Oppisopimuskoulutus kunniaan

Luin tuossa toissapäivänä aamun aviisia ja siinä oli kirjoitus otsikon aiheesta. Viimeinkin tämä aihe nostettiin tapetille.

Kun ajattelee perusopetuksen muutosta, niin peruskoulua on syytetty jo vuosien ajan siitä, että se tekee tasapaksuja kansalaisia. On myös tunnettua, että on ihmisiä, jotka ovat lukutoukkia ja niitä, jotka ovat kädellisiä. Peruskoulussa kädentaitoja on vähän. Ennen muinoin oli kansa-, kansalais- ja oppikoulut. Oppikouluun siirtyivät lukutoukat jo neljännen kansakoululuokan jälkeen. Osa heistä jatkoi lukioluokilla (viisi vuotta), osa siirtyi ammatillisiin oppilaitoksiin. Virallisesti kansakoulua kesti kuusi vuotta ja sen päälle kolmivuotinen kansalaiskoulu, jossa kädentaidot näyttelivät vahvaa osaa. Tytöillä oli seitsemän tuntia viikossa käsitöitä ja kotitaloutta, joka sisälsi myös kodin- ja lastenhoidon. Kotitaloustunneilla myös ateriat katettiin kauniisti. Tämän lisäksi oli ensimmäisenä vuonna konekirjoitus oppiaineena ja seuraavilla kirjanpito ja kauppaoppi. Pojilla oli vastaavasti puu- ja metallityö sekä elektroniikka. Kuten aiemmin kirjoitin, niin itse pääsin sairaalan konekirjoittajaksi, sillä konekirjoitusnumeroni oli yhdeksän, virallisten testien mukaan, mutta niitä ei hyväksytty virallisiksi, sillä sitä ei oltu tehty kauppa- tai sihteeriopistossa, joilla oli virallinen oikeus kokeiden suorittamiseen.

On totta, ettei kaikkia nuoria kiinnosta istua koulunpenkillä tavaamassa ja tuossa aamun aviisissakin yksi oli lopettanut ammattikoulun opetuksen kesken, joka on tunnettu asia ollut jo pitkään, sillä opetus on muuttunut liian teoriakeskeiseksi. Toki oppisopimusopiskelijan on oltava aloitteellinen, kiinnostunut ja ahkera, sillä opetuksen mukana tulee myös teoria ja ilman teoriaa ei selvitä. Teoria on monelle kädentaitoiselle kuitenkin helpommin käsitettävä, kun se liittyy suoraan käytäntöön.

Hämmästyttää tämä nykyinen villitys saattaa kaikki tasa-arvoisiksi, vaikka näin ei voi olla, sillä aivomme toimivat erilailla. Tässä kohtaa on syytä puuttua ammattiliittoihin, jotka ajattelevat, että alemmalla palkalla työskentelevät ovat uhka nykyiselle työvoimalle. Työnantajalle oppisopimus on tehty liian kalliiksi, juuri yllämainitusta syystä. Tunnettu tosiasia on myös se, että kuka palkkaa juuri koulunpenkiltä tulleen nuoren, jolla ei ole työkokemusta. Muistan tuon hilpeän, huumorilla laaditun työilmoituksen, jossa edellytettiin 20 vuoden ikää ja 30 vuoden työkokemusta. Hieman hankala yhtälö, sanoisin.

Myös laki on tullut esteeksi tänä päivänä. Takavuosina meillä suoritti kolme nuorta ison E:n (työ- ja ajoharjoittelu), mutta tänään se ei enää onnistu. Kaikki kolme työllistyivät tuolloin meille tai meidän kauttamme, sillä olimme jo nähneet, kuinka he toimivat. Inssissä heillä oli tuttu työkalu, joka osaltaan vähensi jännitystä. Tämä on myös puoltavaa oppisopimuskoulutuksessa. Työnantaja näkee hyvin pian, onko nuoresta sen työn tekijäksi.

Moni nuori myös miettii, mikä minusta tulee aikuisena. Ammatinvalintaa taidetaan yhä opettaa vain yläasteella, mutta ala-asteella pitäisi olla esittelyssä erilaisia ammatteja (saattaa ollakin, ainakin vanhempien toimesta). Peruskoulujen yläasteelle tuli kansalaiskoulusta työharjoittelu (nykyisin taitaa olla Työ Elämään Tutustuminen). Meidän aikana työskenneltiin ohjattuna toisella luokalla ( vastaa peruskoulun 8 luokkaa) kaksi viikkoa ja kolmannella kolme viikkoa. Itse olin tuolloin ensimmäisen jakson päiväkodissa ja se oli todella mielenkiintoista, sillä päiväkoti oli rakennettu 1900-luvun alussa. Toisen paikan järjestin itse lahjatavarakauppaan, joka osoittautui myös miellyttäväksi paikaksi, mutta myös mielenkiintoiseksi. Toki tuohon aikaan oli vielä vallalla käsitys miesten ja naisten ammateista.

Saksassa oppisopimuskoulutus on yleistä ja siten nuorisotyöttömyys alhaista. Miksi yhteiskuntamme ei hyödynnä toimia, jotka on muualla koettu hyväksi? Oppisopimus koulutus on myös työnantajan etu. Me olisimme valmiit ottamaan oppisopimukseen muutaman kuljettajan, sillä niin taksi- kuin rahtipuolelta puuttuu kuljettajia ja nykyisellä vaatimustasolla niitä puuttuu vielä lisää.

Lainlaatijat ja ammattiliitot herätkää viimein.