Kello neljältä soi, taas lähtee rekkamies, sanotaan laulussa. Meidän puulakissa se soi jo kahdelta aamuyöllä. Olin jo edellisenä päivänä varustanut Scanian hytin matkavalmiuteen, joten heti aamiaisen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Kotipihaamme mahtuu nuppi ainoastaan, joten haimme ensin linkin läheiseltä aakkoselta.
Ajoimme Turun satamaan ja liityimme muiden rahtivaunujen armadaan. Ensin hoidettiin lippumuodollisuudet, joihin kuului ilmoittaa rahdin paino ja meidän tietomme. Rahdin painoa tarvitaan ajojärjestykseen, että laiva pysyy tasapainossa. Lyhyen odottelun jälkeen laiva saapui satamaan ja kun autokansi oli tyhjennetty, tuli opastajat paikalle ja kapellimestarin tavoin ohjasivat rahtivaunut autokannelle. Ajettuamme autokannen portista, oli sivupeilit käännettävä sisään, sillä ajoneuvot ajettiin tiiviiseen kolmoisriviin. Oli aika siirtyä hyttiin.
Hissistä ulostulo oli järkytys, sillä laivalla oli hirveä siivo ja järkyttävä meteli. Tähän oli syynä ruotsalaisten opiskelijoiden risteily, joita laivalla oli 1400. Voitte kuvitella menon laivalla, kun tuollainen määrä nuorisoa mellastaa enemmän tai vähemmän kännissä. Koska Kalataxilla ei ole rahtarimessiä erikseen, niin vietimme suurimman osan ajasta hytissä. Kävimme yhdessä ravintolassa syömässä, joka ilmeisesti oli pyhitetty muille matkustajille. Ateria oli loistava, mutta tuhti, joten oli ruokalevon aika. Urheilimme taxfree:n ostoksille nuorisojoukon lomitse pujotellen.
Se vähä, mitä laivan muissa tiloissa olimme, kertoi karua tarinaa. Muutamalla oli limitti kortilta loppunut jo edellisiltana ja ostokset jäivät lunastamatta. Jollekin taisi matka tulla hyvin arvokkaaksi, sillä henkilökunta oli ottanut henkilötiedot ylös ja lasku hytin erikoissiivouksesta tulossa.
Laivan lähestyessä satamaa, siirryimme autokannelle. Olin tästä hyvin iloinen, sillä poistumiskansilla oli sellainen meteli, että se olisi kuurouttanut meidän melko varmasti pysyvästi.
Satamasta pujoteltiin Tukholman läpi E20:lle kohti Mariestadia. Oli hienoa nähdä Ruotsin maaseutua. Kiinnitin myös huomiota liikennemerkkeihin, joita oli yhdistetty useampi merkki, ei siis sellaista liikennemerkki rivistöä puolen kilometrin verran, kuten Suomessa. Saavuimme, illan jo pimetessä, Mariestadiin, jossa telakoimme rahtiparkkiin nukkumaan. Olimmekin jo hyvin väsyneitä, sillä olimme olleet valveilla jo kaksikymmentä tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti