Turkki on vitkutellut Suomen ja Ruotsin Nato-ratifioinnin kanssa. Yhdessä laadittiin kolmikantasopimus, josta ei ole seurannut kuin Turkin presidentti Erdoganin jatkuvia vaatimuksia, jotka kohdistuvat lähinnä kurdien palauttamisesta Turkkiin ja määrät ovat vaihdelleet runsaasti. Vaikka en pidä Rantaa minään hyvänä sarjakuvan piirtäjänä, niin osui kyllä oikeaan, kuvatessaan, montako terroristia on luovutettava. Erdoganille kaikki kurdit ovat terroristeja.
Nyt Erdogan ja muut muslimimaat ovat ottaneet nokkiinsa, kun Rasmus Paludan poltti koraanin Tukholmassa. Rasmus on polttanut koraaneita sata määrin eikä siitä ole mitään porua syntynyt missään. Epäillään, että Nyans puolueella olisi sormet pelissä, tässä muslimien kiihkeässä mesomisessa. Kyseisen puolueen nokkamieshän on turkkilainen. Ruotsin muskilimit myös syyttävät Ruotsia lapsien ryöstöstä, kun niitä joudutaan huostaan ottamaan.
Turkki on myös, kolmikantasopimukseen vedoten, vaatinut aseiden vientikieltojen purkua, niin Suomelta kuin Ruotsiltakin. Ilmeisesti Erdogania kismittää myös se, ettei Yhdysvallat ole antanut lentokoneisiin päivityksiä eikä myynyt tehokkaampia lentokoneita sotilaskäyttöön.
Erdogan tuntuukin nyt käyvän, Putinin tavoin, sisäpolitiikkaa, jossa on ulkoinen vihollinen. Näin saadaan massat liikkelle ja he unohtavat helpommin laukkaavan inflaation, köyhyyden, sananvapauden heikkouden ja ihmisoikeuksien poljennan. Vaalit lähestyvät ja tavalla tai toisella Erdogan himoitsee jatkoa presidentin, liki kymmenen vuoden, kaudelleen.
Turkki ei ole vapaa maa eikä se ole eurooppalainen valtio. Ihmettelen, miten Yhdysvallat on katsellut moista valtiota Nato-jäsenenä. Saisivat jo pikkuhiljaa antaa maalle kenkää, kun ei kunnolla osaa käyttäytyä. Tosin sitten saattaisi syntyä muslimien liitto, joka toisi ongelmia enemmän kuin tarpeeksi. Alkuun voitaisiin Suomestakin palautaa jokainen turkkilainen takaisin Turkkiin, sillä he eivät joko tee töitä lainkaan tai sitten pitävät harmaan talouden kebeb-paikkoja, joilla kun menee huonosti, niin uusi sukulainen astuu puikkoihin
Kotini lähellä toimii tällainen kebab-paikka. En ole siellä käynyt vuosiin, sillä en pidä siitä, että kovalla volyymillä soitetaan turkkilaista musiikkia ja samalla on auki televisio, josta tulee kovalla äänellä selitettyä turkkilaista ohjelmaa. Ei ole miellyttävä odotella sapuskaa armottomassa älämölössä.
Türkki on strategisesti niin tärkeässä paikassa kartalla, ettei sitä ole oikein varaa erottaakaan.
VastaaPoistaMutta niin on Suomikin:
NATOsta tulee Suomen täysjäsenyyden myötä Itämeren valtias.
Sitä ei yhden Höpöfaaraon anneta estää.