Sananen translaista

Eduskunnan käsittelyyn on menossa pikkuhiljaa uusi translaki. Siitä on nyt käyty vääntöä eri valiokunnissa. Hallituspuolueet ovat näreissään keskustan valiokuntajäsenten lain hylkäämisestä ja kokoomus on esittänyt viime hetkellä uudistuksia lakiin.

Kokoomus sai nyt tahtonsa läpi, ettei sukupuolta voi muuttaa kuin kerran vuodessa. Perusteluina muutokselle oli se, ettei intin käyneet pääsisi livistämään kertausharjoituksista vaihtamalla hetkeksi sukupuoltaan. Rikollisille ja nettihuijareille riittää kyllä vuoden väliaikakin vaihdella nimiään ja sosiaaliturvatunnuksen loppuosaa miten tahtovat. Mielestäni tämä muutosoikeuden säilyttäminen, muuten kuin kaksi kertaa elämässä, on aivan järjetön. Sukupuoli on biologinen eikä mikään tunnetila.

Tässä laissa ovat kärsijöinä naiset. Naiseksi itsensä tuntevan on vaan vaihdettava sotun loppuosa ja pääsee naisten vankilaan, vaikka olisi minkälainen raiskari tahansa. Myös naisten pesutilat muuttuvat naisille turvattomiksi, kun siellä hilluu alastomia, biologisesti ennallaan olevia miehiä. Olihan näillä transnaisilla kesällä ongelma, kun eivät löytäneet uikkareita, jossa on riittävän iso haarakiila, peittämään sukukalleudet.

Entäs sitten urheilu. On erikseen miesten ja naisten sarjat, sillä fyysiset ominaisuudet ovat ihan erilaisia. Tällainen transnainen oli aikaisemmin kilpaillut uinnissa, Yhdysvalloissa, miesten sarjassa ja oli sijoitukseltaan sadan parhaan alapuolella. En enää muista, oliko jo vaihtanut sukupuolta myös henkkareita vastaavaksi, mutta tyttöjen uintikisoissa voitti aina. Eikö tasapuolisuuden nimissa pitäisi olla myös transsarjat.

Eiköhän tätä LGBTQ-titityytä (blogikollega Yrjöperskeleen keksimä loistava nimitys) ole jo hierottu tavallisten ihmisten naamoihin jo liian paljon. Seta on tietysti toista mieltä, mutta mulle rupeaa jo riittämään. Pidettään vnaha laki voimassa, jossa lääkäri ja psykiatri määrittelevät tunnetilan vakavuuden. Lisäksi on kritisoitu vnahaa lakia, että se vaatii lisääntymiskyvyttömyyttä. Kyllä se saadaan aikaiseksi sukupuolen korjausleikkauksessa, sillä sukusoluja tuottavia elimiä ei enää jää jäljelle.

Viharikosko?

Eilisessä aamun aviisissa oli jälleen kerran koko sivun uutinen LGBTQ-tityy porukan kokemasta häirinnästä. Artikkelissa kysyttiin Pride-tapahtumia järjestäviltä tahoilta häirinnästä tai ilkivallasta. Vastauksia saatiin kahdeltakymmeneltä viideltä järjestäjältä, joista kaksikymmentä kaksi ilmoitti kokeneensa häirintää tai ilkivaltaa. Kommentoiva vihapuhetta tutkiva Tuija Saresma on järkyttynyt, miten moni järjestäjä on joutunut häirinnän kohteeksi.

Tyypilliseksi ilkivallaksi kerrotaan sateenkarilippujen varastaminen ja polttaminen. Häirintää taas on erilainen huutelu ja mollaaminen. Lainataan hieman aviisia: "Jos joku poistaa Suomen lipun tangosta ja sytyttää sen palamaan, ei siihenkään suhtauduta kuin se ei olisi mitään. Lipun polttaminen on tietoinen ja hyvin väkivaltainen teko, jossa vahvan symboliarvon omaava esine häpäistään, sanoo Tuija Saresma". Hän myös näkee lippujen tuhoamisen vakavana tekona, jolla on vihamotiivi.

Ensinnäkään en rinnastaisi Suomen lippua ja LGBTQ-tityy porukan lippua keskenään. Niiden symboolinen arvo on aiva eri planeetalta. Suomen lippu koskettaa maata ja sen kansaa, kun taas LGBTQ-tityy porukan lippu koskettaa vain pientä osaa kansasta. Enkä usko myöskään vihamotiiviin vaan lähinna turhautumiseen, sillä viimeiset kymmenen vuotta LGBTQ-tityy porukan sanomaa hierottu päin pläsiä urakalla ja joka tuutista. James Bondista Sherlock Holesiin on tänä päivänä tehty homoja.

Lainataan taas hieman: "Suomen lainsäädännössä ei tunneta rikosnimikettä viharikos tai vihapuhe, sanoo Poliisiammattikokeakoulun tutkija Jenita Rauta." Viharikoksia silti ilmoitetaan ja niistä  LGBTQ-tityy porukan ilmoituksia oli vuonna 2020 kahdeksan prosenttia. Miten voidaan tutkia viharikosta, jos ei sitä ole edes laissa. Poliisille on opetettu tunnistamaan rikos, jossa on vihamotiivi takana. Lainataan taas vähän: "Uhrin on tärkeää sanoa, jos hän ajattelee, että rikoksella on vihamotiivi. Sen tunnistamisen ei kuitenkaan pitäisi jäädä uhrin kontolle, Rauta sanoo." Tämä on taas niitä ,musta tuntuu juttuja ja varsinkin LGBTQ-tityy porukka on eriomaisen tuntevaa porukkaa. Heidän puheitaan kun kuuntelee, niin aina heitä sorsitaan eikä kukaan ymmärrä, kuinka vaikeaa heillä on. Tätä kuuntelin kymmenen vuotta taksissa. Jos elämä on niin vaikeaa, niin erilaisia apuorganisaatioita on. Ei pidä yksin valittaa elämän ankeudesta.

Sitten taas lainataan: "Yksi syy häirinnän yleisyydelle voi tutkija Tuija Saresman mukaan olla se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien lisääntyminen koetaan uhkana. Keskustelua oikeuksista käydään enemmän ja sateenkaari-ihmiset ovat tulleet näkyviksi julkisessa keskustelussa." Ovat tuleet vähän liiankin näkyviksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itse en koe heitä mitenkään uhkana itselleni, mutta on alkanut ärsyttää tuo jatkuva tuputus. Edes lapsia ei ole säästetty LGBTQ-tityy porukan toimilta. Helsingin kirjastossa Drag-"tädit" lukevat lapsille satuja. Mielestäni tämä tuputus pienille lapsille on armottomasti väärin.

Lainataan vielä kerran: "Konservatiivinen arvomaailma leviää ja sitä levitetään tietoisesti. Suomalainen toiminta liittyy kansainväliseen liikehdintään, joka on hyvin taantumuksellista. ". Perinteisiä arvoja ei saisi kunnioittaa ja ne ovat vanhanaikaisia. Interperspirationaalista feminismiä tuputetaan hallituksesta asti, joka perustuu uhriluokitukseen, jonka seurauksena on tullut woke-kultturi, joka tarkoittaa sosiaalisen eriarvoisuuden, erityisesti rasismin ja rotusyrjinnän, tiedostavaa henkilöä. Samaa uhriluokitusta käyttää myös LGBTQ-tityy porukka. Heidän milestään heitä ei arvosteta ihmisinä. Arvostus ansaitaan ja heidän harjoittamalla jatkuvalla mainostamisella ei sitä arvostusta hankita.

Prideviikon uutisointia

Nyt vietetään taas LGBTQ-titityy porukan viikkoa näkyvästi. Lasareetissa ei voi blogia ylläpitää, joten nyt kotiuduttua on taas aika kirjoitella. Lasareetissa luin lauantaina aamun aviisia ja siinä oli liki aukeeman juttu tuon suuren kaupungin Pride-tapahtumasta. Lukeminen aiheutti trakeostomiakanyylin tukkeutumisen, sillä nauraminen sai aikaan limapurskautuksen. 

Lainataan hieman aamun aviisia, kun sen kotona lehtipinosta esiin kaivoin: ""Pridehan tarkoittaa ylpeyttä, ylpeyttä itsestä. Tämä on se yksi kerta vuodesta, kun meidän aihettamme tehdään laajalle yleisölle tutuksi ja tullaan näkyviksi", sanoo Sinuksi ry:n (entinen seta) toiminnanjohtaja Mikko Ala-Kapee." Tosin tätä LGBTQ-titityy porukan teemaa on toistuvasti lyöty päin pläsiä, etenkin televisiosarjoissa. Joten joka vuotinen Pride-viikko ei ole ainoa tilaisuus, missä LGBTQ-titityy porukaan törmää.

Lainataan vielä vähän: "Seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti ei näy ulospäin." Kyllä se näkyy ja etenkin kuuluu, sillä ajoin taksia kymmenen vuotta ja kaikilla LGBTQ-titityy porukan edustajilla oli avautumisen tarve seksuaalisesta suuntautumisestaan. Varsinkin miehet olivat aktiivisesti kertomassa kuinka peppureikä on vähän arka. Myös transnaiset kertovat mielellään elämästään naisena.

Ala-Kapee kaipaa myös kirjastoihin ja terveyskeskuksiin osaavaa, kunnioittavaa ihmistä, turvallista ilmapiiriä ja sitä, että yhdenvertaisuuslaki otetaan paremmin huomioon. Tämä kaipaus kuulostaa lähestulkoon mielenterveyden häiriöstä kärsivän toivelistalta. Hän viittaa myös sote-palvelujen huonouteen, jotka tuntuvat pahimmillaan eheytykseltä. Onko  LGBTQ-titityy porukan mielenterveydessä jotain vialla, kun pitää niin kovasti huomioida poikkeavaa seksuaalisuutta.

Lisäksi Ala-Kapee on tehnyt selkeän rajauksen eli lainataan taas: "Jos yritys haluaa olla yhteistyökumppanina mukana, yhdenvertaisuutta täytyy edistää myös omassa toiminnassa. Muuten se on mielestäni mautonta, ihan suoraan pinkkipesua, eikä siinä kanneta vastuuta ihmisen hyvinvoinnista." Ovatko LGBTQ-titityy porukka niin herkkähipiäisiä, että heidän hyvinvoinnistaan pitää olla erityisen vastuuntuntoisia.

Lainaan taas Ala-Kapeen sanoja: "Jokaisella vähemmistön edustajalla ei silti vieläkään yhtäläisiä mahdollisuuksia olla omia itsejään. Niille, jotka eivät voi turvallisesti sitä tehdä, ei haluta aiheuttaa enempää huolta." Mielestäni huoli on aivan turha, sillä mikään muu vähemmistö ei saa yhtä paljon TV- ja mediatilaa kuin LGBTQ-titityy porukka.

Sunnuntaina en sitten enää saanutkaan käsiini aamun aviisia vaan jouduin hiippailemaan letkujeni kanssa yleisökoneelle lukemaan nettiuutisia. Siellä osui sivulta todellinen LGBTQ-titityy porukan ongelma ja se koskee nyt transnaisia. Heillä on suuri ongelma nykyisten uimapukujen ja bikinien kanssa, sillä haarakiilat ovat liian kapeita ja sukukalleuksia ei saada piiloon. Netistä ei voi mennä tilaamaan uima-asua lainkaan ja vain urheiluliikkeissä pystyy sovittamaan kunnollisella haarakiilalla varustettuja uikkareita. Artikkelissa pohdittiin myös rannalle menon vaikeutta. Suositeltiin ottamaan huivi tai muu vastaava vaatetus lantion peitoksi ja turvallisemmaksi kokemuksen tekee, jos ottaa kaverin mukaan rannalle. Kyllä on ison artikkelin arvoinen ongelma.

Itselleni on kuitenkin ihan sama, mitä kukakin tai kenen kanssa makuukamarissa touhuaa, kunhan siihen on molempien vapaaehtoinen suostumus. Suhtaudun lähinnä humoristisesti LGBTQ-titityy porukkaan (tämän lyhenne kokonaisuuden on kehtittänyt ansiokas blogikollega Yrjöperskeles(kirjaimia saattaa tänäpäivänä olla enemmänkin, kun sukupuoliakin on ainakin 67)). Kunnioitustani he eivät käyttäytymisellään ja pakkotuputtamisellaan ansaitse, mutta onhan aina hauskaa lukea heidän kohtaamastaan yhdenvertaisuusrikkomuksista, mitä kanssa ihmiset ovat tehneet.