Pikkujouluaika ja pimeä taksi

Otsikon aihe on lehtien palstoilla joka marraskuu, yhtä varmasti kuin verokortti tammikuussa postilaatikkoon. Samalla annetaan ohjeita pikkujouluissa käyttäytymiseen, ettei mene ihan tonttuiluksi koko homma ja kehotetaan varaamaan pitkää pinnaa taksijonoon sekä pukeutumaan lämpöisesti. Yhtä varmasti lehtien yleisönosastoon ilmestyy kirjoituksia taksiliikenteen vapauttamiseksi. Perusteena heillä on se, että takseja olisi riittävästi eikä jonoja pääsisi syntymään ja hinnat putoaisivat.

Aloitetaan hinnasta. Ruotsi vapautti taksiliikenteen ja kuinkas kävi. Esimerkiksi Suur-Tukholman alueella hintahaitari on yhtä laaja kuin Venäjän maa. Jos matka on lyhyt ja kuljet vain tietyn aluerajan sisällä pääset edullisesti, mutta taksa pomppaa heti kun alueraja ylittyy.  Luonnollisesti toimialueen ylityksestä eivät kerro.

Tallinnassa on monelle kehotettu käyttämään keltaista taksia. Tässä esimerkki etupenkiltä kuultua. Satamassa kaksi kaverusta, laivasta tultuaan, menivät taksikyytiä ottamaan, jotta hotelliinsa pääsisivät. Toinen muisteli, että oli kerrottu, että käytä keltaista taksia ei mustaa. Ottivat kuitenkin mustan taksi, sillä kuljettaja kertoi hänellä olevan oikean mittarin. Lähtö maksu oli 5,60 euroa. Matkalla kaverukset ihmettelivät mittarin nopeaa pyörimistä ja kysyivät tästä kuljettajalta. Kuljettaja ei halunnut enää keskustella kuin huonolla englanninkielellä (Viron siirryttyä EU:n ja euroon, niin kuulemma useissa paikoissa käytetään vain englanninkieltä, eivätkä käytä Suomea tai muita kieliä). Matka oli noin viisi kilometriä ja päätepisteessä mittarin taksa oli 40 euroa. Hotellissa huomasivat tiedotteen, että jos kuljettaja ei anna kuittia, ei matkaa tarvitse maksaa. Kysyivät toisilta, että millä taksilla tulivat. Eräs kertoi käyttävänsä aina keltaista taksia. Kaverukset kysyivät, että paljonko matka satamasta tänne maksoi. Lähtömaksu oli ollut 3,80 euroa ja kyydin loppusumma hieman yli kahdeksan euroa.

Suomessa taksiliikenne on luvanvaraista ja taksa on sama, koska valtiovalta sen vahvistaa, otit taksin sitten Hangosta tai Nuorgamista. Edellä mainittu kertomus Tallinnan taksista saa oikeasti miettimään hintoja. Suomalaisessa taksissa. Edellä kuvattu kyyti (2 henkilöä) olisi arkisin Suomessa maksanut, lähtömaksun 5,50 ja 1,43 €/km eli yhteensä noin 12,70, ilman ruuhkaa. Viikonloppuna ja öisin olisi hintaan tullut 3,10 euron lisäys lähtömaksuun. Siltikin olisi jääty paljon alle 40 euron. Suomessa saat taksista kuitin, jossa näkyy ajoneuvon alue ja autotunnus, taksiyrittäjän/yrityksen nimi ja Y-tunnus, kuljettajanumero ja auton puhelinnumero. Näin on jokainen auto ja kuljettaja tunnistettavissa. Kuitissa näkyy myös kyydin tiedot alkamis- ja loppumisaikoineen, kuljettu matka ja sen kesto sekä hintakertymätiedot. Suomalaisessa, luvanvaraisessa taksissa on myös lain vaatimuksesta nähtävillä taksahinnasto ja pyydettäessä saat nähtäväksesi kirjallisen säädännön, mistä taksa koostuu ja mitä lisämaksuja veloitetaan ja milloin niitä voidaan veloittaa.

Pimeä taksitoiminta on aina matkustajalle riski ja yleensä kuljettaja on jostain muusta maasta kuin Suomesta ja toiminta on harmaata taloutta eli veronkiertoa, josta nyt tunnetuin on tuo Kreikka. Aina pikkujoulujen aikaan tulee lehtien palstoille rikosuutisia, joissa kyytiläinen on huumattu ja jätetty korpeen, ryöstettynä tai raiskattuna, jne. Luvallisessa taksissa (jos muistat pyytää kuitin), on kuljettaja tunnettavissa. Pyydä kuitti, jos kuljettaja ei huomaa sitä heti antaa. Tämä on tärkeä siksi, että jos taksiin on unohtunut/pudonnut jotain, niin voit soittaa autoon ja kysyä, löytyykö. On verrattain vaikea ryhtyä etsimään, jos julkikuulutuksena on tumma auto, merkistä ei tietoa eikä mistä on lähdetty ja kuski oli nainen/mies.

Suomessa on myös taksitarkastajat, jotka valvovat toimintaa. He puuttuvat kuljettajien väärin tekemisiin ja kuljettajanumerolla reklamaatio menee oikeaan osoitteeseen. Ruusuja kun tulee harvoin. Miksi muuten aina mekastetaan taksijonosta, mutta ei kaupan kassalla jonottamisesta? Kitistään terveyskeskuksessa jonottamisesta kyllä, mutta kun uusi liike avataan, niin tarjousten perässä jopa jonotetaan makuupussissa maaten, jotta olisi ensimmäisten joukossa.

Sitten pieni vinkki. Tilaa taksi vasta kun olet lähtövalmis, joudut ehkä odottelemaan hetken, mutta vältyt odotusmaksulta tai siltä, että taksi poistuu paikalta kun ketään ei tule odottelun jälkeen. Itsekin olen odotellut 5-10 minuuttia ja ilmoittanut keskukselle, ettei ketään tule ja sitten keskus ilmoittaa hetken kuluttua, että palaatko takaisin, sillä asiakkaat soitti uudelleen. Jos osoitteesi on postiosoite, mutta käynti muualta. Kerro hyvä ihminen tuo tieto jo tilatessasi taksi. On hienoa saada kyyti katu muunlainen, mutta käynti on tien toisenlaisen puolelta ja taas saa kuulla, ettei taksikuski ole kartalla. Toimialueellani, luvan saatuani oli 2800 katunimeä, nyt viiden ajovuoden jälkeen niitä on noin 3500 ja tunnetusti karttaohjelmat laahaa jäljessä. Muistaisitko itse nuo kaikki ja ympäristökunnat myös. Päästään noin kymmeneen tuhanteen katunimeen. Kerro heti tilatessasi tai taksiin astuessasi mihin haluat. Päätoimialueella alue ja katu ja kun lähdetään ympäristökuntiin niin kunta, alue ja katu. Tämä siksi, että omalla toimialueellani on paljon samankaltaisia nimiä. Itsekin, silloin harvoin kun tarvitsen taksia, on minun kuultava tarkoin keskuksen vastaus. Tarvitsen taksin tielle en kadulle, joka on ihan toisaalla.

Hyvää joulunalusaikaa kullekin

Valtion rautatiet

Olipa muinoin toimiva yhteiskunnallinen palvelu eli Valtion Rautatiet, tutummin VR. Oli asemia ja seisakkeita siellä sun täällä. Asemilla sait ostaa lipun ja seisakkeelta noustessasi sen konduktorilta. Lippu oli pieni ja konnari rei'itti sen, että lippu oli käytetty. Oli harvinaista, että juna oli myöhässä tai ei tullut ollenkaan. No korkeintaan oikein kovilla pakkasilla olivat hieman myöhässä, mutta muistan hyvin nuo 80-luvun puolenvälin kovat pakkastalvet, jolloin linja-autojen keskiovet jäivät vaaksan verran auki, hydrauliikkaöljyn sanottua työsopimuksen irti.

Toisin on tänä päivänä. Ei tuu junaa ei tai sitten se on myöhässä tunteja. Seisakkeita ei enää ole ja asemia on lopetettu urakalla. Hankittiin Italiasta kalustoa, joka hyytyy jo +5 ºC. Tarvitaan lehti-, routa-, helle-, lumi- ja pakkasaikataulut. Kahden viimetalven aikana on moni asiakas sanonut, että jos pitää ehtiä jonnekin ajoissa on syytä turvautua linja-autoon. Humoristisissa kylmyystaulukoissa Suomen osaltahan on kerrottu jo kopiokonehuumorin aikana, että +2 Italialaiset autot eivät käynnisty tai vaihtoehtoisesti +5 °C italialaiset autot eivät lähde käyntiin ja suomalaiset cruisailee autoillaan luu pihalla. Miksi siis tilata junakalustoa maasta, jossa lumi ja pakkanen ovat harvinaisuuksia. Tiedämme myös, että italialainen ja ranskalainen tekniikkahan on yhtä tunnettu kuin englantilainen keittiö.

Nyt sitten tuli tämä nettilippuhässäkkä. VR tiedotti, että mitoitus palvelujen käyttöasteessa oli alimitoitettu.
Hei haloo. Tämä tilanne oli tuttu jo vanhalla lankapuhelin järjestelmällä suoritettujen Syksyn Sävel-äänestysten ajoilta, jolloin kapasiteetti loppui. Sama tapahtui kun siirryttiin äänestämään tekstiviesteillä. Luulisi, että suunnittelijat olisivat ymmärtäneet vanhan pohjalta varata kapasiteettia riittävästi, sillä uusi palvelu kerää väkeä. Sama tilanne kuin uusi ostoskeskus avataan, niin sinne on metrien jono. Sivujen suunnittelussa tulisi myös käyttää hyväksi oikeita käyttäjiä. Jos joku nörtti sen suunnittelee, niin siitä tavallinen telluksen tallaaja ei ymmärrä mitään.

Meillä on toimimaton yhteiskunnallinen palvelu eli VR. Tosin yhteiskunnan palvelut ovat tasaiseen tahtiin alas ajetut, mutta verorahoja niihin tarvitaan yhä enemmän ja enemmän. Ken keksii syyn moiseen? Ulkoistettaisiinko viimeinkin rautatieliikenne yritykselle joka hallitsee rataliikenteen? Pitäisikö VR:n palkata henkilöitä, jotka tietävät, että meillä on pakkasta ja lunta? Kun veturit ja vanut tehtiin Suomessa oli ongelmat minimaaliset, pitäisikö jälleen ryhtyä tekemään kalusto Suomessa?

Olihan mielenkiintoista seurata päivän lehtiä, jossa VR aikoi lopettaa liikennöinnin pistoradalla, jonka viereen oli perustettu yritys ja kaikki sen toiminnot olivat mitoitettu rautateitse tapahtuvaksi. Sitten yksi valopää taas kerran esitti VR:n ongelmiin ratkaisuksi, että kaikki rahtiliikenne suoritettaisiin raiteilla. Monenko kaupan ovelle johtaa kiskot? Taisi tuo kirjoittaja olla näitä, jotka pelkäävät isoa rahtivaunua tiellä, sen kohdatessaan. No, jos ratakiskot vedetään kaikkialle, niin saadaan kuolemaan johtavia onnettomuuksia roppakaupalla lisää. Muistammehan tämän lapsen, joka Mäntässä pyöräili junan alle vartioimattomassa tasoristeyksessä, rokkikoneen luurit korvilla.

Tosi vai epätosi lääkäri

Nyt on ollut mediassa puhetta paljon ns. valelääkäreistä, joiden todistusten laita on niin ja näin ja useimmiten väärennettyjä. Nyt viimeksi paljastuneen valelääkärin todistus oli venäläisestä yliopistosta ja se on tunnettua, että Venäjällä sai passin jo mummonmarkka-aikaan helposti. Kuljetusmaailmassa tiedetään venäläisten ja muiden itäblokin ihmeiden hankkivan venäjältä ADR-luvat, ym. asiakirjat saa 20-200 eurolla, ilman koulutusta. Onko siis ihmeellistä, että lääkärin koulutodistuksen saa rahalla, vaikka ko. yliopistossa ei nokkaansa ole näyttänyt.

Tämä viimeksi paljastunut valelääkäri on suorittanut kuulustelun kaksi ensimmäistä osiota hyväksyttävästi. Ensimmäisessä osiossa kysytään kirjallisesti keskeisiä lääketieteen osa-alueita. Toisessa osiossa myös kirjallisesti terveydenhuollon hallinnosta. Hän ei kuitenkaan ole suorittanut kolmatta osiota, joka on suullinen. Siinä testataan lääkärin kykyä toimia vastaanottotilanteissa.

Voit itse lukea vaatimukset osoitteesta: http://www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet/hakemusohjeet/eu_eta_maiden_ulkopuolella_koulutetut/laakarit

Kun on tullut ilmi näitä lääkäreitä, joiden opintojen laita on ollut mitä on, niin kumma kyllä, potilaat ovat pitäneet heistä. Viittaan tuohon suulliseen potilastestiin nyt, sillä ns. oikeilta lääkäreiltä taitaa olla monelta tuo suorittamatta. Tämä siksi, että kohtelu vastaanotolla on usein ihan omaa luokkaansa.

Kerronpa tarinani teille eli minulle tehtiin yliopistollisessa sairaalassa leikkaus, jonka seurauksena sain verenmyrkytyksen ja pahan. Omalääkärini leikkauksen jälkeisissä tarkastuksissa totesi sen olevan ihan tavallinen ilmiö. Hei haloo, ihan tavallista, että saat verenmyrkytyksen, mutta et haavatulehdusta. Itse pitäisin jälkimmäistä tavallisempana. No, verenmyrkytystä seurasi sydänoireet. Omalääkärini mielestä kaikki on kunnossa. Kun puhuin perussairaudestani, hän vain totesi, että kaikille noita tulee vanhemmiten ja näytti omia niveliään. Toisen perussairauden vaatiman lääkityksen seurannan hän unohti kokonaan ja kiukustui kun sanoin, että kokeet pitää tehdä kolmen kuukauden välein. Yliopistollisen sairaalan ainoa ammattitaitoinen erikoislääkäri totesi minulle, että on se kumma kun teidän terveyskeskuksessa tämä homma ei toi ja sitä on moni sanonut. Peruslääkkeiden reseptien uusinnassa oli aina vaikeuksia.

Kotoisilta oikeilta lääkäreiltä löytyy myös seuraava kokoelma (kuultua kokoelmaa):

- Taasko minä joudun paikkaamaan tätä samaa kakaraa (ompelua vaativat haavat keväällä ja alkusyksystä)

- Sattui pieni vahinko, kotiin pääsy huomenna (ei laajentavaa perustelua, hoitaja vain vastasi tiedusteluun, juurihan lääkäri kertoi)

- Ei ole kantavan nivelen vaiva (polvi)

- Syö lakritsia, suolaa ja suutu usein (ohje matalasta verenpaineesta kärsivälle)

- Pistetään perse kuntoon (toteamus peräpukamista kärsivälle ennen leikkausta)

- Nuoret luut ei rikkoudu pienestä (kulki puolitoista viikkoa murtuneella pohjeluulla)

- Ei niitä muijan sanomisia kaikkia tarvitse kuulla (kuulo-ongelmista kärsivälle miehelle, joka vastaanotolla oli vaimonsa kanssa)

Sitten luonnollisesti on nämä ulkosuomalaiset, virallistetut lääkärit, jotka ovat hyväksyttävin arvosanoin läpäisseet myös kielitestin eli suomen-, ruotsin- tai saamenkielellä, jotka ovat maamme virallisia kieliä:

- Ny sen ola kunnosa, ei vaiva enä (sijoiltaan mennyt olkanivel - ei ollut paikallaan toimenpiteen jälkeen, vaan löytyi lopulta toisen lääkärin toimesta lapaluun alta)

- Paha tatu, pita jada sarala tane hetti (siis hyvä suomenkielen taito)

Sitten meillä on tuo VALVIRA, jonka pitäisi valvoa. Nimihän on valvontavirasto, mutta mitä he siellä tekevät kun toistuvasti löytyy lääkäreitä, joilla ei ole lisenssiä hoitaa tehtävää. VALVIRA:n netin kautta on mahdollista katsoa onko lääkärillä tai hoitajalla lupa toimia, mutta jos rekisteri onkin pullollaan terveydenhuoltoväkeä, joilla opintojen suorittaminen on niin ja näin. Onko tuo rekisteri edes pätevä? Jos katson, että minua hoitaneilla lääkäreillä ja hoitajilla on lupa toimia, mutta toimintatapa viittaa ammattitaidottomuuteen, niin tarvitseeko minun maksaa sairaalamaksu, jos puolet henkilökunnasta on puoskareita tai korkeintaan välskäreitä? Onko niin, että noiden ulkomaalaisten tutkintojen suhteen ollaan suvaitsevaisuuden takia hellempikätisiä? Hjuva totori, kany kaiki kolu ja palu tietamys. Miksi ei saada jo lisensoituja lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa aika-ajoin testiin, että miten he toimivat käytännön elämässä ja onko tiedot ja taidot ajantasalla (intin kertausharjoitusten tapaan)? Miksi hyväksytään kyselemättä yliopistojen tutkintatodistukset, varsinkin Venäjältä ja muista varsin korruptoituneista maista?

No, miten minulle kävi tuon verenmyrkytyksen jälkeen. Minä suutuin tuohon arvonnalla järjestettyyn omalääkäriin ja vaadin sen vaihdettavaksi vanhaan tuttuun lekuriin, joka oli tuon kolmannen testin tehnyt kiitettävin arvosanoin. Hän totesi, että tiedätkö, että sinulla on kaksi erilaista rytmihäiriötä, kerron, että tiedän.  Vastaanotolla tämä lääkäri on vain minua varten, ei puhele välillä puhelimessa, selaa nettiä, tms. Olen jopa kirjoittanut tälle lääkärille kirjeen ennen vastaanotolle menoa. Hän on ottanut kirjeen esille ja asiat käydään sen pohjalta läpi ja tehdään tarvittavat tutkimukset. Ja reilusti hän sanoi minulle, kun sikalenssusta toipuvana yritin töihin,: "Kuuleppas nyt, sinun sydän ja keuhkotilanteella ei mihinkään töihin mennä. Parantelet ensin itsesi kuntoon ja sitten katsotaan sitä työn tekoa. Puolikuntoisena jos töihin menet, et toivu koskaan".

Onko meillä oikeasti lääkäreitä ja LÄÄKÄREITÄ? En halua tavata enää yhtään puoskaria laillista tai laitonta. Valvira, teillä on rekisterissä kaikki luvan saaneet terveydenhuoltoalan ammattilaiset. Saitte voimaan lain,  jolla hätätilassa kaikki hoitohenkilökunnan edustajat saadaan paikalle pakkokeinoin (hoitajien laajamittainen irtisanoutuminen tai lakko). Tiedän terveydenhuoltoalan ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka ovat siirtyneet muihin töihin, kyllästyttyään  tehottomaan ja epäpätevään johtoon. Nämä kaikki ovat rekisterissänne, samoin kaikki eläkeläiset. Eikö olisi oikein, että kysellään tutkinnon suorittaneiden perään, että teetkö vielä hoitotyötä? Tuon pakkolain mukaanhan pitäisi töihin kutsua isäni täti, 97-vuotias, sokea, hoitoalan ammattilainen, joka yhä löytyy VALVIRAN:n ylläpitämästä Terhikki-rekisteristä. Kuolleet hoitoalan ammattilaiset ne sentään ovat osanneet poistaa. Mikä on VALVIRAN ammattitaito ja osaaminen?

Ainoa todella tärkeä ja vaativa tutkinto on autoilu ja sitä valvotaan todella tehokkaasti. Ilman asianmukaista lisenssiä autoilevan matka katkeaa herkästi ja sanktiot ovat kovat. Jos autoilu on työtä, ammattilisenssi lakkaa olemasta voimassa kun täyttää 70 vuotta. 

Huolimatonta viranomaistyötä

Olen tässä jonkin vuoden ajatellut viranomaistyötä, joka pohjautuu lakiin eli palotarkastus asuinrakennuksissa ja havainnut sen työn tason laskeneen kuin lehmän häntä. Lähinnä se muistuttaa jo lainvastaista hännän typistystä.

Pelastustoimilaki (561/1999)  ja sen § 33 ja 34 kertovat selkeästi mitä ja miten. Muistelen lapsuuttani, jossa palotarkastus suoritettiin jotakuinkin 1970-luvun puolen välin tietämillä kotonani. Isä ja äiti olivat molemmat töissä, kun saapuivat nuo tumman sinisiin pukeutuneet kaksi herraa. Olimme kauniina päivänä pihan hiekkakasalla leikkimässä ja pelästyimme, sillä kiertävät saarnamiehet pelottivat meitä. Vanhempi herra kertoi olevansa palopäällikkö ja nuorempi palomies. Hän kertoi, että heidän tulisi suorittaa kotinne palotarkastus ja kertoi, että he katsoisivat uunit, hellat ja kiukaan, lisäksi he kertoivat, että vanhemmillemme on tiedoitettu tarkastuspäivistä, mutta vuorotyön vuoksi he eivät siten olleet paikalla. Silloin muistimme, että isä oli sanonut palopäällikön tulevan tekemään tarkastusta. Veljeni lisäksi kertoi, että meillä on saunassa pata. Palopäällikkö sanoi: "että katsotaan patakin". Hän kertoi, että teidän kotona on nuohous hoidettu säännöllisesti ja se on hyvä asia, ettei tule hormipaloa.

Menimme kaikki sisälle keittiöön ja kotipuhelin soi, sisareni vastasi puhelimeen ja siellä oli isä, joka kertoi, että muistattehan palotarkastuksen tulosta ja heidät pitää käyttää jokaisessa huoneessa ja varastossa. Sisareni kertoi, että he ovat tulleet jo ja antoi puhelimen luurin palopäällikölle. Luuri kiersi vielä minun ja veljeni kautta ja saimme samat toimintaohjeet. Katsottiin keittiö ja sen hella, olohuone ja vieraskamari ja sen uunit. Nousimme yläkertaan ja menimme vanhempien kamariin, jossa tarkastettiin uuni. Siellä oli lukittu kaappi ja palopäällikkö kysyi, että mitä siellä on. Kerroimme, että siellä on isin pyssyt ja patruunat. Palopäällikkö totesi, että on hyvä, että se on lukossa. Yläkerran ensimmäinen huone oli meidän valtakuntaa ja palopäällikkö totesi, että täältä on tulisija poistettu. Kerroimme, että siinä oli ollut hella, mutta se oli huono ja purettu pois. Kiitos tarkastajilta tuli myös tästä. Lastenhuoneen katossa oli luukku palovintille, kerroimme, että siellä on kauheasti sahanpurua. Nostivat luukun ylös ja totesivat, että sinne pääsy on esteetön. Taas pisteet vanhemmilleni.

Siirryimme taas ulos ja he katsoivat, että nuohoustikkaat katolle ovat tukevat, hyvin kiinnitetty ja hyvässä kunnossa. Jatkoimme ulkorakennukseen. Sauna ja sen kiuas ja pata hyvässä kunnossa. Ulkohuussi ja varastot siistit. Viereisessä isän verstaassa herätti kysymystä jälleen lukittu kaappi. Veljeni kertoi, että siellä on isin porakone ja moottorisaha ja bensaa siihen ja maalia ja sinne ei lapset saa mennä. Kysyivät paljonko bensaa on ja kerroimme että sitä on tämän kokoinen kannu (käsin tehty leveyden, syvyyden ja korkeuden arviointi). Molemmilta tarkastajilta tuli yhteen ääneen, että siinä on isi tehnyt aivan oikein, sillä ne eivät ole lasten leluja.

Kiitosta sai myös siitä, että pihatie on avoin ja tarvittavaa sammutusvettä voidaan saada pihakaivosta. Tarkastukseen kului aikaa noin 55 minuuttia.

No, mistäkin sitten tuli aikuisia ja muutimme omillemme. Ostin itselleni vanhan omakotitalon. Ensimmäisessä palotarkastuksessa tehtiin puolet siitä, mitä tuossa edellisessä. Toisen kerran suoritettu palotarkastus olikin sitten jo omaa luokkaansa eli palolaitoksen edustaja taivalsi kymmenen askelta autoltaan pihan suuntaan ja totesi, että talon numero näkyy ja tikkaat katolle on. Onko talossa palovaroittimet? On, sanoin ja niihin vaihdetaan säännöllisesti patterit, sisätiloissa hän ei käynyt. Tämä palotarkastus oli minulle järkytys. Aikaa siihen meni noin 5 minuuttia asiakirjan täyttöineen. Lain mukaan tarkastusväli on 5 vuotta ja olen asunut tässä viimeisen tarkastuksen kohdalla 11 vuotta.

Palotarkastusta säätelevän lain 35§ pykälä kertoo, että palotarkastuksen suorittaja on päästettävä kaikkiin tarkastettaviin tiloihin. Entä, jos sitä ei kiinnosta puolen punaisen puupennin vertaa ko. tilat? Tälle, palotarkastusta tekevälle tyypille tuli oikein muikea ilme, kun kerroin paljonko alueella on erilaisia polttoaineita ja kemikaaleja ja sitten se tomppeli kehtasi kysyä, että mitä niillä on virkaa. Ne olivat vapaa rajan ulkopuolella. Hei haloo! Fosforihappo ja suolahappo, bensiini, ksyleeni, tärpätti ja paukkupullot maalia, voiteluöljyä, ym. kemikaaleja sekä hitsauksen suojakaasupullo. Ja kaveria eivät ne hetkauttaneet. Kehtasi vielä kysyä, että onko niillä jotain merkitystä. Kysyisin kyllä kaverin ammattitaitoa.
Mediassa on aika-ajoin esillä palotilanteita, jossa alkusyy on jokin kemikaali ja tätä palo- ja pelastuslaitoksen tomppelia ei edes kiinnostanut mikään muu kuin talon numero näkyy (tosin työssäni olen nähnyt paljon taloja, joissa numero on tarkoitettu metsän oraville tai jäniksille, mutta muille se jääkin jo pahasti piiloon eli ei kiinnosta montaakaan palotarkastajaa), taisi olla epäpalomies.

Eihän sillä ole merkitystä, että varastossa on isoisoisoisän aikaiset tykinkuulat Kustaan sodasta, mutta sillä on merkitystä, jos siellä samassa tilassa  on isoisän kantodynamiitit. Juu, Panu säilyy isältä pojalle, mutta jos niitä erilaisia maalipurkkeja on sadan vuoden ajalta ja puolet niistä vuotaa ja vanhimmat valkoiset lyijypohjaisia, tilanne on jo aivan erilainen. Palotilanteessa on palo- ja pelastuslaitoksen tärkeää tietää kodin kemikaaliarsenaali, jo heidän oman turvallisuutensa vuoksi. Vaikka se olisikin vapaa rajan alittava, sillä kuumentuessaan osa saa aikaan ikäviä ilmiöitä. Viisi vaivaista minuuttia riittää tänä päivänä palotarkastukseen ja riittävää on vain se, että talossa käy joku palolaitoksen edustaja. No lakisääteinen autokatsastus on oma lukunsa, mutta eipä juuri se poikkea palotarkastuksesta. Pärstäkertoimella ja katsastustyypin automaulla pääsee melkoisia rysiä läpi ja on jo päässyt kauan. Nyt muut viranomaistoimitukset, lakisääteisinä seuraavat sitä. Ensin on ulkoistettu nuohous ja nyt palotarkastus ja taso sen kun alenee.

Miten nykyisin voidaan lainvoimin vaatia kansalaisia suorittamaan tai huolehtimaan velvoitteista, jos viranomaistyön taso jää kurkistukseksi. Olisi palotarkastajien syytä käydä uudelleen kemian tunnit. On turha medialle hehkuttaa, kuinka sammutitte vaikean palon omakotitalossa, jos sen kemikaaliarsenaali muistuttaa Finnish Chemicals Oy:n varastoa ja suurin osa ajalta vaarivainaan varastoa.  Jos kiinteistössä syttyy tulipalo ja palomiehillä ei ole tietoa, niin asukas/taloyhtiökö sen maksaa ja sammuttajien vammat tai pahempaa myös. Mihin verovarat menee? Vai pitäisikö kysyä, että onko työnjohto taitamaton ja piittaamaton, kun saavat sen korkeimman palkkaluokan.

Sapuska ale poliiseille

Jopa taas kerran pomppasi tuo loppukesän uutisointi, jossa poliisit virkapuvussa saivat alennusta huoltoasemilla aterioinnista. Nyt asiaa ovat kommentoineet vielä poliisiylijohtaja, jonka mielestä alennukset eivät ole sopivia, no korkeintaan kupillinen kahvia. Sitten vielä rikosoikeuden professorin mielestä se täyttää lahjuksen vastaanoton tunnusmerkit. Arvatkaas miksi pomppasi?

Toimin henkilöliikenteessä öisin ja pääsääntöisesti 12 tuntia vuorokaudessa kuten kaiketi poliisitkin. Meillä (poliiseista en tiedä) ei ole työpaikkaruokalaa, lounasseteleitä, lounasravintoloita, jääkaappia autossa, tms. Kesken vuoron ei voi myöskään kotiin lähteä syömään. Tulee melko pitkä ruokamatka, kun keikka on suuntautunut Helsinki-Vantaa:lle ja kotiin pitäisi syömään mennä. Edestakainen matka olisi noin 380 km. Joten meillä yötyöläisillä on ruokapaikkana vain 24/7 huoltoasemat.

Meillä tosin ei ole käytössä ajo- ja lepoaikasäädäntöä (ajopiirturit), mutta työaikalainsäädäntö on. Sen puitteissa on pidettävä 5,5 tunnin työaikana 30 minuutin tauko. Ja meille (poliisesta en edelleenkään tiedä) ei makseta kotimaan päivärahoja tai ateriakorvausta, jotka nuo ateriakulut kattavat. Ja jos tilanne vaatii, niin työ tehdään.

Herra rikosoikeuden professori. Astuisitko alas jalustaltasi. Sinulla on työ maanantaista perjantaihin klo 8-16. Meillä ei ole, me valvomme, kuljetamme ja palvelemme kansalaisia 24/7/365+tarvittaessa +1. Sinet kanna mummon kauppakasseja kolmanteen kerrokseen ja samalla avusta mummon kulkemista, et yritä känniläiseltä saada osoitetta, et kuskaa sitä samaa juoppoa putkaan taas kerran, et vie leipää ja maitoa kauppaan, että ne olisivat aamun ensimmäisten asiakkaiden saatavissa, et onnettomuuspaikalla yritä järjestää liikennettä ja onnettomuuden kohdatessa, et varmaan mene omaisen ovelle koputtamaan ja viemään suruviestiä. Me kuuntelemme kanssaihmisten hädän ja kauhun, josta sinulla ei ole hajuakaan. Mitä voin vastata asiakkaalle, joka kertoo lapsen lapsensa murhatun ryöstön yhteydessä? Odotatko, että lääkäri/hoitaja elvyttää omaisesi/läheisesti vasta tauon jälkeen, joka on työaikalainsäädännön mukainen. Odotatko, että ydinvoimalan työntekijä pitää lakisääteistä taukoa, kun pillit ulvovat hälytystä. Herra professori, halutko, että kotisi paloa tulevat palolaitoksen työntekijät sammuttamaan vasta lakisääteisen tauon jälkeen? Ja tauot he ovat suorittaneet työpaikkansa ruokalassa, luonnollisesti.

Itseäni järkytti päivän lehdissä esitetty kysely, jossa suurin osa vastusti alennusten saamista. Miksi? Olettaisin, että usealla kyselyyn vastanneella on työpaikkaruokala, lounasseteleitä, tms., jossa he saavat kohtuuhintaisen aterian tai heille on järjestetty tilat, jossa voi säilyttää, lämmittää ja syödä aterian. Me joudumme tyytymään iänikuiseen sämpylään tai hampurilaiseen kuunnellen kovaäänistä muzakia huoltoasemilla.  Henkilöautossa ei ole jääkaappia, jossa sapuska pysyisi viileänä ja jos sellaisen otat pussissa mukaan, saa se hyvin pian ihan uusia elämän muotoja. Toki, jotkut huoltamot ovat panostaneet myös maantiellä yötyötä tekeviin, sillä joissakin paikoissa on tarjolla erilaisia salaatteja ja keittoa. Ne ovat kyllä verrattain harvinaisia.

Koska verottajan tulkinnan mukaan palkanmaksun oletuksena on jonkinasteinen TES niin siihen kuuluvat päivärahat tai ateriakorvaukset, jos sen edellytykset ovat olemassa. Näitä minun alallani ei ole ainuttakaan, tuskinpa poliiseillakaan.  Ja veroilmoituksessa on turha yrittää saada verovähennystä, sillä verottaja uskoo vakaasti, että jokaisella on kiinteä työpaikka, ateriaetu tai päiväraha tai järjestetty ruokailu tai sen mahdollisuus.

Verottajan tulkinnan mukaan et saat vähentää näitä ylimääräisiä ateriakustannuksia tulonhankkimismenoina.

Ateria huoltamolla maksaa 12-16 euroa keskimäärin, sämpylä ja kahvi noin 6-8 euroa. Useat huoltamot eivät huomioi meitä ja joudumme maksamaan saman summan kuin kesälomamatkalla oleva perhe. 21 työvuoroa á 12 tuntia, taukoa työaikalain mukaan on pidettävä 1 tunti 20 minuuttia per vuoro.

Bitte, ottakaapa matikkarosessori käyttöön ja laskekaa mitä tulee summaksi. Jos matikkarosessorissanne on patteri kunnossa, niin saatte summan mitä me (ynnä poliisit) kulutamme vuosittain ruokailuun maantiellä. Laskutoimituksen jälkeen kysyn teiltä, onko alennus väärin perustein hankittua lahjontaa?

AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä

Maailman taloustilanne on se mikä on eli kaaosmainen. Jokavuotinen palkankorotusruletti pyörähti käyntiin ja sen seurauksena taas lakko, kun ei esityksiä katsota riittäviksi. Miksi lakko tässä maailman tilanteessa?

Ammattiyhdistysliikkeet saivat alkunsa 1800-luvun teollistumisen myötä. Ennen tätä työntekijöiden etua ajoivat ammattikillat. Toiminnan alkuvuosina pyrittiin parantamaan työntekijöiden työoloja ja sen suurimpia aikaansaannoksia on lapsityövoiman käytön lopettaminen. 1800-luvulla oli kutomoissa tytöt töissä jo viisivuotiaasta asti ja pojat kaivoksissa seitsenvuotiaista. Myöhemmin rajattiin päivittäistä ja viikoittaista työaikaa sekä minimissä maksettavaa palkkaa. He ajoivat myös palkallisen vuosiloman saamista.

Nykyisin ammattiyhdistysliikkeen edustajilla on ensisijaisena päätarkoituksenaan vain palkankorotukset ja jos niitä ei saada halutun suuruisina - lakkoon. Nykyisin työntekijöiden työoloista ei olla kiinnostuneita lainkaan ja tämä on johtanut siihen, että väkivallasta, niin henkisestä kuin ruumiillisesta, on tullut normaaliin työelämään kuluva elementti, josta ei rangaistusta tule.

Nyt metallikourat iskivät miekkansa kiveen ja pahan kerran. Muistakaapa mitä tapahtui paperialan lakkojen jälkeen. Edustajat lakon alla ja sen aikana paukuttelivat henkseleitä, että "Kyllä me näytetään...". Kuinkas kävikään? Kotkan, Voikkaan, Kemijärven, Summan, Kaskisten ja Tervasaaren tehtaiden toiminta lopetettiin Suomessa ja toiminta osin siirrettiin ulkomaille. Ahtaajien lakkointoilu sai aikaan sen, että ahtaustoimintaa satamissa harjoittaa ulkomainen yritys, toiminnan ulkoistamisen jälkeen.

Tätäkö te rautakourat haluatte myös osaksenne eli Rauta-Ruukki, Metso, jne. sulkevat tehtaat Suomessa ja vievät niiden tuotannon muualle.

Mielestäni työntekijöille, niin kuin kuljetuspuolella yleisesti, pitäisi maksaa prosenttipalkkaa, sen mukaan mitä tuottavat. Ahkera osaaja saa tietysti enemmän palkkaa kuin laiska suojatyöpaikkalainen. Eli jos ahkera takoo yritykselle 500 euron päivävauhdilla ja saa siitä X % - verot, niin luonnollisesti hän saa enemmän kuin laiska, joka takoo 150 euron päivävauhdilla.

Jos työntekijä on huono, piittaamaton ohjeista ja säännöistä, turmelee omaisuutta, jne. tulee työnantajalla olla oikeus lempata sellainen kaveri ulos, ilman toiseen maailmansotaan verrattavaa konfliktia.  Tästä esimerkkinä kaveri, joka rikkoi milloin mitäkin. Tämä ei ollut irtisanomisperuste. Pienyrittäjä joutui maksamaan palkan kotiin, mutta ei voinut antaa työtehtäviä enää. Irtisanomisperuste tuli vasta sitten, kun kaveri soitteli kännissä uhkailuja päivin, öin.

Jos työnantaja on huono, vaarantaa työturvallisuuden, laiminlyö ansaitun rahallisen korvauksen maksamisen takomisesta, jne. tulee olla instanssi, joka valvoo työntekijän oikeutta ja sanktioi työnantajan.  Tästä esimerkkinä kaveri, joka jäi vapaille ja työauto vietiin huoltoon. Auto ei tullut takaisin, ei uusia työvuoroja, sillä työnantaja oli myynyt firmansa ja osa palkoistakin jäi saamatta.

Ammattiyhdistysliike on nyt kaukana todellisuudesta. Ryhtiliike olisi nyt pikaisesti suoritettava, jotta vältyttäisiin Suomen täydelliseltä alasajolta.

Kyllä, Ei, En osaa sanoa

Olipa mielenkiintoista lueskella lehteä taas kerran. Otsikkona oli, että olet onnellisempi lapsettomana kuin perheellisenä. Tutkimus oli tehty haastattelututkimuksena, jossa oli haastateltu 86 maassa yli 200 000 ihmistä. Pistää hieman epäilyttämään tuon tutkimuksen tulos, sillä valtioita taitaa olla 194 ja maapallolla likimain 6,91 miljardia ihmistä. 200 000 ihmistä siis pystyy kertomaan, miltä lopuista 6909800000 ihmisestä tuntuu. Mitkä maat ovat tiputettu haastateltavien maiden listalta, nekö, joiden kielien tulkkia ei ole saatu paikalle.

Tällaiset tutkimukset pohjautuvat tilastotieteeseen ja se on aina luku jaettuna luvulla, eikä se huomioi muuttuvia parametreja. Säännöllisesti on media esittänyt näitä tilastollisia lukuja. Silloin tilastojen varjolla ne näyttävät tältä.

- Perheessä on keskimäärin 2,5 lasta. Kuka haluaa olla tuo puolikas lapsi.

- Vuonna 2010 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 100-prosenttisena alkoholina 10,0 litraa asukasta kohti. Onko lukuun oikeasti laskettu koko asukasluku, jos on, niin se tarkoittaa, että synnytyslaitoksella tuttipullossa on Koskenkorvaa.

- Autoja perheessä on 1,5 kappaletta. Tuo puolikas taitaa olla se perheen kakkosauto, jolla äiti lapsiaan tarhaan, kouluun ja harrastuksiin vie ja luonnollisesti se ikäloppu, johon juuri ennen katsastusta perheen isä kiroten hitsaa taas neliön peltiä.

Haastattelututkimuksia tehdään pääsääntöisesti kahdella tavalla eli puhelimitse tai kotiin postitse toimitetulla haastattelulomakkeella. Näistä viimeksi mainittu on varustettu kysymyksillä, joka yleisemmin ovat täysin samaa mieltä ja toisessa ääripäässä täysin eri mieltä. Ensiksi mainittu pohjautuu samaan, mutta tyypillisemmin kyselijä on luotijuna. Puhelu alkaa tavallisesti sanoilla: "Olen... ja teen haastattelututkimusta ja soitan ... Soitinko pahaan aikaan".  Ensin saat tivata kuka soittaa ja mistä. Lopulta kun sen saat selville, niin kaveri kertoo uudelleen tekevänsä haastattelututkimusta, johon menee aikaa viisi minuuttia. Sieltä sitten seuraa kysymyksiä, joista suurin osa ei kosketa lainkaan. Mitä siihen sitten sanot? Sitten ovat nämä paperiversiot ja samanlaisia ne ovat, puolet asioista ei kosketa sinua. Täydentävää vastausta et voi antaa, sillä nämä tutkimukset ovat rasti ruutuun. Osallistuin itse aikanaan Kunta10 tutkimukseen ja voin sanoa, että näistä vuosina 1997, 2000-2001, 2004, 2006 ja 2008 tehdyistä tutkimuslomakkeen kysymyksistä ei osunut kohdalleni mikään. No viimeiseen en voinut vastata, sillä en ollut enää kuntatyönantajan palveluksessa.

Puhelimitse tulleet haastattelututkimukset ovat epäluotetuimmat, mielestäni. Nämä haastattelijat soittavat tavallisemmin juuri kun olen herännyt tai jumalattomalla kiireellä töihin lähtemässä. Ja kun kerrot, että on kiiru, niin kuuluu kysymys: "Voinko soittaa myöhemmin uudelleen". Ja totta Mooses ne soittaa taas samaan aikaan, joten vastauksena on taas myöhemmin. Tätä rinkiä jatkuu niin kauan kun tutkimus kestää. Tässä yllämainitussa tutkimuksessa ilmeisesti haastateltiin lasten vanhempia. Jos tilanne on huono, esimerkiksi vanhemmat valvoneet koliikkilapsen kanssa useamman yön, eivät he takuulla tunne itseään onnelliseksi.

Otetaanpa tarkastelun alle kysymys: "Oletko onnellinen". Oletko itse onnellinen kysymyshetkellä kun posti on tuonut kupongin veromätkyistä, auto ei mennyt katsastuksesta läpi, tms. Seuraavaksi; "Oletko tuntenut iloa työssäsi viimeisen kuukauden aikana". No totta helvetissä olen. Viimeisen kuukauden aikana kun tuo viheliäinen pikkupomo on ollut lomalla. Tilastotieteellisesti ei siis huomioida 11 muuta kuukautta, jolloin työntekijä kokee kaikkea muuta kuin iloa. Kysymyksenä: "Oletko ollut työttömänä viimeisen kuuden kuukauden aikana". No en ole ollut, mutta sitä ennen kolme kuukautta, eivätkä perkeleet edes maksaneet työttömyyskorvausta, kun firma myytiin ja vanhoja työntekijöitä ei palkattu, haluttiin uusia osaajia. Työllistyin itse, ilman työkkäriä, sillä joillakin yrityksillä on tarvetta ammattilaisille.

Meillä ei ole perikuntaa, joten olen täysin tietämätön perheellisten ongelmista ja mahdollisista onnen hetkistä. Olen kuitenkin nauttinut sisarusteni lapsien elämästä. He kävivät luonani yökylässä, jossa heille tarjosin sauna ja sen jälkeen ateria. Ateria oli katettu kauniisti ja samalla lapsille opetin ateria käyttäytymisen. Nyt he ovat kiitollisia (aikuisiahan nuo nyt ovat) kuinka kerroin aterioinnista, kattauksesta ja ateriakäyttäytymisestä. Puikkoruokaa usein lapset pyysivät eli puikoilla syötävää ruokaa, jota myös tein. Nyt kuulen myös kiitosta kattauksesta, josta he ovat oppia saaneet omiin juhliinsa. Leikeissä oli "koruja", "puupuukkoja" "pikku-ukkoja", "spruitteja" ja kaikkea muuta  ja lapset nauttivat. Tekivätkö mörrimöykky päivät niistä onnettomia perheellisille.

Onko perheellisen elämä niin kauheaa kuin tuossa tutkimuksessa esitettiin. Minun sisaruksen, jotka ovat perikunnalla siunatut ovat olleet onnellisia. Ihmisen elämässä on hyviä ja pahoja päiviä. Onko yksi paha päivä kostautuva kuin biblian lause, jossa esi-isien synnyt  kostetaan seitsemään sukupolveen.

Lapseton yksilö/pariskunta on siis elämäänsä tyytyväisempi kuin lapsellinen. Onko todella näin? Kuka mittaa pettymyksen määrän jatkuvien keskenmenojen vuoksi tai synnytettyään kuolleen sikiön. Kenelle siirrät tietotaitosi, jos ei läheisiä ole, niin kenelle omaisuutesi, jos ei ole niin se menee valtiolle.

Mikä on onnellisuuden mitta? Sen jos joku tietää, niin kertokoon. Onko se tiainen lintulaudalla, pihapuussa veikistelevä orava, tyytyväinen asiakas, lupiinin lehdellä kimmeltävä kastepisara, puolison kosketus, onnistunut päivä?