Mitä tehdä isisvaimoille ja -lapsille

Viime päivinä on ollut useita kirjoituksia al-Holin pakolaisleirillä Syyriassa olevista Isis-vaimoista ja -lapsista ja siitä mitä heille pitäisi tehdä ja osalla muista maista, kuten Suomesta sinne lähteneillä rupeaa olemaan hinku kotimaan lihapatojen ääreen, kuten haasteteltu Sanna haluaa kovasti Suomeen.

Isis-vaimoista ei voida olla lainkaan varmoja, että he ovat vain kotiäitejä tai hurahtaneet puolison vakuuttelusta elämästä paratiisissa. Isisin terrorisoimia kansoja auttanut ruotsalaislääkäri Nemam Ghafouri on puolestaan sitä mieltä, etteivät Isis-vaimot ole mitään äitejä vaan he ovat hirviöitä, jotka tuputtavat aatettaan lapsille pienestä pitäen ja ovat toimineet uhrien pahoinpitelijöinä.

Eivätkä nämä lapsetkaan mitään pulmusia ole, sillä on todettu jo kolmivuotiaiden olleen kuvissa, jossa kurkut on aukileikattu eli aatetta aloitettu kasvattamaan jo pienestä pitäen. Etenkin olen huolissani teini-ikäisistä, jotka on jo saaneet taistelukoulutusta ja mahdollisesti olleet taisteluissa mukana. Epäilen heidän kykyään sopeutua sivistyneeseen yhteiskuntaan.

Mitä näille pitäisi sitten tehdä? Mielipiteitä on runsaasti ja vielä enemmän on peukaloiden pyörittämistä päättävissä elimissä. EU:n tasolla ei ole mitään saatu aikaan ja eri maat vitkuttelevat päätöstään, kun odottavat mitä muut maat päättelevät. Epäselvää on myös, miten traumatisoituneita pitää auttaa, jos ja kun pääsevät takaisin kotimaiden maan kamaralle.

Ensinnäkin nämä vanhemmat ovat itse valinneet tiensä ja sillä tiellä saavat mielestäni jatkaa. On myös esitetty, että lapset erotettaisiin äideistä, mutta moni on sanonut, etteivät päästä lapsia, jos eivät itse pääse. Näiden naisten on arveltu muodostavan oman alamaailman verkoston, jossa aatetta levitetään edelleen ja näin on tapahtunut Ruotsissa palaajien toimesta eli verkosto on kasvanut muutamasta sadasta tuhansiin. Mitkä ovat seuraukset, se tullaan vielä näkemään.

Ruotsalainen isoisähän haki tyttärensä (kuollut) lapset takaisin Ruotsiin ja kertoi heidän olleen aliravittuja, likaisia, traumatisoituneita ja sairaita. Olipa oppeihin hurahtanut isoäitikin (siis on myös Syyriassa) sappunut hotellille, jossa lapset olivat ja erään kertomuksen mukaan soittanut lapsille Isis-lauluja. Tulevaisuus näyttää, miten Ruotsi kykenee tätä lapsikatrasta auttamaan. Nyt lapset ovat huostaanotettuna ja heidän kuntoutus on aloitettu ja isoisä saa tavata lapsia kaksi tuntia viikossa.

Nähtäväksi jää miten Suomi reagoi tilanteeseen ja mitkä ovat käytännön toimet. Yleensä päättäjillä on näkemys, että jotain pitää tehdä, mutta konkreettiset keinot ovat totaalisen hukassa. Syyttömiähän nuo lapset periaattessa ovat vanhempiensa päähänpistoihin, mutta ovatko he turvallisuusuhka myöhemmässä vaiheessa ja kuinka helposti ovat johdateltavissa aktivistien toimesta.