Muistathan tuon pienen, soman, vanhan, keltamullan keltaisen omakotitalon, joka seisoo ryhdikkäästi vehreän maiseman keskellä. Vanha pariskunta on jo valmistautunut juhannuksen viettoon. Edellisenä päivänä on leikattu nurmikko ja käyty ostamassa uusi kaasugrilli, sillä vanha oli jo liki puhki ruostunut, mutta olihan se palvellut liki parikymmentä vuotta.
Juhannuksena ei ollut kiire minnekään. Saunan padan alle oli jo aamusta laitettu valkea ja puolilta päivin se porisi hiljalleen. Pihapöydälle oli laitettu liina ja sen päälle maljakollinen luonnonkukkia, sillä pihalla kasvoi paljon kulleroita ja akilleijoja, joista sai koiranputkien kanssa soman asetelman. Talon isäntä teki pihanperän puskamaisista koivuista vihdat saunalle. Iltapäivällä sitten laitettiin kiukaan alle valkea ja saunottiin kaikessa rauhassa. Saunassa oli vihdoista tullut miellyttävä koivun tuoksu, joka rauhoitti mieltä ja vihdan lämpsäykset rentouttivat lihaksia.
Uudessa grillissä oli sivukeitin, joten sille pistettiin kiehumaan uusia perunoita ja grillin ritilälle pintamaustettuja kaslerpihvejä. Talon rouva oli vielä tehnyt salaattia oman maan tuotteista ja tietysti perunasalaattia. Nekin oman maan perunoista ja itse suolatuista kurkuista. Iltaa istuttiin rauhassa syöden ja nautittiin pari lasillista viiniä aterian kyytipoikana. Mikäs siinä oli istuessa ja kuunnellessa linnun laulua ja naapurustosta kuuluvaa heikkoa haitarin soittoa.
Hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille, juhlitte sitten maalla, vesillä tai ilmassa.
Tällaisilla pienillä ja rauhallisilla tarinoilla on nykyisessä maailman hullunmyllyssä aina vain suurempi merkitys. Kiitos siitä ja hyvää juhannusta sinnepäin.
VastaaPoista