onko jonkin asteinen ideologinen ongelma oman kopan ja henkilötunnuksen kanssa. Takavuosina oli hieno dokumentti aiheella "Miksi mies ei silitä" jossa perehdyttiin aivojen toimintaan ja puututtiin stereotypioihin. Tämä päivänä kun katselee, niin parhaat kokit ovat miehiä. Ennen kokkaus liitettiin vain naisiin, mutta tässä asiassa on muutos tapahtunut.

Ennen oli miesten ja naisten ammatit, mutta ajat ovat muuttuneet. Tarhan tädistä on nyt tullut tarhan setä. Nainen voi olla armeijan upseeri ja mies johdon sihteeri. Jokainen käyttäköön omia tietojaan ja taitojaan työssä, jonka kokee omakseen. Tiedän miehiä, jotka ovat loistavia käsitöissä ja nyt en tarkoita metalli- ja puutöitä. Ammoin kultaseppä oli mies, mutta jo Fabergenin munien suunnittelijana toimi nainen, jopa niiden tekijöinä.

Tämän ilmiön vuoksi joutuu pannaan myös Matti Eskon esittämä Rekkamies ja vain siksi, että se päättyy sanaan mies. Lea Lavenin esittämä tumma nainen (Cher Black Lady) joutaa romukoppaan jo siitä syystä, että laulussa esitetään nainen liian voimakkaana ja se liittyy vielä kotoiseen vähemminstöömme sekä pettämiseen, joska pohjaa siihen, että nainen on pahan oma.

Johtuuko tämä kaikki nyt tästä homohypetyksestä, jota minä en ymmärrä.  Järjestetään pride kulkueita, joissa on lapsia ja vanhuksia, jotka tuskin tietävät, minkä vuoksi marssitaan. Pappi kiinnitti itsensä jalkapuuhun ennen kirkolliskokousta, kun oli vihkinyt samaa sukupuolta olevia. Mediahuomiota vai  säälipisteiden keräystä. Minusta pappi saisi mennä hoitoon.

Itse en enää usko, että homous, lesbous, tms. on kovinkaan onnellinen olotila. Jos ihminen on onnellinen parisuhteessa, niin miksi näillä sateenkaariporukoilla se pitää aina tiedottaa. Minua ei kiinnosta punaisen puupennin vertaa se, että henkilö tiedottaa, että huomasitko, että olen homo, vaikuttaako se jotenkin EL Ninoon, en usko. Vielä vähemmän kiinnostaan informaatio: "Tiedätkö, että olen lesbo". Sulattaako se mannerjäätikköä, epäilen pahasti. Ja sokerina pohjalla yksi upea lyyli, joka kertoi, että arvasithan, että olen poika ja nyt on peppu vähän arka. Saanen kysyä, mitä tuolla informaatiolla on minulle merkitystä.

Mistä on tullut tämä Disneyn kerubi ilmiö on rantautunut tänne? Nämä kerubihahmot ovat olleet sukupuolettomia ja ampuivat rakkauden nuolia. Toisin on tänään, sillä siivet kantavat yhä korkeammalle ja jalat ovat kaukanan maan pinnasta, mutta rakkautta ampuvat jousipyssyt ovat vaihtuneet jalkajousiksi ja tuhon välineiksi.

Tulihan se sieltä eli sateenkaaria osa II

Sukupuolinen tasa-arvokeskustelu käy vilkkaana. Eduskunnan äänestäessä puoltavasti tasa-arvoisen avioliiton puolesta, nousi mieleeni ajatus, että tahdon-porukalta tämä ei tähän jää. Luettuani päivän uutistarjontaa, niin sieltähän tuo jatko-osa kolahti.

Aloitetaan aihe suoralla lainauksella: "Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO vaatii Suomea tunnustamaan kolmannen sukupuolen. ViNO sanoo liittokokouksensa tiedotteessa, että jaottelu vain naisiin ja miehiin rajaa osan ihmisistä pois, ja julkisissa yhteyksissä tulee käyttää kaikki sukupuolet huomioivaa kieltä."

Kolmanteen sukupuoleen määritellään pääasiassa henkilö, joka tuntee elävänsä väärässä ruumiissa, johon hänet on syntymästään määritelty ulkoisen sukuelinten mukaan (transsukupuoli). Osa heistä käy läpi lääketieteellisen hoidon muuttaakseen sukupuoltaan. Tätä on pidetty psykologisena poikkeavuutena, mutta myöhemmin sen on havaittu olevan aivotoiminnallinen.

Tuo vihreiden viesti kolmannesta sukupuolesta on hieman erikoinen eli hän henkilö, joka ei halua määritellä itseään mieheksi tai naiseksi. Miten halu määritetään? Puhutaanko nyt:

- transsukupuolista (väärän sukupuolinen ruumis)

- intersukupuolista (molempien sukupuolten sukuelimet)

- transvestiiteista (pukeutuminen vastakkaista, oma sukupuoli jää osin näkyviin)

- homoista/lesboista/bi (seksuaalinen suuntautuminen)

- drag-artisteista (taidelaji, jossa mies yliampuu naisen hahmon, voi olla edellisen ryhmän edustaja)

- stereotypia henkilöistä (mies osaa korjata auton, nainen ei)

Toinen lainaus: " Tasa-arvoa on edistettävä yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Sivistyneenä ja tasa-arvoa vaalivana maana Suomen on aika tunnustaa sukupuolen moninaisuus, sanovat ViNOn puheenjohtajat Ozan Yanar ja Saara Ilvessalo.".  Tällä taidetaan hakea luetteloni viimeistä, oletan?

Jos oletus pitää paikkansa, niin tätä olisin kaivannut 70-luvun lopussa, jolloin sovinistinen ammatinvalinnan opettaja esti pääsyni "miehisiin" ammatteihin valmistaviin kouluihin.

Tasa-arvoinen avioliittolakimuutos toi eroryntäyksen evankelisluterilaisesta kirkosta. Tätä on kritisoitu valtavasti. Kuitenkaan kukaan ei ole tullut ajatelleeksi asiaa yleiseltä kannalta. Miksi yhteisöstä (olkoon mikä tahansa) erotaan? Syy on ylen yksinkertainen eli petytään siihen, että alunperin sovituista säännöistä, arvoista, jne. luovutaan. Henkilökemia on sitten jo oma juttunsa.

Viitaten kappaleeseen kaksi eli ensimmäiseen lainaukseen, jossa todetaan, että tulee käyttää sukupuoletonta kieltä. Minä ja puolisoni saimme makeat naurut Ruotsin päätöksestä luoda sukupuolineutraali sana hon ja han lisäksi ja siitä tuli hen. Kielessä toisessa sana on ollut jo kauan ja tarkoittaa ihan muuta kuin hän. Toki, rikkaassa suomenkielessä on runsaasti sanoja sukupuolettomasti, mutta niitä pidetään halventavina eli sanat toi, noi, se, tyyppi, jne..

Sukupuolineutraali intti, jess. Ammoin tuli mahdollisuus tytölle päästä inttiin. Itse olin asetetun ikärajan jo ylittänyt ja siitä voivat kaikki Suomen upseerit kiittää luojaansa, kukin suuntauksensa mukaan. Arvatkaa kaksi kertaa, olisinko sopeutunut mielestäni järjettömiin sääntöihin. Tosin siellä olisi ollut vikiteltäviä poikia paljon ja valinnan varaa. Sukupuolineutraalia inttiä ei ole olemassakaan. On tyttöjä jotka siellä pärjäävät ja poikia, jotka lähtevät maitojunalla äidin helmoihin. Meissä on toiminnallisia eroja ja niitä tulee aina olemaan.

Presidentti esitti jo aikaisemmin uuden termin luomisesta, mutta se ei saanut tuulta purjeisiinsa. Onko syynä se, että perinteistä ei haluta luopua vaan sellainen halutaan kaikille?

Kuitenkin nyt tämä hölinä saisi jo loppua. Ensin tulivat postimerkit ja nyt nuo vaikeasta gynekomastiasta kärsivät piirroshahmot ovat tunkeutumassa jo makkariin. Mitä seuraavaksi? Hääyöt kirkoissa? Nähtäväksi jää.

Loppukaneetiksi iskee kielipoliisi. Se pahuksen toimittaja joka laati tuon ensimmäisen lainauksen, saa vanhan äidinkielen opettajani kääntymään haudassaan. Ja sanan eteen ei tule pilkkua.

Oppisopimuskoulutus kunniaan

Luin tuossa toissapäivänä aamun aviisia ja siinä oli kirjoitus otsikon aiheesta. Viimeinkin tämä aihe nostettiin tapetille.

Kun ajattelee perusopetuksen muutosta, niin peruskoulua on syytetty jo vuosien ajan siitä, että se tekee tasapaksuja kansalaisia. On myös tunnettua, että on ihmisiä, jotka ovat lukutoukkia ja niitä, jotka ovat kädellisiä. Peruskoulussa kädentaitoja on vähän. Ennen muinoin oli kansa-, kansalais- ja oppikoulut. Oppikouluun siirtyivät lukutoukat jo neljännen kansakoululuokan jälkeen. Osa heistä jatkoi lukioluokilla (viisi vuotta), osa siirtyi ammatillisiin oppilaitoksiin. Virallisesti kansakoulua kesti kuusi vuotta ja sen päälle kolmivuotinen kansalaiskoulu, jossa kädentaidot näyttelivät vahvaa osaa. Tytöillä oli seitsemän tuntia viikossa käsitöitä ja kotitaloutta, joka sisälsi myös kodin- ja lastenhoidon. Kotitaloustunneilla myös ateriat katettiin kauniisti. Tämän lisäksi oli ensimmäisenä vuonna konekirjoitus oppiaineena ja seuraavilla kirjanpito ja kauppaoppi. Pojilla oli vastaavasti puu- ja metallityö sekä elektroniikka. Kuten aiemmin kirjoitin, niin itse pääsin sairaalan konekirjoittajaksi, sillä konekirjoitusnumeroni oli yhdeksän, virallisten testien mukaan, mutta niitä ei hyväksytty virallisiksi, sillä sitä ei oltu tehty kauppa- tai sihteeriopistossa, joilla oli virallinen oikeus kokeiden suorittamiseen.

On totta, ettei kaikkia nuoria kiinnosta istua koulunpenkillä tavaamassa ja tuossa aamun aviisissakin yksi oli lopettanut ammattikoulun opetuksen kesken, joka on tunnettu asia ollut jo pitkään, sillä opetus on muuttunut liian teoriakeskeiseksi. Toki oppisopimusopiskelijan on oltava aloitteellinen, kiinnostunut ja ahkera, sillä opetuksen mukana tulee myös teoria ja ilman teoriaa ei selvitä. Teoria on monelle kädentaitoiselle kuitenkin helpommin käsitettävä, kun se liittyy suoraan käytäntöön.

Hämmästyttää tämä nykyinen villitys saattaa kaikki tasa-arvoisiksi, vaikka näin ei voi olla, sillä aivomme toimivat erilailla. Tässä kohtaa on syytä puuttua ammattiliittoihin, jotka ajattelevat, että alemmalla palkalla työskentelevät ovat uhka nykyiselle työvoimalle. Työnantajalle oppisopimus on tehty liian kalliiksi, juuri yllämainitusta syystä. Tunnettu tosiasia on myös se, että kuka palkkaa juuri koulunpenkiltä tulleen nuoren, jolla ei ole työkokemusta. Muistan tuon hilpeän, huumorilla laaditun työilmoituksen, jossa edellytettiin 20 vuoden ikää ja 30 vuoden työkokemusta. Hieman hankala yhtälö, sanoisin.

Myös laki on tullut esteeksi tänä päivänä. Takavuosina meillä suoritti kolme nuorta ison E:n (työ- ja ajoharjoittelu), mutta tänään se ei enää onnistu. Kaikki kolme työllistyivät tuolloin meille tai meidän kauttamme, sillä olimme jo nähneet, kuinka he toimivat. Inssissä heillä oli tuttu työkalu, joka osaltaan vähensi jännitystä. Tämä on myös puoltavaa oppisopimuskoulutuksessa. Työnantaja näkee hyvin pian, onko nuoresta sen työn tekijäksi.

Moni nuori myös miettii, mikä minusta tulee aikuisena. Ammatinvalintaa taidetaan yhä opettaa vain yläasteella, mutta ala-asteella pitäisi olla esittelyssä erilaisia ammatteja (saattaa ollakin, ainakin vanhempien toimesta). Peruskoulujen yläasteelle tuli kansalaiskoulusta työharjoittelu (nykyisin taitaa olla Työ Elämään Tutustuminen). Meidän aikana työskenneltiin ohjattuna toisella luokalla ( vastaa peruskoulun 8 luokkaa) kaksi viikkoa ja kolmannella kolme viikkoa. Itse olin tuolloin ensimmäisen jakson päiväkodissa ja se oli todella mielenkiintoista, sillä päiväkoti oli rakennettu 1900-luvun alussa. Toisen paikan järjestin itse lahjatavarakauppaan, joka osoittautui myös miellyttäväksi paikaksi, mutta myös mielenkiintoiseksi. Toki tuohon aikaan oli vielä vallalla käsitys miesten ja naisten ammateista.

Saksassa oppisopimuskoulutus on yleistä ja siten nuorisotyöttömyys alhaista. Miksi yhteiskuntamme ei hyödynnä toimia, jotka on muualla koettu hyväksi? Oppisopimus koulutus on myös työnantajan etu. Me olisimme valmiit ottamaan oppisopimukseen muutaman kuljettajan, sillä niin taksi- kuin rahtipuolelta puuttuu kuljettajia ja nykyisellä vaatimustasolla niitä puuttuu vielä lisää.

Lainlaatijat ja ammattiliitot herätkää viimein.

Tottelevaisten vaimojen klubi

Johan taas pomppasi ja korkealle, kun päivän lehteä lueskelin aamutuimaan. Malesialaiset musliminaiset ovat perustaneet klubin, joka päätarkoituksena on opettaa naisille tottelevaisuutta ja nöyryyttä. Yhdistyksen mukaan avioerojen kasvun syynä ovat naiset itse. Heidän käyttäytymisensä lisää miesten syrjähyppyjä ja väkivaltaisuutta naisia kohtaan. Kerhon perustajan mukaan naiselle kuuluu kodinhoidon lisäksi miehen viihdyttäminen. Miehen vastuulla on täten kouluttaa naisensa tottelevaiseksi. Siteeraten lehteä: ”Vaimojen on ymmärrettävä, että heidän on pakko viihdyttää miehiään, muuten miehet hankkivat toisen naisen ja avioliitto romahtaa.” Pakko? 

Ja sitten yksi suomalainen mies esittää tekstissään, että näin pitää olla. Hänen mukaan naisella on markkina-arvo, jolla määritetään seksuaalinen haluttavuus. Hänen mukaansa kuuliaisuutta ja miehen miellyttämistä korostavalle naiselle olisi ottajia. Nyt hänen mukaansa tällaisia naisia joutuu etsimään ulkomailta. Onko tosiaan näin, että vielä 2000-luvulla löytyy miehiä, joiden mielestä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä? Onko hänen mielestään seksi ainoa asia, jota hän näkee naisessa? Uskooko hän todellakin tuohon lauseeseen, että mies sanoo aina viimeisen sanan ja se on: ”Kyllä kultaseni”. 

Vanha suomalainen sananlasku toteaa: ”Mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sitä päätä kääntää”. Tämä mieskirjoittaja hakee miesten tasa-arvoa, mutta hän unohtaa tuon edellisen lauseen. Täällä kylmässä pohjolassa mies ja nainen ovat aina olleet tasavertaisia. Ilman sitä ei olisi ollut edellytyksiä selvitä hengissä. Mies ja nainen, ovat yhdessä uurastaneet kodin, ruuan, perheen ja lämmön vuoksi. Se toteutuu yhä, sillä monessa parisuhteessa jokainen kantaa kortensa kekoon tietojensa, taitojensa ja voimiensa mukaan.

Ajattelen isovanhempiani, jotka yhdessä ovat kokeneet sodan kauhut. Toinen isovanhemmistani joutui jättämään kotiseudut sotien vuoksi. Molemmilla isovanhemmistani, homma toimi eli se joka oli jossain asiassa näppärämpi, teki sen, eikä siinä ollut merkitystä oliko tekijä ukko vai akka. Sama koskee vanhempiani, äiti ja isä laittoivat ruokaa. Äiti oli loistava puurojen, vellien, keittojen ja kiisseleiden kanssa, mutta isä oli lettumaakari ja leivontamestari. Isi teki paremmat munkit, lätyt ja leivät kuin äiti. Näiden edellisten sukupolvien liitot ovat olleet tasapainoisia. Kummatkin ovat hankalissa tilanteissa koonneet voimat yhteen ja saaneet tilanteen haltuunsa.  

Minä ja puolisoni olemme ihan tavallinen suomalainen pariskunta. Me olemme molemmat tasa-arvoisia. Palvelemme toinen toistamme, tarpeen ja taitojemme mukaan. Minä osaan myöntää tietojeni ja taitojeni vajavuuden, kuten puolisoni. Autamme toista siinä, missä olemme parempia.  Aivomme ovat samanlaiset, mutta toimivat eri tavoin. Siksi jokaisella on erityistaitoja. 

Kun luin tuon kirjoittajan tekstejä, niin tuli mieleeni nyt noussut kohu Kasarmi-ohjelmasta. Kirjoittaja taitaa olla samanlainen poika, joka soitti armeijasta äidilleen, ettei ollut saanut puhtaita alusvaatteita kahteen viikkoon. Äiti soitti kasarmille ja poika sai puhtaat vaatteet. Hän oli ilmeisesti odottanut, että armeijassa vääpeli tuo puhtaat vaatteet pinkassa tuolille odottamaan aamuista herätystä, kuten äiti kotona. Se siitä naisten nöyristelystä, sillä nainen kasvattaa miehestä miehen ja intti viimeistelee sen. 

Nyt kysyn vakavasti, että, miksi suomalainen media tuo edes esille tällaista? Islam ei ole uskontomme ja kulttuurimme ovat täysin erilaiset. Haluaako media nyt olla suvaitsevainen, monikulttuurinen, kukkahattutäti, kettutyttö, jne. He tehkööt siellä mitä haluavat, mutta älkää tuputtako sitä meille. Olemme jo monesti maassamme nähneet, miten muslimien nöyryytys on toiminut. Haluammeko lisää naisia patologin tutkittavaksi, kun mies on hakenut tasa-arvoaan.

Suomi on kristitty maa pääsääntöisesti. Historiallisesti olemme muinainen panteistinen maa. Meidän tarustossamme on Ukko Jumala ja Äiti Maa. Älkää unohtako tätä. Me olemme me ja säilyttäkäämme se.  Tätä tuo kirjoittaja ei ole koskaan ymmärtänyt, saati sitten kokenut: 

Jumalan kasvojen edessä ja näiden todistajien läsnä ollessa, kysyn sinulta? Tahdotko ottaa hänet puolisoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä että pahoina päivinä aina kuolemaan asti. Aamen