Aiheittain

torstai 12. toukokuuta 2011

Hei varo vaan pikku Manfred

Kuten vanha laulu kertoo, Ressu sua jäljitää.  Ja ”se korutont on kertomaa” sanoi komisario Palmu. Äitini totesi, että eikös tuo sota jo sodittu. Mikä vainojahti tuo oikein on?

97-vuotias mies raahattiin oikeuden eteen toisen maailman sodan melskeiden vuoksi ja häntä uhkaa elinkautinen vankeusrangaistus. Taitaapi vankeusrangaistus jäädä aika lyhyeksi. Periaatteenahan on, että murha ei vanhene koskaan.

Ihmisen historia on vain ihmisen mittainen ja historialla on tapana toistaa itseään. Tunnemme hyvin toisen maailmansodan tapahtumat ja moni on lukenut Annen päiväkirjan. Kauhistelemme tapahtuneita ja kuitenkin sama tapahtui noin kaksi ja puoli vuosisataa aiemmin Ranskassa, prikulleen samalla kaavalla. Monessa maassa ja eri vuosisatoina on tapahtunut samaa.

Siis mitä? Nantesin edektin peruuttaminen 1685 laukaisi hugenotti vainot, joissa kuoli tuhansia ihmisiä. Juutalaisvaino kesti noin kymmenen vuotta, mutta hugenottivaino kesti liki sata vuotta.
Vain tuhansia ihmisiä miljoonan sijaan. Miettikääpä hieman väestön kasvun kehitystä noin neljän sadan vuoden aikana.

Keitä olivat nuo vainotut hugenotit. Pääsääntöisesti varakas ja tuottelias keskiluokka. He olivat kauppiaita, pankkiireja, laivan varustajia, käsityöläisiä. He hoitivat Ranskan vienti- ja tuontitavaroiden liikkumisen. He olivat kalvinisia protestantteja, jotka saivat 1500-luvulla uskonvapauden kuningas Henrik IV:n toimesta.

Kun Nantesin edekti peruutettiin, alkoi käännytystyö, jotta heistä olisi tullut kunnon katolisia. Ensin se oli hienovaraista, mutta saavutti pian julmuuden huipun. Katoliset sotilaat aloittivat teurastuksen. Talon kaikki kulkutiet tukittiin ja sytytettiin palamaan, asukkaineen. Hirtto oli nopea ja kivuton kuolema, mutta keihästys ei, sillä siinä saattoi pahimmillaan virua kituuttamassa kolme vuorokautta. Kohteeksi joutuvat myös ne, jotka olivat kääntyneet katolisiksi, sillä alkuperäisten katolisten mielestä he olivat kääntyneen vain pinnalta, ei sydämestään.

Vainon vuoksi alkoi piiloutuminen ja pakeneminen, jossa moni auttajaverkoston jäsen menetti henkensä. Pakenijoita oli arviolta 250.000. He veivät mukanaan tiedon ja taidon. Esimerkiksi Englannissa he loivat kukoistavat kutomoteollisuuden. Ranska menetti arvokkaita vientituotteita, kuten silkkipitsit. Heillä ei ollut Annea, joka olisi tuntonsa kirjannut.

Kautta historian on ollut vainottuja uskontonsa, taitojensa tai mielipiteensä takia. 1100-luvulla oli voimissaan inkvisitio: ”Ilmoita meille noidasta ja sinut palkitaan”. Noitatesti oli helppo tehdä, sidotaan kädet ja jalat ja sitten jokeen. Jos pysyi pinnalla, oli ilmiselvä noita ja eikun roviolle, jos taas vajosi pinnan alle ja hukkui: ”Ups, ei se sittenkään ollut noita”. Tiberiukselle druidit olivat kynnyskysymys ja taasen miekka sai puheenvuoron. Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

En väheksy tai kiellä juutalaisten julmaa kohtaloa toisen maailmansodan aikana, mutta te ette ole olleet ainoat, jotka ovat kärsineet uskontonsa, aatteensa, tms. vuoksi. Olisiko syytä jo lopettaa tuo ajojahti? Jos murha ei vanhene koskaan, niin eikö aurinkokuningas, kirkkoherra Augustinus ja Tiberius, ynnä muut kumppanit olisi syytä saattaa vastuuseen teoistaan?

Toivottavasti historia ei jälleen toista itseään, sillä pahalta näyttää maailman tilanne tällä hetkellä.
Profeetan nimiin tehdään paljon pahaa ympäri maailmaa, jopa yksityisissä kodeissa.
Toivon kuitenkin, että uskonnostasi huolimatta ajattelet Franciskuksen tavoin:

Vapahtajani, tee minusta rauhasi välikappale:
Niin, että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden.
Missä on loukkausta, toisin anteeksiannon.
Missä on epäsopua, loisin yksimielisyyden.
Missä on erehdystä, osoittaisin totuuden.
Missä on epäilystä, auttaisin uskoon.
Missä on epätoivoa, nostattaisin luottamuksen.
Missä on pimeyttä, loisin Sinun valoasi.
Missä on surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita.

Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen Elämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti