Ensin Pietari, sitten Tukholma

Ensin tehtiin Pietarin metroon pommi-isku ja tekijä yllättäen isis uskovainen. Neljätoista kuollutta ja yli viisikymmentä loukkaantunutta. Nyt Tukholmassa ajettiin kuorma-autolla väkijoukkoon. Tekijä jälleen isis uskovainen, mikä ei liene kenellekkään enää yllätys, kun näitä tapahtuu. Tukholmassa kuoli neljä ja loukkaantuneita toistakymmentä (viimeisempien tietojen mukaan).

Herää epäilys, ettei kauaa mene siihen, kun kohteena on Helsinki tai jokin muu, suuri kaupunki tai tapahtuma.

Kryptan osanotto ja voimia molemmille maille.

Syitä ja seurauksia II

Luin uutisen ensin aamun aviisista, mutta julkaistiin vähän ajan päästä myös nettissä. Aiheesta olen kirjoittanut monesti aiemmin ja nyt siis seuraukset näkyvät. Aihe oli hammashuollon romahtaminen ja nyt Turun yliopistollinen on ollut huolissaan, sillä viikottain nuoria joutuu teholle hoitamattomien hampaiden aiheuttamien tulehdusten vuoksi.

Hammasterveydenhuoltoa on ajettu alas jo 1990-luvun laman alusta ja kohennusta siihen ei ole saatu. Artikkeleissa mainitaan uhreina syrjäytyneet ja rahattomat, mutta todellisuus on jotain toista. Ennen muinoin kutsuttiin säännöllisesti tarkastukseen ne henkilöt, joilla oli juuri peräinen karies (hampaiden reikiintyminen). Tämä perinnöllinen sairaus on salakavala, sillä reijät näkyvät vain rötgenkuvissa ja kiille pinta on täysin ehjä. Kun kutsuja ei enää tule, niin nämä tekevät salakavalaa työtään.

Aihe ei koske ainoastaan nuoria, vaan usein myös keski-ikäisiä tai vanhempia sydäninfarktipotilaita, joiden verenkierrosta löydetään hammasperäisiä bakteereita. Hampaiden puhdistus on omalla kontolla, mutta puhdistuksesta huolimatta hampaita rasittaa lääkkeet ja näistä voisin ensimmäisenä mainita astmasuihkeet. Toisena voitaneen mainita päivittäinen kipulääkitys, joten särky ei tule näkyviin ja salakavala karies tekee työtään.

Kunnat eivät koskaan toipuneet tuosta 1990-luvun alun pankkikriisistä ja lamasta ja se näkyi ensimmäisenä hammashuollossa. Lakisääteiset velvollisuudet pystyttiin hoitamaan ja lopulta Kela teki päätöksen, että yksityistä hammashoitoa ei tueta. Kun kunnalliseen ei pääse eli jonot kuukausien mittaisia ja parhaimmillaan puhutaan jo vuositasolla, niin huonolla tiellä ollaan. Yksityiselle pääsisi, mutta kun hinta on korkea, niin siitä luistetaan. Pyydän lukijaa ottamaan huomioon, että asumiskulujen nousun vuoksi jo moni keskituloinen joutuu tinkimään menoista ja hampaat jäävät helposti lapsipuolen asemaan.

Minulla oli aikanaan hieno hammaslääkäri ja hänelle totesin, että miksi noin kiva ihminen valitsee ammatikseen näin sadistisen alan. Kipu ja pelko ovat tehokkaita karkoittajia hammaslääkärin pallilta. Nuoruudessani hoilattiin aikanaan: "Tiedän paikan kamalan, hammaslääkäri X:n, siellä hampaita revitään ja ikenetkin riivitään." Kun kokemus on kaikkea muuta kuin miellyttävä, niin siitä on helppo luistaa.

Teho-osaston hoito maksaa maltaita ja Kelalla oli hyvä syy säästöissä kertoa, että Kelan maksamaa korvausta ei tule. Mitenkäs meni se biisi aikoinaan, jossa kerrottiin, että maksamme nyt velkaa. Veroina olemme maksaneet, mutta palvelua emme saaneet. Moniko joutuu maksamaan velkaa, kun hammas salakavalasti tekee tepposen? Tosin nuoruudessani todettiin, että 50-vuotiaalle oli paras lahja tekohampaat.

Sotesirkus III

Eri mediat ovat laajasti käsitelleet soten vaikutusta puolin ja toisin. Mekkala nousi tietysti siitä, että tutkimustoimet, kuten laboratorio- ja kuvantamispalvelut jäisivat kilpailun ulkopuolelle ja ne hoidettaisiin kunnallisella puolella. Valinnanvapaus puhuttaa myös kovasti ja myös se, ketkä sitä eniten käyttävät. Itse en uskonut, että hallitus ja edustajistomme tekevät tätäkään huolella ja mahdollisesti peruvat vielä koko shown. Edellisen lauseen toteennäytti pääministeri Juha Sipilä, joka eilisissä uutisissa kertoi, että sote viedään vauhdilla läpi ja ensiviikolla on kaikki valmiina. Vanha ja viisas kansa sanoo: "Hosumalla ei tule kuin kusipäitä mukuloita." Tämän ovat edustajamme toteen näyttäneet jo monta kertaa.

Soten pitäisi tuoda säästöjä terveydenhuoltoon, mutta näin ei tule tapahtumaan. Yksi syy tähän on kunnallisen puolen suuri byrokraattisuus ja lukemattomat johtajien pestit. Toinen on aluesairaaloiden ja terveyskeskusksien leikkaustominnan alasajot. Otan esimerkiksi matkan, joka leikkaukseen mennessä ja palatessa on usein taksi. Ennen leikattiin kotikuntani terveyskeskuksessa ja matkan hinnaksi tulee hieman yli yksitoista euroa/suunta. Nyt vastaavanlainen pieni perusoperaatio tehdään eräässä aluesairaalassa, joka ei ole edes lähin. Yhdensuuntaisen matkan hinta on noin 86 €. Kumpi tulee halvemmaksi yhteiskunnalle? Myös terveyskeskuksen kulut ovat alemmat kuin aluesairaalan, keskus- ja yliopistollisista sairaaloista nyt puhumattakaan ja tässä tarkoitan todellista vuorokausihintaa.

Valinnavapaus on tuottanut monelle harmia ja vaivaa, mutta itse näen sen helpottavan sitä tilannetta, että olet saanut arpajaisissa huonon lääkärin. Nyt ei tarvitse ylilääkäriltä anoa parempaa vaan voi vaihtaa vapaasti. Perusterve työikäinen on median mukaan innokkain vaihtaja. Kitsaammin asiaan suhtautuvat vanhukset ja perussairautta sairastava, mikä on ymmärrettävää, sillä vanha tuttu tohtori tietää sairaushistorian ja lääkityksen. Itselläni on niin hyvä omalääkäri, että asiat hoituvat osin sähköpostin välityksellä. Moni varmaan ymmärtää, että en ole hinkumassa vaihtoa. Ei ne yksityisetkään enää niin erinomaisia ole kuin kuvitellaan. Koin itse sen (tehty tutkimus) ja kuullut sen useammalta muulta. Puskaradio on yhä voimissaan ja huomasin sen siirtyneen markettien ja kauppojen hyllyjen väliin. Moni kommentti yksityisestä lääkäriasemasta ei ollut kovin mairittelevaa kuultavaa.

Ihmettelen tuota kuvantamisen kilpailun estoa. Kunnallisella kuvantamisien jono on vain aavistuksen lyhyempi kuin kunnalliselle hammaslääkärille. Tähän ovat syynä päivystyksen seurauksena syntyneet kuvantamistarpeet, jotka ajavat kiireellisyydessään ohi ajanvarauksen. Yksityisillä tätä ei ole, joten miksi tätä ei voida kilpailuttaa.

Seuraavan ongelman muodostavat erilaiset tietotekniset ongelmat eli tieto ei siirry. Yhtenäinen ohjelmisto merkitsisi ohjelmistotalon monopolin ja jos sen on tasoa Tieto, niin sitä ei kukaan halua suin surminkaan. Itselläni on kokemusta tuosta puulaakista ja kehumiseen ei ole aihetta. Vanhempi lukijakunta muistaa hyvin tuon Tieto Enatorin konsulttivitsin ja valitettavasti taso ei ole muuttunut. Kanta.fi palvelu on hyvä, mutta sinne tulevat tiedot valtavalla viiveellä. Sitten on tiedon siirrossa vielä yksi ongelma eli saneluvirheet. Kun virheellinen tieto on kerran kirjattu, niin sen korjaaminen on mahdotonta. Kun virheelinen tieto siirretään uuteen hoitopaikkaan, niin se jatkaa elämää. Lääkäreiden saneluista on koottu hupaisia tarinoita, kuten erään lääkärin sanelu: "Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä kotilääkitystä." Tällainen on harmitonta, mutta jos virhe on lääkkeessä, kuten erään henkilön kohdalla. Peruslääke oli määrätty tauolle antibiootihoidon vuoksi, mutta sitä ei ollut kirjattu mihinkään vain sanottu potilaalle itselle. Hän luotti henkilökuntaan, joka lääkkeet toi. Onneksi henkilö huomasi myöhemmin lääkelasissa tutun pillerin ja kertoi siitä. Suurta haittaa ei yhdestä ollut, mutta jatko olisi ollut haitallinen.

Hallitus ja eduskunta ei ole tehnyt yhtään asiaa huolellisesti ja ei liene tullut yllätyksenä, että hallitukseemme luottaa enää kaksikymmentä prosenttia väestöstä eli yli neljä miljoonaa tyytymätöntä kansalaista.

Kun tätä sotesirkusta on seurannut, niin alan epäillä, että olisi syytä palata kunnanlääkäriaikaan.

Miten voitto esitetään

Olen nyt huvittuneena seurannut Hollannin parlamenttivaalien uutisointia ja sitä seurannutta suurta hehkutusta oikeuden voitosta. Huhhuijaa sanon minä.

Media on hehkuttanut suuresti Mark Rutten johtamaan keskusta-oikeistolaisen VVD puolueen vaalivoitoa. Tosiasiassa VVD hävisi vaalit, tosin ei niin raskaasti kuin vihervasemmistolainen Groen Links, mutta paikkoja saivat kahdeksan vähemmän. Todellinen voittaja oli demokraattinen D66, joka lisäsi paikka lukua seitsemällä. Jos tässä käyttää laskuoppia edes alkeellisesti, niin VVD on suurin puolue parlamentissä, mutta sillä on kolme tasavahvaa "vastustajaa". Se luonnollisesti on selvää, että Mark Ruttella tulee olemaan kusiaisia pöksyssä, kun hallistus pitäisi saada aikaiseksi.

Median hehkutus siitä, että ei tapahtunut Trumpeja eikä Brexittiä ei oikein ole paikkaansa pitävää, sillä Geert Wildersin johtama PVV nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja nosti paikka lukuaan viidellä. Tästä syntyi mediassa kuitenkin riemu ja luki sitten mitä mediaa tahansa, niin yksikään ei ole löytänyt (lue = yksikään ei halunnut julkaista) yhtään, joka olisi Wildersin puoluetta äänestänyt.

Huvittavaa on lisäksi se, että kaikki median haastattelemat (siis ne jotka on julkaistu) ovat helpottuneita ja huojetuneita äänestystuloksesta. Tämän lisäksi kolumnit ovat julistaneet demokratian voittoa ja vähälle ovat jääneet todelliset asiat. Monissa maissa on maahanmuuttajien rikostilastot synkkää kerrottavaa ja niissä se on nousujohteinen.

Juuri tänään tuli Ranskanta uutinen, jossa radikalisoitunut muslimi ampui poliisia. Hollannissahan nousi mekkala, kun Turkin väki ei päässyt vaaliluennoimaan omilleen Turkin presidentin diktatuurin aloittamisesta. Turkki veti luonnollisesti palkoja nokkaan urakalla ja yllättäen sieltä viuhahti rasisti- ja natsikortit.

Kun tuotakin lueskeli, niin mieleeni tuli, että miten ihminen voi olla kahden maan kansalainen. Järkeen käypää olisi se, että olet sen maan kansalainen, johon olet syntynyt ja jos sitten "muutat" toisaalle, niin aiemman valtion kansalaisuus mitätöityy, jos uusi valtio kansalaisuuden myöntää. Kummalle, muuten, kaksoiskansalainen on lojaali? Ykkös vai kakkos maalle?

No odotan nyt suurella mielenkiinnolla Hollannin hallitusneuvotteluja ja veikkaan, että prosessi on pitkä ja takkuinen.

Oikeuden karmea päätös

Olin hyvin hämmästynyt, sillä tämä teksti löytyi yllättäen luonnoksista, jota en itse ole millään muotoa käsitellyt enää julkaisun jälkeen. Hakujen mukaan ei tekstiä löytynyt blogiarkistostakaan. No, onneksi otan näistä kopiot itselleni.

Palautan tämän tänne, sillä eilen huomasin uutisen, jonka ansiosta otsikko saa jatko-osan, joten olisi outoa, että alkuperäistä ei olisi ollut löydettävissä.



Luin tyrmistyneenä Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöstä, jossa turvapaikanhakija tutustui somessa 10-vuotiaaseen tyttöön, jonka kanssa oli toistuvasti sukupuoliyhteydessä. Tuomio tuli ainoastaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta oikeus kumosi raiskauksen, sillä se katsoi, ettei sukupuoliyhteys ollut tapahtunut vastoin lapsen tahtoa. Hei haloo!

Aloitetaan 10-vuotiaista, joiden kehitys on vielä pahasti kesken, niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Esimurrosikä tytöillä on keskimäärin 9-12 vuotiaana, elämän kulkiessa enemmän lapsen, välillä nuoren kengissä. Päätöksissä pohja on tunnepitoinen ja minäkuva on vielä hakusessa ja hyväksymisen tunne on tärkeä. Olenko riittävän hyvä, osaava, jne. Monet hyväksikäyttötapaukset pohjautuvat juuri tähän hyväksytyksi tulemiseen ja sen vuoksi lapsi on helposti houkuteltavissa.

Käräjäoikeus on täten päättänyt, että 10-vuotias lapsi on kykenevä päättämään omasta seksuaalisuudestaan. Kun kerran käräjäoikeus on tuota mieltä, niin herää kysymys lapsen rikosoikeudellisen ikärajan laskemisesta. On hyvin tavallista, että lapsella on jo pitkäkin rikoskierre, ennen kuin hän on rikosoikeudellisessa vastuussa. Kun lapsi lataa suustaan: "Et sää voi tehdä mulle mitään, kun mää oon alle 15." Tämä todistaa sen, että lapsi on hyvin tietoinen tekonsa oikeudenmukaisuudesta ja tietää pääsevänsä kuin koira veräjästä.

Somessa äimistellään lapsukaisen pahoinpitelyä Hensingin Kampissa. 13-vuotias pahoinpiteli ikäisensä ja toinen kuvasi sen ja latasi YouTubeen. Kukaan ei tehnyt uhrin eteen mitään, vaan kannusti pahoinpitelijää. Uhrin äiti teki tapahtuneesta rikosilmoituksen ja mitä tekee poliisi, ohjaa tapauksen moniammatillisen ryhmän käsiteltäväksi ja tulos on yleensä päänsilitys ja kehoitus olla enää tekemättä moista.

Suora lainaus: "Aika tyypillinen tilanne viikonlopulta, missä nuoria on koolla." Jos tämä on poliisille arkipäivää, niin eikö silloin olisi juridisen vastuun ikäraja hilattava alas. Vaikka 13-vuotias voi näyttää aikaihmiseltä, niin polla on vielä lapsen tasolla ja usein teot sen mukaisia, mutta jos teko täyttää rikoksen tunnusmerkistön, niin lapsen ja nuoren on vastattava teoistaan myös juridisella tasolla eikä vain korvausvelvollisena.

Suomi 100 vuotta osa VIII

Suomen itsenäisyyden alku aikana sai elantonsa suurin osa ihmisistä maataloudesta. Työ oli raskasta, sillä traktorit ja leikkuupuimurit sekä lypsykoneet antoivat vielä odotella itseään. Tässä osassa olemme vuodessa 1936.

Peltotyöt olivat miesten hommia ja Simon kotitilalla oli koneita peltotyöhön eli hevosvetoisia. Keväällä, kun hanki vielä kantoi, esiin otettiin sontakärryt. Navetan tuotos ajettiin pellolle ravinteeksi ja tämä homma oli melkoinen punttisali eli kärryyn paska ja kuivikkeet mätettiin talikolla. Homma oli sotkuista ja sauna sen päätteeksi oli parasta mitä kuvitella saattaa.

Ennen kevään koittamista huollettiin työkoneet, mutta Simon ja Juhon silmissä kiilteli jo loppukesästä tuleva uusi kone. Viimein kevät saapui ja huomattiin syysviljan talvehtineen hyvin, eikä jääpoltetta ollut kuin hyvin pienellä alueella notkossa. Oli siis aika ryhtyä kevään kylvötöihin.

Simo valjasti Jerin ja laittoi äkeen paikoilleen, suunnaten pelolle. Tukevasti seisoen äkeen päällä, ryhtyi Simo äestämään peltoa kylvöä varten. Kylvö tapahtui pääosin käsin Juhon toimesta, sillä hän uskoi vanhan olevan parempi, kuin pussillinen uusia. Simo hoisi työn kylvökoneella, jota veti uskollinen Jeri.

Kesä kului ja vilja kasvoi hienosti. Heinän korjuu sujui hyvin ja ne oli saatu seipäilleen. Silloin tuli ilmoitus asemalle tulleesta uudesta koneesta. Sitä lähdettiin noutamaan ja veljekset katsoivat uutta laitetaan ylpeydellä. Siinä seisoi aseman tavarapihalla uusi puimuri Teijon Paavo. Seulat ja hihnat oli pakattu omiin laatikoihinsa. Puimuri seisoi jalaksilla, mutta veljekset nostivat jalasta, jotta saivat sen pyörilleen. Näin se kevyesti kulki kotitilalle.

Puimuri sijoitettiin suuren ulkorakennukseen ja laskettiin jälleen jalaksilleen. Se sijoitettiin siten, että syöttöaukko oli suurille parioville. Simo ja Juho tutustuivat laitteeseen ja sen ohjeisiin. Simo oli kotitilan teknikko, joten hän päätti, että laitteen käyttäjä on hän ja Juho oli samaa mieltä. Syöttöpöydän takana oli suuri rautarulla, jossa oli senttiset tapit, jotka kuljettivat lyhteet ja murskasi oljet. Syöttöpöydästä katsottuna jäi vasemmalle viljan ulostuloaukko, jossa oli paikat kahdelle säkille. Kun ensimmäinen oli täysi, niin vipua kääntämällä alkoi vilja valua toiseen säkkiin. Juho, yhdessä vaimonsa Katrin kanssa tarkastivat tilan säkit ja ne pinottiin valmiiksi puintia varten. Säkit myös eroteltiin kokonsa mukaan eli 20 hehdon ja 30 hehdon mukaan.

Syöttöpöydästä katsottuna, sen oikealla sivulla oli kolme, reunolla varustettua lapion kaltaista uloketta, jota myöten tuli ulos viljasta seulotut rikkaruohot. Suurikokoiset, kuten ohdakkeen kukinnot tulivat yhdestä, seuraavasta herneen kokoiset ja viimeisestä rikkaruohon siemenet. Laitteen seulat varmistivat siten viljan puhtauden. Seuloja oli useille viljalajeille.

Puimurin perästä tuprusi ulos pahnat, jotka olivat oivaa materiaalia navetan kuivikkeeksi. Puimurin käyttövoimana toimi maamoottori. Polttoaineena oli valopetrooli ja siinä oli suuri vesitankki jäähdytystä varten. Sen käynnistystä varten piti petroolilampulla kuumentaa kuula punahehkuiseksi, jonka jälkeen se pyöräytettiin käyntiin. Suuri rulla sivulla pyöritti hihnoja, jotka taas pyörittivät ja liikuttivat puimurin osia.

Kolmessa päivässä oli tilan viljat puitu, joten Juho kertoi laitteen eriomaisuudesta muille. Simo sai täten tehtävän ja tilalle varallisuutta hieman lisää eli Simo kuljetti puimurin tilalle, joka sitä tilasi, pui ja siirtyi seuraavaan paikkaan. Seuraavana vuonna oli veljesten kotitilalla mahdollisuus hankkia oma maamoottori eli porilainen.