Katsastustoimintaan muutos

Nyt on ollut uutisissa juttua, jossa Trafi harkitsee muutosta autokatsastukseen. Huollettu auto nimittäin voitaisiin vapauttaa katsastuksesta kokonaan. Trafin tieliikennejohtaja Marko Sillanpää kommentoi johtajaksi melko hyvin eli "Jos auton tiedetään olevan kunnossa katsastuspäivänä, se ei takaa eikä lisää turvallisuutta.". Nyt Trafi pohtii koko katsastuksen tarpeellisuutta.

Tuossa yhtenä yönä kuuntelin radiota ja siellä haastateltiin parin katsastuskonttorin johtajaa ja he tyrmäsivät Trafin idean kättelyssä. Perusteluna oli katsastustoiminnan laatu ja sitä kautta ajoneuvoturvallisuus.

Nyt herää hyviä kysymyksiä. Ensinnäkin kaikki tietävät huoltamoinen valohoidon, josta tulee ehdottomasti mieleeni Agatha Christien romaaneissa kuvattu puutarhuri, joka juo suunnattoman määrän teetä ja loputonta pulinaa, mutta puutarhan hoito jää vähemmälle. On täysin yhden tekevää, onko kyseessä merkkihuoltamo tai pienpaja.

Merkkihuoltamot ovat uusia autoja varten, sillä takuut edellyttävät merkkikorjaamoa. Keskusteluissa on vilahtanut katsastuspakon poistoon merkkikorjaamon palvelujen käyttö. Mitähän Delta auto tuumasi, jos veisin sinne huoltoon vuoden 1990 ajoneuvoni, joka on sen merkkiliike. Taitaisi mennä pullat mekaanikoilla väärään kurkkuun ja epäilen, että löytyisikö edes varaosia ja jos löytyy jostain, niin veikkaan, että summa on suuri.

Ajoneuvooni tein kesällä etujarrujen täyden remontin. Joku korjaamon rinsessa oli sen aiemmin tehnyt ja jälki sen mukaista. Jotta jarrupalat saa pois, niin täytyy irroittaa satulan kaksi ruuvia, joihin tämä korjaamon rinsessa oli laittanut pulttiliimaa, joten pikkuisen teetti töitä niiden irroittaminen. Palojen kelluntajousista puuttui moni ja siksi jarrupalat olivat kuluneet vinoon ja siitä seurasi myös levyjen vaihto.Osat maksoivat nelisen sataa. Mietin, mitä homma olisi Delta autossa maksanut?

Valohoidosta tuli mieleeni muinainen ajoneuvoni, jonka päätin viedä katsastushuoltoon. Huollosta maksoin 600 mummonmarkkaa ja tyytyväisenä ajoin sitten kuittailukonttorille ja hylky tuli. Kuittailuviranomainen totesi vain: "McPherson uusiksi ja näytille.". Ei sitten edes vaivautunut kertomaan sen kunnosta hakkaamisen jäljiltä. No, onneksi jousilautanen ei pettänyt moottoritiellä vaan kääntyvässä rampissa, jolloin nopeus oli alhainen. Huollettu oli, mutta jousilautasessa oli sentin verran tervettä materiaalia kahdella sivulla. Joskus olen miettinyt, että mitä olisi tapahtunut, jos jousilautanen olisi pettänyt 120 km/h nopeudessa.

Katsastustoiminta on lain voimaista, mutta mitään standardia siellä ei ole. Joka vuosi siellä pitää käydä ja omasta autoilu elämästä löytyy repullinen epästandardia. Koska minulla on aina ollut tämä suomalais-ugrilainen huoltohalli eli taivasalla, niin joskus joutuu käyttämään korjaamoja. Eräänä talvena huomasin (tuolloin kokemukseni ja tietoni ajoneuvojen tekniikasta ja korjaamisesta oli vielä alkutekijöissään), että ratin kääntö oikealle alkaa olla hankalaa ja vein autoni korjaamolle. Mekaanikko kertoi, että raidetangon nivel oli loppu, sillä sen suojakumi oli ollut pois vähintään kaksi vuotta. Leimansa ajoneuvoni oli saanut kahtena edellisenä vuonna ilman huomautuksia. Sitten vuosia myöhemmin kuittailija narautti autoni saman suojakumin puolen sentin pinnallisen murtuman vuoksi. Ei korjauskehoitusta vaan hylky. Jotenkin sotii lailla säädeltyä toimintaa vasten.

Eräs tuttu osti kaksi viikkoa aikaisemmin katsastetun auton, mutta henkilö hallitsi ajoneuvotekniikkaa paljon ja ajaessaan havaitsi pienen epävakauden. Tarkempi tutkimus paljasti nivelen läpi kulkevan pultin, josta mutteri oli ollut pois niin kauan, ettei siinä ollut enää kierteitä ja takatukivarsikin oli paikattu tennissukalla ja alustamassalla.

Itse ostin myös auton, jossa oli leima alle puoli vuotta vanha. Kuitenkin iskunvaimentimissa ei ole ollut kotona ketään vuosiin, takavakaajan puslat halki molemmin puolin, ohjaus- ja apusimpunkka sekä niiden välitanko niin sököt, että ratissa oli kolme varttia tyhjää ennen kuin mitään tapahtui, runkopalkki kiero ja lähes irtiruostunut välipalkista ja kojetaulun takana ei yhtään lamppua toiminnassa (on minun projekti edelleen).

Katsastustoiminta ei takaa sitä, että auto on ok, mutta ei myöskään huolto. Joten siksi tämä vanha linkki: http://www.iltalehti.fi/autot/2014051318289940_au.shtml

Vanhoja ajoneuvoja voi korjata itse (tosin täytyy tietää mitä tekee), mutta nykyaikaisissa ei onnistu edes renkaiden vaihto. Jotain olisi korjattava, mutta mitä? Tieliikenteesä on paljon laillisesti katsastettuja rysiä, merkkikorjattuja rysiä, huoltamattomia ja katsastamattomia rysiä, huollettuja, mutta katsastamattonia ja tässä kohtaa ei sitten puhuta halaistua sanaa mautoista, jotka ohittaa kasikympin alueella.

Katsastustilasto

Olin pudota penkiltä, kun luin Trafin katsastustietojen pohjalta laaditun vikatilaston, joka kertoo yleisimmät hylkäyksen syyt ja vikaprosentit. Tilasto alkaa vasta vuoden 2000 autoista ja tunnetusti Suomen autokanta on vanhaa eli keski-ikä on hieman reilu yksitoista vuotta ja romutus on kohtalona reilun kahdenkymmenen vuoden iässä. Oma siviiliauto on päässyt jo muutaman vuoden Ruotsin laivalle viikonloppuna ilman vanhempien valvontaa ja saanut ostaa väkeviä sekä romutustilaston keskiarvokin on ylittynyt, joten luonnollisesti omaani ei tilastoista löydy.

Katsastustoiminta on luvanvaraista ja sen läpikäyminen on vuosittainen velvollisuus lain voimalla ynnä EU:n direktiivien. Monelle edessä oleva katsastus aiheuttaa sydämentykytyksiä ym. vaivoja, sillä vanhaan tarvitaan hieman ehjäystä, ennen kun insinööri koputtelee. Tosin koneet tekevät nykyisin suurimman osan siitä työstä.

Sanotaan katsastustoiminnan muuttuneen vuosien saatossa, mutta siihen en hevillä usko. Itse meinasin menettää henkeni insinöörin leväperäisyyden vuoksi. Tyyppi tuolloin sanoi vain, että MacPhersson uusiksi ja näytille. Onneksi ei pettänyt moottoritiellä 120 km/h, vaan vasta rampissa, jossa nopeusrajoitus putosi 60 km/h. Viimeinen niitti oli raidetangon suojakumi ja sen jälkeen päätin, että niistä ovista ajan sisään vasta kun ajoneuvonani on panssarivaunu ja kovat piipussa.

Katsastus maksaa euroja X ja uusintakäynnit euroja X. Auton verotuksen nyt kaikki tietävät eli Suomessa hävyttömän hintaista, polttoaineesta puhumattakaan. Ennen katsastusta on siis autoverot hoidettava ja vielä vakuutettavakin, ilman ei leimaa tule edes uuteen autoon. Mistä tiedän, että leimattu koslani on tieliikennekelpoinen ja turvallinen? Ei mistään, sillä toiset syynää kaiken mahdollisen ja toiset viittaa kintaalla. Lain suomin valtuuksin on tieliikenteessämme melkoisia rysiä ja tähän en laske itämaiden ihmeitä.

Yllättäen suurimmat rysät ovat saaneet leimattua autoliikkeet.  Vikalistaa jos näistä ryhtyisin kirjoittamaan, niin siitä tulisi loputon. Miksi lainvoimainen toiminta sallii toisille toista ja vaatii toisilta toista. Tiedän myös tyyppejä, jotka saavat autoon kuin autoon leiman, vaikka niistä paljaistuisi ihan mitä tahansa. Pitkä lista tulisi näistäkin.

Vilasepa tämä vanha linkki: http://www.iltalehti.fi/autot/2014051318289940_au.shtml

Nyt myös autokorjaamot ovat saamassa katsastusoikeuden. Kappaleen kolme alussa kerrotussa tapauksessa autoni oli katsastushuollossa ja kaiken piti olla kunnossa. Maksoin siis 600 mummon markkaa valohoidosta.

Kuka vastaa lain mukaisesta toiminnasta ja sen laatutasosta? En alkuunkaan usko Trafin veroja keräävän konttorirottaporukan siihen kykenevän, tuskin edes ajoneuvoista tietävät tuon taivaallista. Miksi pakoputken reikä aiheuttaa hylkäämisen, mutta tiellä näkyy jatkuvasti ajoneuvoja, joissa putken mekkala on suuri? Sitä sietää kysyä.