Kansa- ja kansalaiskoulussa harjoitettiin tyttöjen puolella käsitöiden tekoa jo varhaisista luokista lähtien. Osassa IX esittelin tämän nuken, joka tehtiin toisella vuosiluokalla.
Tämä tehtiin käsin ompeluna, joten jälkikäteen katsottuna on pistot kovinkin epätasaisia. Myöhemmin alkoivat sitten erilaisten kirjailujen töiden opettelu. Neljännellä luokalla tehtiin reikäompeluna pöytäliina. Tekniikassa poistetaan kankaan alkuperäisiä lankoja ja niiden sijaan tehdään koristeommel.
Tämän silittäminen on hankalaa, sillä silitysraudan kärki tuppasi osumaan reikäompeleeseen ja seurauksena vekki.
Sitten siirryttiin kirjontatöihin, joita tehtiin jo neljännellä luokalla, mutta varsinaisesti vauhtiin päästiin kuudennella luokalla. Ensimmäiset kirjailut olivat ketjukirojntaa tyynyliinaan eli omat nimikirjaimet. Myöhemmin siirryttiin laakakirjontaan ja voin vakuuttaa, että ensimmäiset olivat melkoisen epätasaisia, mutta kuten vanha kansa sanoo, niin harjoitus tekee mestarin.
Mummon opetuksella ryhdyin sitten opiskelemaan virkkausta. Helpon oli aloittaa suurella koukulla ja kalastajanlangalla. Ensimmäiset olivat pieniä kuvioita, kunnes taidot kehittyi ja alkoi kuvioiden virkkaus.
Kun taidot karttuivat sain tehtyä pitsimäisiä kuvioita, jotka olivat monimutkaisia ja siihen liittyi eri palasten kokoamista virkkamalla yhteen. Kuten kuvan liinassa on ensin virkattu neliöt ja sitten pitsimäinen kehys.
Kun taidot kehittyivät pidemmälle, niin lanka oheni ja koukut pienentyi.
0.25 numeron koukulla ja 100 langalla, joka on ompelulangan vahvuista.Syntyi pitsimäistä virkkausta. Näillä ennenvanhaan korsiteltiin nenäliinat, kuten kuvassa ja kansallispukujen esiliinojen pitsit.
Myös neulomaan opetelttin varhain ja kansalaiskoulussa oli jopa neulomakone, jolla tehtiin sukat. Koska en sen jälkeen ole tuota käyttänyt, niin en kuollaksenikaan muista kuinka se tetiin. Puikoilla erikoistuin tekemään pitkävartisia sukkia, joita me molemmat käytämme talvikaudella.
Lyhytvartiset sukat eivät ole mistään kotoisin, sillä ne eivät pysy puntin sisällä, mutta myyjäisiin olen niitäkin neulonut.
Tytöt olivat tyttöjä tuohon maailmanaikaan ja heille opetettiin naisten taitoja ja käsityöt kuuluivat siihen aikaan yhtä tärkeiksi, kuin ruuanlaittotaitokin, joita kansalaiskoulussa oli seitsemän tuntia viikossa kolmen vuoden aikana.
Niin, se oli aikaa jolloin kouluissa opeteltiin asioita, eikä niinkään paljoa tiedostettu. :D
VastaaPoistaPäteviä talvivekottimia ne pitkävartiset. Eivätkä edes hiosta, lienee materiaalikysymys?
Tervehdys KKi!
VastaaPoistaVilla on hiostamaton, koska sen ominaisuuksiin kuuluu kosteuden haihduttaminen.