Alue oli ihan tavallinen omakotitaloalue ja talot
oli rakennettu hieman 1900-luvun hieman jommalla kummalla puolen. Ne
olivat ihan tavallisia, puolitoistakerroksisia taloja, joista suurin
osa oli maalattu kelta- tai punamullalla. Pääsääntöisesti pihat
olivat pitkiä ja kapeita kuin kunnan virka. Pihojen rakennuksista
toinen oli ulkorakennus ja liiteri sekä huussi. Toisissa oli vain
edellämainittujen lisäksi sauna ja sen eteinen, joka toimitti
pukuhuoneen hommia naulakoineen ja penkkeineen. Osassa oli tehty
vielä tupa ulkorakennukseen.
Eräässä talossa asui vanha, mutta virkeä
pariskunta. Heillä oli tuollainen saunatupa ja sinne sekä päärakennukseen oli kesäverhot vaihdettu ikkunan pesun jälkeen. Nyt työ oli helppoa, sillä vanhat tuplat oli saranoitettu. Tosin tästä oli jo kolme vuosikymmentä vierähtänyt. Oli vappu aatto ja aurinko paistoi vaikka oli viileää. Grilli oli kaivettu esille ja padan veden kuumennuttua oli se pesty talven jäljiltä. Munkit he paistoivat päivällä ja niitäkös oli lämpöisina mukava nauttia kylmän siman kera.
Iltasella he laittoivat kiukaan alle valkean ja sen lämmittyä saunottelivat rauhassa. Grillissä kypsyivät perunat ja pihvit, jotka nauttiin sisällä, sillä ilta viileni nopeasti. He nauttivat aterin parin viinilasillisen kera. Huomenna he menisivät torille ja syömään ulos. Päähän he painaisivat ylioppilaslakit, jotka hehkuivat yhä valkoisina, sillä käytön jälkeen ne puhdistettaisiin ja pantaisiin silkkipaperin sisään alkuperäisiin laatikoihinsa. Illan aikana oli mukava muistella menneitä vappuja.
Haukaa vappua lukijoille.
Vappu oli silloinkin, lämmin ja aurinkoinen. Suomen Tivoli, Sariolan Unton johtama suvun haara oli tullut Lahteen, tietnkin sinne piti mennä minunkin. Nuori levoton veri velloi suonissa, noin kuvaannollisesti, mukaan tietysti teki mieli. Kyselin siinä työntekijöiltä, että tarvitaanki lisää väkeä, tarvitaan oli vastaus. Ja niiltä sijoilta tivolimies vei mukanaan Unton puheille ja siitä se alkoi. Ensin vapunvietto ja sitten pitkä kuuma kesä. Jonka tahdon elää vai miten se laulussa menee. Todellakin, kesä meni ja rakastuttiin, ja silleen, ja kaikkea. Kivaa oli vaan kaikki päättyy aikanaan, minunkin urani tivolimiehenä päättyi syksyn sateisiin Helsingin Maunulassa, lopputili ja lomarahat ja kohti Lahtea parin vauhtimutkan kautta. Kuten lauluusakin sanotaan: Päivääkään en vaihtaisi pois..Näin vanahana ukonkääkkänä tuo kesä tulee mieleen, varsinkin näin keväisin, ja kun Sariolan tivoli saapuu paikkakunnalle.. Lauletaanha sitä, että vanhakin taas nuortuu, päivä keväinen, vanha kulkuri jne... en muista sanoja, laulaja oli joku Arttu?? Siinä sen näkee, ihan nuori ei meikäläinen enää ole, asioita muistaa, nimiä kadonnut vaan haitannooko tuo miittään. Mukavaa vappua sinne teillekin Krypta:)
VastaaPoistat. Huru-ukko
Vähä hitaalla käy näköjään, se oli Arttu Suuntala kun lauloi siitä vanhasta kulkurista:)
VastaaPoistaHuru-ukko
Oikein mukavaa ja rauhallista vappua sinnepäin.
VastaaPoistaHauskaa Vappua Kryptalle!
VastaaPoistaVielä eivät ole valkoisen lakin värin korostamaa ylivaltaa hoksanneet. Oman lätsäni hukkasin jo vuosia sitten. Ei harmita, se olikin jo muuttunut melko värilliseksi.
Tervehdys Huru-ukko, Yrjöperskels ja Veijo Hoikka!
VastaaPoistaHauskaa vappua.