Viharikosko?

Eilisessä aamun aviisissa oli jälleen kerran koko sivun uutinen LGBTQ-tityy porukan kokemasta häirinnästä. Artikkelissa kysyttiin Pride-tapahtumia järjestäviltä tahoilta häirinnästä tai ilkivallasta. Vastauksia saatiin kahdeltakymmeneltä viideltä järjestäjältä, joista kaksikymmentä kaksi ilmoitti kokeneensa häirintää tai ilkivaltaa. Kommentoiva vihapuhetta tutkiva Tuija Saresma on järkyttynyt, miten moni järjestäjä on joutunut häirinnän kohteeksi.

Tyypilliseksi ilkivallaksi kerrotaan sateenkarilippujen varastaminen ja polttaminen. Häirintää taas on erilainen huutelu ja mollaaminen. Lainataan hieman aviisia: "Jos joku poistaa Suomen lipun tangosta ja sytyttää sen palamaan, ei siihenkään suhtauduta kuin se ei olisi mitään. Lipun polttaminen on tietoinen ja hyvin väkivaltainen teko, jossa vahvan symboliarvon omaava esine häpäistään, sanoo Tuija Saresma". Hän myös näkee lippujen tuhoamisen vakavana tekona, jolla on vihamotiivi.

Ensinnäkään en rinnastaisi Suomen lippua ja LGBTQ-tityy porukan lippua keskenään. Niiden symboolinen arvo on aiva eri planeetalta. Suomen lippu koskettaa maata ja sen kansaa, kun taas LGBTQ-tityy porukan lippu koskettaa vain pientä osaa kansasta. Enkä usko myöskään vihamotiiviin vaan lähinna turhautumiseen, sillä viimeiset kymmenen vuotta LGBTQ-tityy porukan sanomaa hierottu päin pläsiä urakalla ja joka tuutista. James Bondista Sherlock Holesiin on tänä päivänä tehty homoja.

Lainataan taas hieman: "Suomen lainsäädännössä ei tunneta rikosnimikettä viharikos tai vihapuhe, sanoo Poliisiammattikokeakoulun tutkija Jenita Rauta." Viharikoksia silti ilmoitetaan ja niistä  LGBTQ-tityy porukan ilmoituksia oli vuonna 2020 kahdeksan prosenttia. Miten voidaan tutkia viharikosta, jos ei sitä ole edes laissa. Poliisille on opetettu tunnistamaan rikos, jossa on vihamotiivi takana. Lainataan taas vähän: "Uhrin on tärkeää sanoa, jos hän ajattelee, että rikoksella on vihamotiivi. Sen tunnistamisen ei kuitenkaan pitäisi jäädä uhrin kontolle, Rauta sanoo." Tämä on taas niitä ,musta tuntuu juttuja ja varsinkin LGBTQ-tityy porukka on eriomaisen tuntevaa porukkaa. Heidän puheitaan kun kuuntelee, niin aina heitä sorsitaan eikä kukaan ymmärrä, kuinka vaikeaa heillä on. Tätä kuuntelin kymmenen vuotta taksissa. Jos elämä on niin vaikeaa, niin erilaisia apuorganisaatioita on. Ei pidä yksin valittaa elämän ankeudesta.

Sitten taas lainataan: "Yksi syy häirinnän yleisyydelle voi tutkija Tuija Saresman mukaan olla se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien lisääntyminen koetaan uhkana. Keskustelua oikeuksista käydään enemmän ja sateenkaari-ihmiset ovat tulleet näkyviksi julkisessa keskustelussa." Ovat tuleet vähän liiankin näkyviksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itse en koe heitä mitenkään uhkana itselleni, mutta on alkanut ärsyttää tuo jatkuva tuputus. Edes lapsia ei ole säästetty LGBTQ-tityy porukan toimilta. Helsingin kirjastossa Drag-"tädit" lukevat lapsille satuja. Mielestäni tämä tuputus pienille lapsille on armottomasti väärin.

Lainataan vielä kerran: "Konservatiivinen arvomaailma leviää ja sitä levitetään tietoisesti. Suomalainen toiminta liittyy kansainväliseen liikehdintään, joka on hyvin taantumuksellista. ". Perinteisiä arvoja ei saisi kunnioittaa ja ne ovat vanhanaikaisia. Interperspirationaalista feminismiä tuputetaan hallituksesta asti, joka perustuu uhriluokitukseen, jonka seurauksena on tullut woke-kultturi, joka tarkoittaa sosiaalisen eriarvoisuuden, erityisesti rasismin ja rotusyrjinnän, tiedostavaa henkilöä. Samaa uhriluokitusta käyttää myös LGBTQ-tityy porukka. Heidän milestään heitä ei arvosteta ihmisinä. Arvostus ansaitaan ja heidän harjoittamalla jatkuvalla mainostamisella ei sitä arvostusta hankita.