Pirullinen piipitys

Ilahduin suunnattomasti lukiessani aamun aviisia. Aiheena olivat lukemattomat kodin ja työpaikan laitteet, jotka piipittää tavalla tai toisella. Äänillä on tarkoitus kiinnittää käyttäjän huomio laitteen ongelmatilanteisiin. Osa piippauksista on täysin hyödyttömiä. Nykyisin piippaa joka puolella ja yleensä useammin kuin kerran ja luvattoman usein ääni on hyvin voimakas.

Yksi esimerkki turhasta piippauksesta löytyi artikkelista eli mikroaaltouuni sanoo ping kun ateria on valmis. Pakastimestani ottamani Sveitsin pihvi ei merkkiäänen jälkeen välttämättä ole valmis syötäväksi, jos ohjelmavalitsin on jäänyt pakasteen sulatusohjelmalle. Tämä merkkiääni on hyödyllinen vain näkövammaiselle.

Hyödyllinen on palovaroittimen piipitys, mutta kun se piru piipittää myös muulle. Muutama päivä sitten keitin mehumaijalla kevään ensiantimia ja terävä, loputon ulvonta oli seurauksena olohuoneessa. Ei siis auttanut muu kuin irrottaa paristo. Saunatuvalta sen joutui poistamaan, sillä jo padanveden kuumentaminen sai sen ulvomaa. Tuotekehitys on jäänyt hieman puutteelliseksi oletan, vaikka tuo pakollinen onkin.

Toistuvat piipitykset ovat normaaleja nykyisissä autoissa ja niitä on joka lähtöön. Peruutustutkan merkkiääni on hyvä, mutta kun pöllyävä lumi tai rapa kun sen tukkii, niin viserrys on loputon ja se on pois kytkettävä, sillä eihän sitä kuuntele Erkkikään. Oman työautoni (ranskalainen, olen syytön sen valintaan) olen nimennyt Edith Piaf:ksi, koska sen viserrys on loputon. Kesärenkailla, jossa on kevytmetallivanteet, saan kuulla kolme rumaa piippausta ja auton messukenttä ilmoittaa ettei minulla ole renkaita (magneettinen monitorointi). Erilaiset merkkiäänet on myös siihen, että onko etu- vai takaovi auki tai konepelti ja takaluukku auki. Vielä hirveämpi on meteli, jos ajoneuvoa siirtää puoli autonmittaa ovi auki. Tunnustan myös rehellisesti, etten aina käytä vilkkua (ts. silloin kun en muita liikkujia näe kuin rusakon), sillä se vilkun ääni muistuttaa lähinnä äänensä juonutta könninkelloa. Huollossa osa äänistä saatiin hieman hiljaisemmaksi, mutta vain vähän. Työautostani onneksi on turvavyön hälytin kytketty pois, joka työautolleni sallitaan (liikennevalistuksen jakaminen aamuyön tunteina ei ole optio). Ajoin joskus työautona Volvoa ja sen turvavyön hälytin ulvoi loputtomasti ja nousevalla äänellä. Luojan kiitos se kytkettiin pois.

En tiedä näistä nykyisistä älypuhelimista, mutta perinteinen tietokone on siitä ihanteellinen, että saat valita äänenlajin ja minkälaiseen asiaan haluat merkkiäänen. Jotkut tykkäävät, että kuuluu ping kun olet saanut sähköpostia. Hieman saattaa ruveta rasittamaan, kun ping tulee joka lähtöön. Olet painanut väärää nappulaa, tallennetaanko varmasti, osta nyt hyvä ihminen uusi mustepatruuna, jne. Onneksi perinteissä tietokoneessa voit valita vaihtoehdon, että ääniä ei ole lainkaan. Meidän huushollissa on aina ollut yksi ensimmäisiä toimenpiteitä asennuksen jälkeen eli rasti ruutuun "Tapa äänet".

Professori Kaisa Väänänen-Vainio-Mattila sanoi kuitenkin hienosti: "Jos ääniä on kovin paljon, ne menettävät tehokkuutensa ja alkavat jopa ärsyttämään.". Itse inhoan kaikkia piipittäviä, visertäviä laitteita ja tämä on luonnollista, sillä entisessä ammatissa, vanhalla puolella soittokellojen ääni kytkettiin iltaisin pois klo 19 - 07 väliseksi ajaksi, mutta uudella puolella ei sitä voinut tehdä. Järjestelmä oli automaattinen ja yöksi katkesivat vain huone- ja käytävä äänet. Kanslioiden ja taukotilan laitteiden äänet jäivät ja samalle tasolle kuin päiväaikana ja ääni oli kova ja korkea. Yöaikana kilisivät myös ensiavun ovi- ja soittokellot. Päiväaikana oli muuta hälyä niin paljon, että soittokellojen ääni vaimeni hälyyn. Huomasin olevani yövuoron jälkeen levoton, keskittymiskyvytön ja rauhaton, kuten moni kollegakin. Väsytti, mutta saattoi mennä pari kolme tuntia siihen, että rauhoittui sen verran, että unenpäästä pääsi kiinni. Lopulta tein taskuvihkollani tilastollisen laskennan tukkimiehen kirjanpitoa tehden. Yhdeksän tunnin aikana tuli tilulililii 167 kertaa eli Elon lyhyen matematiikan mukaan noin joka kolmas minuutti.

Yhden asian professori kuitenkin unohti lääketieteen laitoksen professorilta kysyä eli kuulon väsymisestä eli ensiaskel kuulon vaurioitumiseen. Jatkuva korkea ääni aiheuttaa siis sen, että kuulo väsyy ääneen ja tällaiset rekisteriäänet työpäivän jälkeen ovat hukassa. Oletko huomannut, että puolisosi, työtoverisi, tms. on sinulle sanonut ärtyisästi työvuoron edetessä tai jälkeen, että älä huuda. Hämmästyneenä jäät tuijottamaan, että en minä mitään huuda. Korkeat, kovat äänet ovat näet kadonneet rekisteristä ja innoissasi, jos jotain selität, niin äänen korkeus nousee ja huudat, koska kuulosi ei enää käsittele korkeaa rekisteriä. Myöhemmin kuulon väsyminen johtaa kuulokynnyksen kapenemiseen ja lopulliseen kuulovaurioon, vaikka desibelimäärä ei edellytä kuulosuojainten käyttöä.

Professori lienee kokenut ja tutkinut ääniä. Artikkelissa mainittiin, että äänien säätöön pitäisi olla mahdollisuus. Työautossani on rokkikone hyvin hiljaisella ja kuulen silti biisit hyvin. Osa asiakkaista kysyy, miksi minulla ei ole radio päällä ja toinen osa sanoo jo alkutahdeista, mikä biisi on kyseessä. Kuulokynnys on myös yksilöllinen. Ajoneuvoissa sinä et voi vaikuttaa ääniin ja huoltokin vain vähän äänen voimakkuuteen. "Tapa äänet" toimintoa ei monessakaan laiteessa ole ja jos ymmärrät hieman ajoneuvotekniikasta ja kytket jonkun toiminnon pois, niin messukenttä tasan varmasti ilmoittaa, että ei siihen yhteyttä saa ja seurauksena uusi viserrys.

Kun merkkiääniä on joka lähtöön, niin jos ne eivät totaalisesti ärsytä, niin niihin lakataan kiinnittämästä huomiota. Nykyisin kuorma-autoissa ja busseissa on peruutuksen merkkiääni, mutta luvattoman moni silti kävelee, pyöräilee ja ajaa peruuttavan, piipittävän ajoneuvon taitse. Saman kohtalon ovat kokeneet merkkivalot eli suojateiden yhteydessä vilkkuu keltaista ja sinistä. Moni ei enää varo työkonetta (tosin toisilla majakka palaa koko työvuoron, ei silloin kun työkoneella olisi tarkoitus varoittaa poikkeavasta ja vaaraa aiheuttavasta toiminnosta) sekä hälytysajoneuvoista.

Herää kysymys siitä, että voidaanko 99 % äänistä poistaa? Valinnan vapaus, kyllä minä tiedän, että suuntavilkku on päällä, mutta äänestä huolimatta monella se jää vilkkumaan ja usein siihen suuntaan, johon ei olla edes menossa. Lyhyt merkkiääni olisi mielestäni optio eli piippaa vain kerran. Juu olen kuullut sen ja toimin, mutta kun viserrys on loputon, jaksanko enää välittää tai jopa kytken pois moisen.

Hälytysääni on usein ensiarvoisen tärkeä, mutta jos viserrystä ja piipitystä on liikaa, niin moniko enää välittää.

Hankala/hyvä naapuri

Kevät on koittanut jälleen kerran pohjolaan ja suomalaiset ovat heränneet talviuniltaan, siirtyäkseen pihoille ja puutarhoihin. Unenpöpperöiset silmät ovat avautumassa ja näkevät yhtä ja toista.

No nyt on oikein tutkittu naapuruussuhteita ja todettu, että yleismaailmallisesti Suomessa menee kohtuullisen hyvin. Ongelmallisinta naapuruus on nuorille ikäpolville, vanhemmilla sen on pysynyt lähes vakiona. Mikä tekee naapurista hankalan tai hyvän?

Ääni ja sen voimakkuus on suurin riidan aiheuttaja. Musiikki, soitin, pesukone, lapset, vessanpytyn vetäminen, koiran haukunta, jne. Listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Vapaana olevat kissat taitavat päästä hopeamitalille ja pronssille hajut eli grillisavut, tupakka, ruuanlaittohajut, jne.

Seuraavat sijat taitavat vallata pihan hoito, yleinen eläminen.

Miksi naapuri ärsyttää tai miellyttää? Katson asiaa itse nähtynä/kuultuna ja muiden kokemana.

Aloitetaan grillaamisesta eli ruuanlaitosta. Haju jo kertoo sen mitä tehdään ja miellä tehdään. Onko kaasu-, hiili- vai puugrilli. Kokataanko makkaraa, pihviä, jne. Nämä ovat makuasioita ja kuten itse olen todennut, niin makuasia on kuin valkosipuli. Joko sitä rakastetaan täydellisesti tai inhotaan sydänjuuria myöten. Vegaanille liharuuan haju on vastenmielinen, toiselle kalan haju on inhottavinta maailmassa, jne. Tekeekö se naapurista inhottavan, että hän pitää savustetusta kalasta ja kalan ynnä savustuksen haju tunkeutuu pihallesi? Liekö kuitenkin syynä kateus? Tahtoisi itsekin savustaa, mutta yritykset ovat päättyneet jonkinasteiseen katastrofiin ja vielä ystävien silmien alla tai toisella on komea kaasugrilli keittolevyineen ja itsellä vain Lusifer pallogrilli hiilille ynnä kokkaustaidot. Minulle on illanistujaisissa tarjottu todella maistuvia grilliaterioita, mutta myös hiiltynyttä makkaraa, raakaa kalaa ja kasviksia sekä pihviä, joka oli kuin beduiinin sandaalinpohjaa.

Pihan hoito poikii oikeuskäsittelyjä säännöllisesti. Toinen haluaa pihansa olevan malli, jota voi puutarhalehtien palstoilla esitellä. Toiselle se taas on lepo ja virkistymispaikka, jonka nurmikko ei ole intin vaatima millin sänki. Itselläni on vanha omakotitalo ja hieman harmitti viime kesänä uuden naapurini lausunto, sillä hän sanoi vierailijalleen, että: "Toi naapuri ei pidä huolta pellostaan.". Minulla on pieni peltopalsta, mutta mitä sille viimevuonna pystyi tekemään. Savimaa ja vettä tulee taivaalta monsuunisateiden tavoin ja naapurin puolelta tuleva elämänlanka sai peltopalstan rehottamaan. Olisin toivonut naapurini ymmärtävän, että viime syksynä ei pellolle enää ollut asiaa, sillä saappaat upposivat siihen nilkkaa myöten.

Koneet ja laitteet aiheuttavat ääntä. Tyypillisin ääni on kesäisin ruohonleikkureiden katkeamaton ääni, kun yksi lopettaa, niin toinen aloittaa. Muistan tuosta viidentoista vuoden takaisen kirjoituksen lehden yleisönosastopalstalta, jossa kansalainen valitti moottorisahan äänestä  aamulla ja kertoi sen haittaavan häntä paljon, sillä hän teki yötyötä. Hassuinta kirjoituksen kirjoittajalta oli se, että hän teki työtä puhelintyttönä. Itsekin yötyötä tekevänä tiedän päiväaikaisen äänten määrän, joten nukun korvatulpat korvilla. Entinen naapurini tiesi työni ja tästä syystä hän ei koskaan käynnistänyt koneita ennen puoltapäivää ja ns. aamulehteä hakiessani pahoitteli: "En kai herättänyt sinua.". Sanoin hänelle aina, ettei se minua häiritse, sillä korvatulpilla torjun äänet. Oli toki hyvin ilahduttavaa, että naapurini huomioi minut.

Musiikki ja sen äänitaso on riitoja aiheuttavaa. Musiikkimaku on taas makuasia, mutta millä voimakkuudelle ja se on sitten toinen asia. Nuorten autoja kun kuuntelee, niin poppikone on nupit kaakossa ja bassot myös. Olenko naapureilleni mahdollisesti hankala, sillä yötyöni vuoksi perjantai-iltani on maanantai aamuna ja saatan rokettirollia kuunnella vähän kovemmalla ja lisäksi grillata aamulla. Tekeekö tämä minusta hankalan naapurin? Kun tulen aamulla töistä kotiin, niin minua ei koskaan ole häirinnyt naapurien juhlat. Pitäkää hauskaa, minä lähden maate. Se on periaatteeni. Toki olen puolisolleni sanonut muutaman kerran, että käännä nyt sitä volyymia hiukan pienemmälle, kuuluu näet liian suurelle alueelle.

Eläimet ovat seuraavat riidan aiheuttajat. Ton koira käy paskomassa portilleni ja ton kissa kusee hiekkalaatikkoon. Tässä kohtaa olisi lemmikin omistajan syytä katsoa peiliin. Itse en edesmenneen naapurini koirien vierailuja pitänyt häiritsevinä, kun aidan raosta luikahtivat ja tulivat tervehdyskännylle. Hyvin koulutettuja ja kohteliaita olivat. Tosin naapurini pahoitteli, että vanhempi koira osasi aukaista kääntöpotin rajaltamme. Kiva oli vierailu ja yleisesti päättyi pulinaan jommalle kummalle puolelle.

Talvikautena on sitten tuo lumenauraus, joka suututtaa. Tässäkin on syytä katsoa peiliin jälleen kerran. Toisen tontille ei lumia saa kärrätä ja käräjäoikeudessa taas neuvotellaan.

Ihminen on ihminen ja ajattelee omien arvojensa ja asenteidensa mukaan. Aina on näitä, jotka kyttäävät naapureitansa. Olisiko syytä hankkia jokin harrastus?

Mitä tehdä naapurille, joka ei edes tervehdi, vaikka itse tervehdit. Ovatko arvomaailmat niin kaukana toisistaan, ettei alkeellinen tervehdys saa vastakaikua vai liekö pelkoa? Olen itse vanha ja minulla on omat huvini ja harrastukseni sekä laaja ymmärrys. Naapurusto on muuttanut muotoaan, vanhat ovat poistuneet ja nuoret ovat tulleet tilalle. Ikävä kyllä sanoa, mutta uudet naapurit ovat itsekkäitä. Nuo vanhat naapurit ymmärsivät ja tervehtivät. Viimeiseen viiteen vuoteen tervehdyksen ovat sanoneet ainoastaan tuo naapurin vanha pariskunta, joka on viimeinen tällä alueella.

Naapurustoni on muuttunut paljon 25:n vuoden aikana. Korttelissamme on ainoastaan kolme vanhaa asukasta. Kolme kortteliimme muuttanutta tervehtii, mutta ikävä kyllä 20 ei ja he kaikki ovat nuoria. Tutkimuksen mukaan ongelmallisinta naapuruus on nuorille ja minun on ikävä kyllä todeta, että nuoret eivät tervehdi, vaikka itse heitä tervehdit.

Häiritseekö minua naapurit? No ei, pienen harmistuksen jälkeen ei. Miksi? Siksi, että he elävät omaa elämänsä ja se ei ole minun elämääni. Olisi kyllä hienoa, että joku uusita naapureista sanoisi edes "Hei".  Minun mielestäni uudet naapurit ovat hyviä ihmisiä. Toivoisin, että joku heistä sanoisi tuon sanan "Hei".  Yritän kuitenkin ymmärtää näitä nuoria, vaikka se on välillä vaikeaa.