Tonttu Tohvelo oli jo syönyt aamiaisen ja lukenut päivän lehden. Matkalla mekaniikkapajalle hän pohti, miten yksi kirje voisi muuttaa tapoja toimia. Hän ei uskonut pätkääkään Rehtori Agricola vakuutteluita, siitä, että kirje tekee tehtävänsä. Hän kuitenkin päätti keskittyvänsä dronejen pyörien kiinnittämiseen, sillä niitä puuttui vielä monta.
Myös Rehtori Miina Saariainen oli herännyt aikaisin ja ihmetteli nyt kirjettä kahvinkeittimen päällä. Kuka sen olisi voinut siihen laittaa ja mitä se sisältäisi. Hän siirsi kirjeen hetkiseksi sivuun ja latasi kahvinkeittimen ja käynnisti sen. Kahvin tippuessa teki itselleen pari voileipää ja istahti keittiön pöytään odottelemaan kahvin tippumista, sillä hän piti kovasti kahvista ja joi sitä monta kupillista päivän aikana.
Kirje kiinnosti Miinaa kovin ja hän aukaisi sen. Allekirjoitusta hän katsoi ensin ja se oli joku tonttukoulun rehtori. Eihän tonttuja ole edes olemassa, tuumi Miina. Hän otti kahvia ja haukkasi voileipää ja tarttui aamun aviisiin. Haukatessaan toista voileipää, hänen uteliaisuutensa kirjettä kohtaan nousi ja ryhtyi sitä lukemaan. Kirjeessä kehoitettiin, että hänen on puututtavan koulussa esiintyviin ja jatkuvaan koulukiusaukseen. Uhkasivat tontut muutoin puuttua tilanteeseen, jollei rehtori ollut kykenevä hoitamaan työtään.
Tontut puuttuisivat hänen työhön, mutta eihän tonttuja edes ollut, hän mietti. Samalla tuli mieleen, että onko sittenkin, sillä miten muutoin kirje olisi päätynyt kahvinkeittimen päälle. Hän mietti epätoivoisisesti onko tonttuja vai ei.
Mihin ratkaisuun Miina päätyy? Se selviää, kun aukenee neljästoista luukku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti