Kolmastoista tarina

Tuossa joku päivä takaperin oli aamun aviisissa iso kertomus vuosien 2015-2016 matuinvaasiosta. Matut tulevat pääasiassa Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Nyt ns. välitilaan on jäänyt 1646 matua. Välitila tarkoittaa sitä, että hakemuksia turvapaikasta käsitellään edelleen. Suurin osa hakemuksista on järjestyksessään toinen tai useampi, jotka ovat maahanmuuttoviraston tai oikeusasteen käsittelyssä.

Yksi matu on tehtaillut jo 13 hakemusta ja toinen 10 hakemusta. Tässä on varmaan oltu tarinointituulella. En usko, että alkuperäistä tarinaa on enää käytetty. Mietin vaan, kuinka kalliiksi tuo hakemusrumba tulee. On tulkit, asianajajat ja muut avustajat. En edes usko, että kuudessa-seitsemässä vuodessa olisivat Suomen kieltä oppineet.

Välitilaan joutuneet matut asuvat pääsääntöisesti vastaanottokeskuksissa. Aamun aviisi vieraili tuossa naapurin suuren kaupungin vastaanottokeskuksessa. Matkalla paikan johtaja huikkasi vastaantulijoille jotakin, useinmiten muulla kuin Suomen kielellä. Tämä kertoo hyvin integraation tasosta. Ei edes kieltä vaivauduta opiskelemaan. Pääkaupunkiseudulla on alueita, joissa ei Suomen kieltä kuule enää lainkaan.

Näiden välitilassa olevien lisäksi maassamme on noin kolme tuhatta paperitonta. Tarkkaa määrää ei kukaan tiedä. Lainataan hieman lehteä ja sen haastattelemaa Suomen Pakolaisavun yhteiskuntasuhdepäällikköä Katja Mannerströmiä: "Jos tapahtuisi iso muutos, se voisi pelastaa nämä tyypit. Ainoa vaihtoehto on, että löytyisi aktiivinen tahtotila miettiä, miten he voisivat laillistaa oleskelunsa Suomessa. Paperittomaksi jääneet turvapaikanhakijat halutaan sysätä maton alle. Ei sellaista mattoa ole, minne heidät voisi sysätä. Ei ihmistä voi vaan piilottaa minnekään.". Kyllä ne paperittomat näkyvät niin rikostilastoissa kuin terveydenhuollossa, sillä terveydenhuoltopalvelut pelaavat, oli papereita tai ei sekä kaduilla.

Katjan mukaan koko pakoilskriisi oli hoidettu pieleen. Puuttui tulkkeja ja turvapaikkapuhutteluja tehtiin tunneissa vaikka ne kestävät tavallisesti viikkoja. Tietoja kirjattiin väärin, eikä kidutusten jälkiä tutkittu. Eihän pieni maa ole mitenkään valmis kymmenien tuhansien matujen hoitamiseen. Varsinkin, kun suurimmalla osalla ei ollut minkäänlaisia papereita todistaakseen henkilöllisyyttä tai ikäänsä. Myös monet valehtelivat ikänsä, joten herää epäilys, että mitä muuta tarinaa on kerrottu. Etenkin kun on jo useas hakemus menossa.

Aamun aviisi ei saanut yhtään välitilan matua haastatteluun. Toimittelija arvioi, että kasvojen antaminen isolle ilmiölle vaatii voimavaroja, joita heillä ei ole ja se, että haastattelu aiheuttaa lisää kysymyksi ja altistaa kommentoinnille käy liian raskaaksi. Kyllä minullekin herää kysymyksia, kun haetaan turvapaikkaa kolmannentoista kerran.

Herää myös epäilyjä siitä, kuinka paljon verovaroistani menee tähän prosessiin. Suomesta saadaan matuja palautettua huonosti ja ne jotka oleskeluluvan saavat eivät integroidu maahan vaan elävät getoissa omina varjoyhdyskuntinensa. Myös kansalaisuuksia myönnetään liian helposti. Kyllä mielestäni pitäisi olla edes kielitestit, että osaa edes auttavasti Suomea.

Tuossa naapurin suuressa kaupungissa on vastaanottokeskus, joka lehden mukaan on turvapaikanhakijoille koti ja arjen keskus, jossa on opiskeltu Suomen kieltä ja perustettu perheitä. Jos on opiskeltu Suomen kieltä, niin miksi johtaja huikkasi muulla kielellä. Perheiden perustaminen myös epäilyttää, sillä matuinvaasion tulijoista on 98,7 % miehiä. Onko suomalaiset naiset niin sinisilmäisiä näiden matujen suhteen, että perustavat niiden kanssa perheen.

Kolmetoista eri tarinaa ja mikään ei liene totta. Olisi aika lähteä takisin sinne mistä on tullutkin ja jatkaa tarinointia siellä perinteen mukaisesti.