Viherpiipertämisen seuraukset

Olin ajatellut, että en käsittelisi lainkaan Tampereen Särkänniemen delfiineitä, mutta sen aiheuttama mediaähky sai minut oikeasti pahalle päälle.

Ensin viherpiiperöiset alkoivat mekastaan delfinaarion luvista. Ollakko sirkus vai eikö olla, siinäpä kysymys. Mekastamisen seurauksena katsojat vähenivät ja delfinaario alkoi tuottaa tappiota. Sitten tehtiin päätös delfinaarion lopettamista ja seuraava vääntö alkoi delfiinien sijoituspaikasta. Aiemmin vääntöä on syntynyt kuolleiden pikkudelfiinien vuoksi vaikka luonnossa vain osa selviää.

Delfinaarion hoitajat olivat hyvin työhönsä sitoutuneita ja huolehtivat heistä hyvin. Delfiini on luontaisesti leikkisä valaiden lahkoon kuuluva nisäkäs, joten temppuilu on heille arkipäivää myös luonnossa. Pikku vinkeistä delfiini osaa suorittaa temppuja, sillä se on varsin älykäs luontokappale.

Moni muistaa elokuvaan Free Willy eli Keiko valaan tarinan. Elokuvassa siitä oli tehty lähes inhimillinen olento ja lopulta Keiko vapautettiin. Hän ei enää selvinnyt luonnossa vaan menehtyi aliravitsemukseen. Ja kaikki vain ihmisten sympatian vuoksi.

Delfiinit siirettiin lentokentälle yöllä ja hiljaisuuden turvin. Miten olisivat delfiinit regaoineet armottomaan älämölyyn ja mahdollisesti muihin väkivallan tekoihin? Teini-ikäinen Eevertti polski enemmän, mutta kuka teini ei kapinoi. Kun tunnemme viherpiirtäjien toimintatavat, niin sillä olisi varmaan tapahtunut jotain ilkeää ja delfiiniparat ovat suojatta, sillä ne eivät osaa antaa kuonoon pahoinpitelijälleen.

No, seuraavana oli vuorossa uutispimento, jota kaikki kritisoivat. Ymmärrän hyvin Miika Seppälää, ettei hän halunnut paikalle viherpiiperöitä kiusaamaan delfiinejä. Mediakeskustelussa on tuotu myös esille delfiinien lopetus, mutta sitä ei kukaan halunnut. Viherpiiperöille myös paikat olivat väärät ja delfiinit olisi pitänyt palauttaa luontoon, joten lue uudelleen kappale kolme. Lopetus oli nostattanut myös myrskyn, sillä fiksuille eläimille ei sellaista voi tehdä. Mitä sitten? Ihmisen pyyntö eutanasiasta?

Seuraavana viikonloppuna on Särkänniemen päätöskauden juhlallisuudet. Esiintyjiä, ilotulitusta ja muuta hupia. Esiintyjyjinä piti olla Lauri Tähkä, Erin, Happoradio ja Jonne Aaron. Näistä vain Jonne Aaron oli ammattilainen ja päätti, että hän suorittaa työtilauksensa. Muut sitten peruivat osallistumisensa ja jättivät lipun lunastaneiden keskuudessa suuren pettymyksen. Moniko jää tulematta tai vaatii rahat takaisin? Jos olisin lipun lunastanut, niin vaatisin rahani takaisin, sillä huvipuisto ei peruutusten vuoksi pysty tarjoamaan palveluitaan lupaustensa mukaan ja syynä on artistien peruuntumiset. Vai onko tämä niitä odottamattomia syitä?

Siiten ei voi todeta kuin: https://www.youtube.com/watch?v=epa6p82PXq0

Pakkoruotsin vastustaminen

Nyt on aloitettu aktiivisesti keräämään allekirjoituksia adressiin, jonka aiheena on pakkoruotsin poistaminen. Olettaisin, että allekirjoittajat ovat niitä, joille ruotsinkielen opiskelu on ollut pakko.

Itselleni sitä ei ole opetettu, sillä jouduin käymään vain kansalaiskoulun ja opetus tapahtui ainoastaan oppikouluissa. Kuten kirjoitin aiheesta jo huhtikuussa 2011, otsikolla Pakkoruotsia.

Kerron nyt rehellisesti, miksi en hoitajakoulussa suostunut ruotsinkielen tunneilla sanomaan sanaakaan ruotsinkielellä, jossa opetusta oli kymmenen tuntia. Tämä asia on ainoa, josta vanhempiani kritisoin. Lapsuudessani kokoonnuttiin päivittäin yhteiselle aterialle, jossa puhuttiin päivän asiat ja siinä sivussa puuta heinää, jopa kielillä. Kuitenkin tässä yhteisessä tilanteessa vanhempani keskustelivat ja nauroivat omille jutuilleen vieraalla kielellä, jota myös kuulin radio- ja televisio-ohjelmissa. Olin sisarusparven vanhin ja ymmärsin, että jotain outoa tapahtuu.

Isäni oli opettanut meille saksan-, ranskan-, englannin- ja italiankielen alkeet, mutta pimitti sukunsa kielen. Oivalsin sen nopeasti, että nyt pimitetään kieli, jonka vanhemmat olivat varanneet omaksi ja vain heidän juttujensa kieleksi. Aloin vihaamaan sitä ja seurauksena oli se, että jos radiosta tuli ruotsinkielinen laulu, niin sammutin laitteen tai vaihdoin kanavaa. Saman koki televisio.

Kuitenkin 1980-luvun alussa alkoi soida laulu, josta tuli korvamato eli Tomas Ledinin Sommaren är kort ja myöhemmin tuli Nordman ja Vandaren. Molemmat musiikillisesti hyvin mielenkiintoisia, mutta sanoja en ymmärtänyt. Vanhemmiten viha laantui ja kiinnostuin, mutta kun en opetusta ollut saanut, niin pyysin puolisoani soittamaan (nettiorientoituneina on meillä ollut musiikkia tietokoneella jo kauan) Tomas Ledinin Kesäkortin. Puolisoni katsoi minua hetken ja osasi valita oikean kappaleen. Kohteliaasti hän myöhemmin kertoi, että kort ei ole kortti vaan lyhyt.

Kerroin hänelle myös tuon yllä olevan, sillä tiesin hänen äitinsä olleen ruotsalaista alkuperää ja arvelin, että hän osaa kielen ja myös ymmärtäisi vihani. Puolisoni opetti minua hieman laulujen kautta, mutta suurin kiitos opetuksesta lankeaa TV kakkoselle, joka teki aivan upean ohjelman alueelta, jossa osa on suomen- ja osa ruotsinkielisiä. Ohjelmasta opin paljon uusia sanoja ja lauseita. Tosin puolisoni sanoo nyt, että puhun ruotsinkieltä tuon kuvatun alueen tavalla. No, eipä tuo haitannut Rekkaretkellä, kun suvereenisti sain ostokset suoritettua ruotsalaisella huoltamolla ja kaupassa ruotsinkielellä (vähäisellä taidollani) ja sen pohjalta tanskalaisella huoltamolla vaikka tanskalainen aksentti onkin minulle outo, mutta hollannin pohjalta sitä hieman hallitsin. Nyt täytyy myös toimituksen huomauttaa, että olen saanut opetusta fonetiikasta (puheoppi). Sen opettajina olivat kaksi aivan upea pariskuntaa (suomalainen ja englantilainen sekä suomalainen ja hollantilainen), johonka tutustuin kahdeksankymmentäluvun alussa. Tosin kirjoittaa en osaa, mutta eikö tärkeintä ole se, että saat syötävää?

Ihmettelen nyt kauheasti sitä, että miksi pientä, länsimaista kieltä on taas aloitettu puhumaan pakkona. Onko nyt vallalla tämä suuri suvaitsevaisuus, jossa meidän tulisi opetella puhumaan maahanmuuttajien kielillä, joiden kieliasu on omista kielistämme poikkeava? Pitääkö meidän opetella puhumaan älämölöä, jossa vokaalit näyttelevät pääosaa ja melu sen mukainen?

No, olin ilkeä ja taukopaikalla käytin tuota vanhempieni tapaa tappaakseni älämölön, sillä tämä on sentään pohjoismaa. Katson, että pakkoruotsin poistaminen kouluistamme on viimeinen saareke, jolla voimme vielä pitää länsieurooppalaisen elämänmuodon yllä. Ehkä katsomukseni on vanhan maailman aikaa, mutta en ole kovinkaan kiinnostunut tästä uudesta maailmasta, jossa ei käytetä kieliä, jotka ovat minun maailmani kieliä, puhumattakaan minun maailmani tavoista, jossa naisen ei tarvitse kasvojansa peittämän.

Sinulle, allekirjoitusten kerääjälle, tulen sanomaan: "Jag en vara fatta intresse".

Englannin opetus alkaa aikaisin, mutta lapset ovat sen jo oppineet pelien ja televisio-ohjelmien kautta. Miksi ruotsinkieltä ei aloiteta opettamaan aikaisemmin vai halutaanko, että se maastamme katoaa omat kielemme arabian ja muiden maahanmuuttajakielien tieltä