Terveydenhuollon kriisi

Nyt on ollut paljon puhetta terveydenhuollon tilasta, joka on lievästi ilmaistuna kriisiytynyt. Työvoimapula on koko maassa, päivystykset ovat ruuhkaisia, kotihoito ontuu pahoin ja vanhukset eivät pääse säällisessä ajassa hoitopaikaan. Miten tähän on tultu.

Hoitajapula on ollut jo pitkään, mutta vasta korona-aika näytti sen, että hoitajia on liian vähän. Nyt on vielä vuoronvaihto ja ylityökielto, joka on johtanut vaaratilanneilmoituksiin. Hoitajalakon aikana oli suojatyössä enemmän hoitajia, mitä normaalissa työvuorossa on, mutta johtoporras katsoi toimet riittämättömiksi. Johtoporras on ollut jo pidempaan ulkona todellisuudesta, sillä hoitohenkilöstö on joustanut, mutta nyt on tullut mitta täyteen.

Opiskelijapaikkoja on vuosien saatossa vähennetty ja koulutusajat pidentyneet. Osa opiskelijoista turhautuu työmäärään ja ohjauksen tasoon harjoittelupaikoissa ja osa vaihtaa alaa kesken opintojen. Hoiva-avustajia tarvittaisiin lisää, niin hoivakoteihin kuin sairaaloihin ja koulutuksen tulisi olla lyhyt. Muistan omalta osastolta hoivatyötä tehneen sairaala-apulaisen, joka oli taitava kuntouttaja.

Hoitajien palkankorotuksiin ei ole ollut rahaa ikinä, muistan sen hyvin omilta hoitajavuosilta. Nykyinen palkkaus ei vastaa työn vaativuutta ja raskautta. Nyt on uhattu joukkoirtisanomisilla, jos palkkaratkaisu taas vesitetään. Moni on myös uhannut mitätöidä oikeutensa toimia hoitajana. Minutkin voitaisiin vielä pakottaa töihin, sillä en ole oikeuksiani mitätöinyt. Tosin minusta ei minkään tekijäksi enää ole, mutta hallitusherrat on päättäneet tarvittessa ottaa käyttöön pakkotyön.

Vanhukset joutuvat kitkuttelemaan kotona yhä pidempään vaikka kotona ei oikein enää pärjätä. Jatkuvalla syötöllä etsitään muistisairaita vanhuksia. Kuitenkin hoivakodeissa on muuta tuhat tyhjää paikaa, mutta hoitajamitoitus ei riitä pitämään paikkoja auki. Nyt on onneksi otettu hoiva-avustajat mukaan mitoitukseen, mutta se ei vielä riitä. Seuraava mitoitustaso on siirrettävä tuonnemmas, että päästään edes nykyiselle tasolle.

Päivystyksissä on ruuhkaa ja siinä kulminoituvat perusterveydenhuollon ja vanhustyön ongelmat. Kun lääkäriin ei pääse, niin mennään päivystykseen hakemaan asua. Vanhukset kiertävät päivystysosastolta kotiin ja takaisin päivystykseen ja ralli on valmis, kun kotona ei pärjää ja hoitopaikaa ei saa.

Mielestäni pitäisi nyt saada aikaiseksi vanhan mallin apuhoitajakoulutus, joka oli lyhyt ja antoi hieman valmiuksia myös sairaanhoitoon. Täten saataisiin lyhyellä koulutuksella pätevää väkeä ei sairaanhoidollisiin tai kevyesti sairaanhoidollisiin tehtäviin. Vastuuta voi sitten laajentaa työkokemusta kartuttamalla ja jos intoa riittää, niin lisää opiskelemalla.

Johtajiin tulee puuttua ja he tarvitsisivat todellista realiteettiterapiaa, mutta miten se vanhan polven jäärille saadaan menemään perille. Johtajuus sairaaloissa ja hoitokodeissa on yhä hierarkista ja vain koulutus ratkaisee arvon. Ei se mitä todella osaat. Viimeisin päällikköni harrasti tätä ja sain monen töitää kehtittävän apuhoitajan irtisanoutumaan.