Aiheittain

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Matkakertomus rekkaretkeltä 2. päivä

Kello soi puoli kahdeksan Ruotsin aikaa. Hyvin mahduimme rahtivaunun alapetille kaikkien näiden vuosien ja kilojen jälkeen. Petin leveys oli noin 80 cm. Minä en saanut puolisoa tippumaan lattialle eikä hän saanut minua tuupattua takaseinästä läpi. Nautimme ohjaamossa aamiaisen, jota helpotti se, että illalla olimme kahvinkeittimen ladanneet valmiiksi. Puoliso tutki uutisia netistä ja kertoi Suomen voittaneen Ruotsin jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa 6-1. Tilanteesta hän totesi, ettei täällä varmaan kannata aloittaa keskustelua lätkästä.

Ajoimme purkupaikkaan, joka oli lähellä yöpymispaikkaamme. Purun jälkeen saimme pian uuden lastauskohteen, joita oli kaksi. Ajoimme ensin Jönköpingiin ja lastauspaikalle ilmoittautuminen. Nyt kostautui Suomen voitto lätkässä. Ensin odotimme lastauslaiturin numeroa kolme tuntia. Kohteessa oli käytössä vuoronumerojärjestelmä, mutta meidän vuoronumeroa kiersi muut numerot kuin kissa kuumaa puuroa. Kun sitten päästiin laituriin, niin lastaus kesti toiset kolme tuntia. Täten yksi maali merkitsi tunnin odotusta. Olisi Suomi saanut voittaa hieman niukemmin numeroin.

Kun linkki oli lastattu ja perävaunu kytketty, olimme jo myöhässä seuraavasta lastauspaikasta. Yhteys ajojärjestelyyn, josta kerrottiin, että jos ehdimme ennen ilta yhdeksää paikallista aikaa perille, meidät vielä lastataan perävaunun osalta. Ilman pysähdyksiä ajoimme Älmhultiin ja ehdimme määräaikaan mennessä.

Lastaus alkoi nyt viivyttelemättä ja saimme lastin asiakirjat. Laskimme, että ehdimme vielä Tukholman satamaan aamulautalle ja voimme pitää vielä tauon matkan varrella eli ajo- ja lepoaikasäädäntö tulee täytettyä. Murphyn ensimmäinen laki: ” Mikä voi mennä pieleen, se menee pieleen”. O’Toolen kommentti Murphyn ensimmäiseen lakiin: ”Murphy oli optimisti”.

Puoliso käänsi virta-avainta, mutta mitään ei tapahtunut. Tai oikeammin tapahtui paljon eli kojetaulun messukenttä kävi läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat vikailmoitukset. Koska olemme molemmat teknisesti orientoituneita, niin aloitimme vian etsinnän. Ensin sulakkeet ja releet, sitten vielä katkaistiin päävirta ja lopulta irrotettiin akun kaapeli hetkeksi, jotta järjestelmä nollaisi itsensä. Toimenpiteitä ei ollut apua ja koska autossa oli ollut muutamia oireita jo aiemmin, niin päättelimme, että järjestelmän ohjausyksikkö on sanonut työsopimuksensa irti. On se muuten kumma juttu, kun ajoneuvo hajoaa, niin ympärille saapuu kuin ampiaisparvi kaikki tietävää yleisö.

Siinä sitä nökötettiin, perse kiinni lastauslaiturissa ja auto ei liiku mihinkään. Puoliso tiedotti tilanteen päällikölleen ja ajojärjestelyyn sekä soitti huoltopäivystykseen. Mekaanikko saadaan vasta aamulla. Lastausalue oli suljettu ja vartioitu. Vastoin yleisiä sääntöjä, en tiedä miksi, salli vartija meidän jäädä yöksi autoon. Antoi vielä mahdollisuuden wc- ja suihkukäyntiin sekä ateriointiin. Päätimme korkata kaljan ja muutaman tölkillisen jälkeen menimme maate.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti