Miksi kauhulla pitää leikkiä?

Otsikko on suoraan aamun aviisin yleisönosastolta ja piti kirjoitus lukea pariin otteeseen ja jäin oikeasti mittimään, että mitä tallaisen ihmisen päässä pörrää.

Ensinnäkin hän esittää tämän olettamuksen, että elämme maailman onnellisimmassa maassa. En tiedä, millä mittapuulla sitäkin on mitattu, mutta epäilen tutkimuksen olevan samaa luokkaa, joka arvioi, että lapsettomat parit onnellisemmiksi, kuin lapselliset pariskunna ja että melu tienpuolella on kovempaa kuin pihan puolella.

Sitten tuleekin mielenkiintoinen pläjäys eli lainaan suoraan: "Aikaisempien sukupolviemme kauhukokemuksia sodista ei enää haluta muistaa." Eiköhän kauhukin ole hieman vaikeasti mitattavaa, mutta edelliseen päätelmään kirjoittaja on tullut siksi, että hän on havainnut kuinka paljon väkivalta- ja kauhuviihdettä pakkosyötetään niin aikuisille kuin lapsille ja nuorille.  Ilmeisesti tällä tarkoitetaan TV-tarjontaa ja onhan siellä rikossarjoja, hieman raadollista historiaa, jokapäiväiset uutiset tuovat maailmalta jotain kauhua, lapsille Kammokatu ja jotain muuta vastaavaa.

Oletettavasti kyseessä on kuitenkin tulevan juhlan alla oleva kirjoittelu. Lainataan hieman, sillä sanamuoto sai minut nauramaan: "Trumpin valtakunnasta kopioidun Halloween-juhlan varjolla meille markkinoidaan naamiaisasuja, joissa esiintyy ruumiita arkkuineen, vampyyreitä, ihmissusia, pääkalloja, veritahroja murhaveitsineen, hirttosilmukoita ja saatanan palvontaa." Olipa huvipuistokin ottanut kauhuviikon bisnekseen.

Ensinnäkin henkilöllä lienee jotain hampaakolossa Yhdysvaltain presidentin suhteen, mutta kopiointi on paljon vanhempaa, kuin Trumpin presidentin kausi. Suomeen Disney suodatettu juhla saapui jo 1950, jolloin lienee Trump on itse leikkinyt "karkki tai kepponen" leikkiä ja isin kanssa kaivertanut kurpitsalyhtyä.

Halloween on kuitekin paljon vanhempi juttu eli kelttiläisten shamhain, suomalaisten kekri, jne. eli pakanallisten aikojen juhla, jolloin uskottiin, että maailma on ohuimmillaan ja vainajat pääsivät lähelle, joten heitä lepyteltiin ruuilla. Pohjoisessa on peura näytellyt suurta osaa ja kertovat muinaiset tarinat, että peura on houkuteltu loitsuin uhriksi. Kelttiläisillä oli ns. shamhain kuningas, joka pääsi kylläkin hengestään seuraavana päivänä. Nykyisin tuo tapa on Britanniassa, jossa valitaan uudenvuoden kuningas ja samoin, kun shamhain kuninkaan määräyksetkin olivat voimassa seuraavan vuoden.

Halloweenin edeltäjä oli myös satokauden päätösjuhla. Korjattu sato oli säilötty ja ennen talven lumia oli kaadettu viimeiset riistat. Tämä oli ensimmäinen juhla pimenevien talvi-iltojen ratoksi. Seuraavaksi tuli sitten yön taittumisen juhla. Näille pakanallisille juhlille keksivät papit sopivasti kristikansan juhlia, mutta monet pakanallisen ajan tavat ovat säilyneet. Monet ihailevat taidokkaita himmeleitä, mutta nekin ovat pakana-ajan symbooleja, jotta vilja-onni pysyisi talossa. Näillä vanhoilla perinteillä ei ole mitään tekemistä saatanan palvonnan kanssa vaikka joka lokakuu joku siitä meuhkaakin.

Sitten kirjoittaja vetääkin oudon yhtälön. "On paljon ihmisiä, joille jokapäiväinen elämä on täyttä kauhua vailla minkäänlaista nautintoa. Monia kiusataan koulussa tai töissä, toiset elävät väkivallan uhan alla ja yksinäiset sairaat vanhukset elävät kituen päivästä toiseen." Tästä listasta ei puutu enää kuin köyhät, asunnottomat, lepäjonossa jonottajat, Kelan ja TE-toimiston kanssa taistelevat, sairaat, jotka joutuvat odottamaan Kela- tai sotetaksia, sairaat, jotka sotivat vakuutus- tai eläkevakuutusyhtiön kanssa (tämä sota saattaa kestää vuosia), mielenterveytensä menettäneet, syöpäsairaat, hmmm. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta miten tämä liittyy Halloweeniin.

Seuraavaksi kirjoittaja meneekin jo paljon terveen järjen tuolle puolelle (pahoittelut vainaja Terry Pratchettille lainauksesta kirjastaan): "Jos joku todella nauttii kauhukokemuksista, niin eikö sitten kannattaisi mennä vapaaehtoisesti sinne missä nyt soditaan?" Entäs, mitä tällä sitten on tekemistä Halloweenin kanssa? Vaikuttaa vahvasti siltä, että nyt kirjoittaa tosikko aikuinen, joka ei leikkiä ymmärrä. Siis pitää lähteä vieraille maille sotimaan, että kauhukiintiö tulee täyteen, tosin sillä edellytyksellä, ettei henki lähde.

Sitten hän vetoaa, että kauhu ei koskaan ole hallittua. Pelottava/kauhistuttava kokemus on opettava kokemus, jos se hallitaan. Ilmesesti kirjoittajalla on jokin mörkö, jota ei ole saatu karkoitettua. Ilmeisesti kirjoittaja vihaa myös kirjallisuudessa esiintyvää kauhua, mm. Drakula (1879), Faust (1587), Frankenstein (1818), joista yksikään ei ole ihan viime vuosina ilmestyneitä teoksia. Agatha Cristie kirjoitti hyytävän trillerin Kymmenen pienetä neekeripoikaa jo vuonna 1939 ja sehän on kirjoitettu toisen maailmansodan alettua, joten kauhua kait olisi muutoinkin ollut tarjolla. Täytyy jälleen kerran kysyä, että mitä tekemistä tällä on halloween, kekri, shamhain juhlan kanssa?