Vastikään saimme lukea, kuinka Elin Ruotsissa ja Aino Suomessa yrittivät estää rikollisen pakolaisen karkoittamisen kotimaahansa. Elin onnistui siinä suhteessa, että pakolainen poistettiin koneesta ja siirto tapahtui muutaman päivän myöhässä. Aino onnistui vain poistattamaan itsensä ja puoliso ja lapsi jatkoivat matkaa. Perheessä lienee käyty jonkun asteinen pow wow, mutta siitä ei ole julki mitään tullut. Elin sentää joutuu vastaamaan teoistaan oikeudessa.
Nyt olemme saaneet lukea pikkutytön ilmastotempauksesta eli koululainen Greta Thunberg ryhtyi koululakkoon ja istui valtiopäivätalon edustalle kyltteinensä. Nyt lapsukaista haastatellaan asiantuntijana ja moiseen lapsen oikutteluun ovat liittyneet maailman johtajat aina kovasta iskiaksesta kärsivä Junckerin asti.
Greta tyttönen kiinnostui ilmastonmuutoksesta jo varhain ja lisäksi hänen kerrotaan antaneensa kasvot Aspergerin oireyhtymälle ja lainaankin nyt tautiliiton sivulta: "Monilla asperger-henkilöillä on erityisiä mielenkiinnonkohteita
varsin varhaisesta iästä lähtien." Selittänee paljon, sillä kiinnostava aihe tuottaa iloa ja onnellisuutta.
Perhekin on nyt muutostoimien kohteena, sillä laulaja äityli ei lennä eikä perhe syö lihaa ja perheeseen on hankittu sähköauto. Greta tyttösen mukaan perhe on valaistunut muutoksen tarpeellisuudesta. Hän siis vaatii, että Ruotsin on noudatettava pilkulleen Pariisin ilmastosopimusta ja lainataan hieman taas sivustoa: "Asperger- henkilöllä voi olla vaikeuksia
mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa
uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja
toiminnan tulkintaa.Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen
ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu." Selittäneen hieman enemmän.
Kuitenkin tyttönen puhuu vain Ruotsin ilmastosta ja Ruotsin velvollisuudesta tehdä tekoja, jotka on toteutettu jo ajat sitten, mutta tyttönen ei sano halaistua sanaa maailman suurimmista saastuttajista, Intiasta ja Kiinasta, joissa ilman laatu on usein rikollisen saastaista. Kun televisiosta tulee uutisia tai muita ohjelmia Kiinasta, niin joka toisella on maski kasvoillaan. Näitä maita ei ole pakotettu tekemään mitään, sillä molemmat ovat kategoriassa kehitysmaa, joten niiltä ei voi vaatia yhtä paljon, kuin kehittyneiltä mailta ja kuitenkin nuo kehitysmaat tuottavat ilmansaasteista 80 % ja Suomi sotkee ilmastoa 0,1 % vuosivauhdilla, joten täältä ei paljon voi nipistää. Pohjolan luvuilla ei tyttösen viesti oikein mene jakeluun, sillä hän julistaa, että ihmiset eivät tiedä elävänsä kriisissä.
Mistä näitä lapsukaisia siunaantuu? Itse miellän Gretan ainostaan lintsariksi, jolle koulun käynti on käynyt liian vaikeaksi ja on paljon mielekkäämpää elää mediahuomiossa, kuin koulun penkkiä kuluttamassa. Ihmettelen myös vanhempiensa toimintaa eli suostua siihen, että lapsi lintsaa koulusta puoli vuotta vaan oman mielenkiinnon vuoksi ja pakottaa perheen toimimaan lapsen mielihalujen mukaan. Onko meno kotona rauhallisempaa, jos annetaan periksi.
Teksti ei tule haudan takaa, vaikka nimi sinne viittaakin eikä se haudanvakavaa ole myöskään. Korkeintaan kaapin takaa tai sen sisältä, mutta ihka elävästä maailmasta.
maanantai 18. helmikuuta 2019
tiistai 12. helmikuuta 2019
Huumeongelma
Aamun aviisissa oli juttua taasen oppilaitoksesta (Tredu), jossa on tapahtunut jo viides huumeiden yliannostuskuolema. Artikkelissa haastateltu rikosylikomisario totesi kuitenkin, että keskustelu yhdestä koulusta hämärtää kokonaiskuvaa. Kuolleet käyttäjät ovat niitä, joita olisi pitänyt auttaa jo vuosia sitten eli he ovat jo siirtyneet ns. muuntohuumeisiin, jossa yliannostuksen vaara on suuri.
Huumeiden käyttö on yhä yleisempää ja nuoriso suhtautuu niihin myönteisemin ja yleisesti mielipide on kallistunut siihen, että kannabis on vaarattomampaa kuin alkoholi. Mielipide on kuitenkin väärä, sillä kannabiksen aiheuttamat toiminnalliset häiriöt näkyvät paljon nopeammin kuin alkoholin. Erityisesti nuorilla on esiintynyt paljon kannabiksen laukaisemaa psykoosia ja tämä on suuri riski lapsille. Kaupataanhan huumeita jo koulujen läheisyydessä.
Taannoin julkistettu jätevesitutkimus myös todistaa, että huumeita käytetään yhä enemmän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on asiaa tutkinut ja pyramidi ei hyvältä näytä. Suora lainaus THL:n sivuilta, jonka tulokset ovat vuosilta 2012- 2017 (muuntokuva ei koskaan ole hyvä, mutta näkee siitä jotain, toimitus pahoittelee kopion laatua).
Katsoisin, että homma on jo räjähtänyt käsiin. Meillä on yhä enemmän väkeä, joiden pää on pehmennetty jollain aineella ja siihen ei apua ole vaikka yksi sipulikanava suljettiin, niin perässä on jo monta muuta. Ne jotka pyrkivät eroon huumeista ovat vaikeuksissa siten, että hoitopaikkoja on liian vähän ja hoitoihin pääsy on armottoman byrokratian takana. Narkomaanin hoitoon pätee sama kaava kuin alkoholismin hoidossa eli kohtuullista käyttöä ei ole, vaan käytön on loputtava kokonaan. Tosin moni piikittää tai piiputtaa itsensä hengiltä ennemmin tai myöhemmin ja tilastollisesti tilanne tulee muuttumaan, kun vanha väki poistuu, niin poistuu myös alkoholi haittojen kuolemat, mutta yliannoskuolemat lisääntyvät.
Huumeiden käyttö on yhä yleisempää ja nuoriso suhtautuu niihin myönteisemin ja yleisesti mielipide on kallistunut siihen, että kannabis on vaarattomampaa kuin alkoholi. Mielipide on kuitenkin väärä, sillä kannabiksen aiheuttamat toiminnalliset häiriöt näkyvät paljon nopeammin kuin alkoholin. Erityisesti nuorilla on esiintynyt paljon kannabiksen laukaisemaa psykoosia ja tämä on suuri riski lapsille. Kaupataanhan huumeita jo koulujen läheisyydessä.
Taannoin julkistettu jätevesitutkimus myös todistaa, että huumeita käytetään yhä enemmän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on asiaa tutkinut ja pyramidi ei hyvältä näytä. Suora lainaus THL:n sivuilta, jonka tulokset ovat vuosilta 2012- 2017 (muuntokuva ei koskaan ole hyvä, mutta näkee siitä jotain, toimitus pahoittelee kopion laatua).
Katsoisin, että homma on jo räjähtänyt käsiin. Meillä on yhä enemmän väkeä, joiden pää on pehmennetty jollain aineella ja siihen ei apua ole vaikka yksi sipulikanava suljettiin, niin perässä on jo monta muuta. Ne jotka pyrkivät eroon huumeista ovat vaikeuksissa siten, että hoitopaikkoja on liian vähän ja hoitoihin pääsy on armottoman byrokratian takana. Narkomaanin hoitoon pätee sama kaava kuin alkoholismin hoidossa eli kohtuullista käyttöä ei ole, vaan käytön on loputtava kokonaan. Tosin moni piikittää tai piiputtaa itsensä hengiltä ennemmin tai myöhemmin ja tilastollisesti tilanne tulee muuttumaan, kun vanha väki poistuu, niin poistuu myös alkoholi haittojen kuolemat, mutta yliannoskuolemat lisääntyvät.
maanantai 4. helmikuuta 2019
Vahustenhoidon kriisi
Viime päivinä on paljon puhuttanut vanhustenhoito, sillä Valvira sulki hoitokodin Kristiinan kaupungissa, jossa paljastui monia epäkohtia, aina potilasturvallisuuteen asti. Hoitokoti oli monikansallisen rahoitusyhtiön hallussa, joka maksoi sijoittajilleen korkeaa korkoa asiakaslainoista. Toiminta pyöri pelkän bisneksen ympärillä ja hoitokodin tarkoitus oli tuottaa voittoa sijoittajilleen. Tässä kohtaa inhimillisyys on sivu seikka.
Vastineita on tullut sieltä sun täältä ja vanhustenhoidosta on ollut puhetta jo vuosi kymmeniä. Nykyisen kriisin siemenet kylvettiin jo kauan sitten. Kritiikin kohteeksi joutuvat tuolloin kunnalliset palvelut ja tällöin tehtiinkin suositus hoitajitoitukseksi. Tosin tästä on mennyt jo kolme vuosikymmentä ja se ei enää vastaa tämän päivän vaateita. Kolme kymmentä vuotta sitten oli potilasaines parempi kuntoista, kuin tänä päivänä. Hoidettavista on tänä päivänä suurin osa dementoivia sairauksia sairastavia, joita ei ollut kolmekymmentä vuotta sitten vaan heidän paikkansa oli psykogeriatrisilla osastoilla mielisairaaloissa.
Julkisen hoidon alasajo (1990-luvun lamasta se ei toipunut koskaan) vauhditti yksityisten hoitokotien perustamista. Julkisahllinnon päättäjät, kun laskivat, että kotihoito on halvempaa, niin nykyisin suurin osa vanhuksista asuu kodissaan, mahdollisen kotiavun turvin. Tosin kotiavun kehittäminen meni samalla kaavalla, kuin avohoitokin eli se jäi kehittymättä ja verkostot ovat harvassa eikä työntekijöitä ole kummassakaan riittävästi. Kun sitten vanhus siirtyy hoitokotiin, niin hän on jo niin huonossa kunnossa, että tuo kolmen vuosikymmenen takainen mitoitus ei riitä alkuunkaan. Näin myös itse tämän kehityksen. Vielä kolme vuosikymmentä sitten oli aikaa lukea potilaille sanomalehteä, istua potilaiden rinnalla päiväkahvilla ja keskustella, kuntouttaa, jne. Tultua 2000-luvulle mitoitus oli sama, mutta potilasaineksen muuttuminen johti siihen, että työ oli pelkkää perushoitoa eli puhtaus ja ravitsemus.
Lainaan hieman: "Siitä asti kun pääomasijoittajat rantautuivat Suomen vanhustenhuoltoon, Vaarama kertoo vain odottaneensa, missä vaiheessa epäkohdat ovat niin isoja, että poliitikkojenkin on pakko reagoida, sanoo sosiaalityön professori Marja Vaarama." Epäkohtia on ollut paljon ja mielestäni myös turhan hintavaa. Olihan tuossa hiljan omaisen kertomana, että muistisairas pyyhki tarpeensa sanomalehteen, kun ei enää osannut ottaa uutta wc-parerirullaa ja jos hoitokoti sen vaihtoi, niin siihen oli varattu 15 minuuttia (tosin en usko, että siihen menee noin pitkä aika) ja hinta on minimiveloitus eli 15 euroa. Tulee rullalle melkoinen hinta ja saa minut epäilemään, että monissa paikoissa palvelu maksaa tuon euron minuutilta.
On myös kuulunut paljon siitä, että lääkehuolto on paikoin hyvin heikolla kantimilla ja lääkehoidosta vastaavalla ei välttämättä ole tarvittavaa koulutusta edes. Tällöin virheiden määrä kasvaa ja juuri luin uutisen, jossa vanhus oli menehtynyt liian suureen lääkeannokseen, joten mistään pikkuriskistä ei ole kysymys. Myös potilaiden ravitsenus on usein huonolla tolalla ja jos ei nyt ihan aliravitsemuksesta puhutakkaan, niin monen ravinnon saanti jää heikoksi, kun syöttäviä käsiä on liian vähän ja potilaan kyky syödä nopeasti on kadonnut. Aikaa syöttää ateria loppuun jää helposti, jos syötettäviä on monta.
Puhtaudesta on ollut paljon puhetta ja hoitajien kertoman mukaan ensimmäisille saatetaan yövaipat pukea jo iltapäivällä, jotta vähäisellä miehityksellä saadaan kaikki asukkaat yöpuulle. Kun vielä tarkastellaan potilaiden hoitoisuusastetta, niin näissä yksityisissä kuvitellaan, että yksi yöhoitaja riittää. Moni perushoitoon kuuluva homma vaatii kuitenkin kaksi ja itsekin yksin yövuoroja tehneenä tiedän, että kroppa on lujilla, kun yksin vaihdat vaippaa.
Monissa hoitokodeissa ei myöskään ole selkeää johtoa, sillä esimies luetaan usein yhdeksi käsipariksi ja kun esimiestä ei käytännössä ole, niin vastuun jako kangertelee. Kunnallisella puolella taas tulee eteen monikerroksinen esimiesjärjestelmä, jossa on liikaa hölynpölyn tekijöitä, jotka lisäävät vain kustannuksia, mutta hyöty työyhteisölle jää olemattomaksi.
Lisäksi hallitus on leikannut juuri vanhusten huollosta, leikkaamalla valtionosuuksia. Nyt kunnat joutuvat miettimään, mitä ikääntyvän kansan hoito maksaa ja valitaan halvin tarjous, jolloin laadulliset kriteerit jäävät toissijaisiksi. Itse myös mietin, että onko kaiken kilpailuttaminen edes järkevää, sillä yhtälöä hyvä ja halpa ei ole olemassa. Lainataan hieman Marjaa lisää: "Onko tämä ollut järkevää politiikkaa, että vanhusten, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien palvelut on avattu markkinavoimille? Mielestäni avuttomien hoito ei kuulu näille markkinoille." Olen samaa mieltä, sillä avuttomien rahastaminen on väärin. Hoidon pitäisi olla laadukasta ja turvallista ja tämä on autuaasti poliitikoilta jäänyt huomioimatta.
Soten piti tuoda laajemmat hartiat terveys- ja sosiaalipalveluille, mutta sen valmistelu on mennyt kiistelyksi ja pääaiheena on vain kulurakenne. Vanhus- ja vammaispalveluista on tullut päättäjille säästökohteita, joita ei oteta keskusteluun mukaan. Kiistelyn kohteena eivät ole laadukas hoito ja hoitoketjun sujuvuus vaan tuottaja ja järjestäjä menttaliteetti.
Valvonta on myös yksi ongelmakohta, sillä usein se määritellään omavalvonnaksi ja tällöin on helppo ummistaa silmät ongelmilta. Tuon hoitokoti Ulrikan sulkeminen johtui vaan siitä, että huolestuneet omaiset tekivät valituksia ylempään asteeseen ja näin paikalle saatiin julkinen valvonta. Monet hoitajat ovat myös ilmaisseet huolensa, mutta ilmoittamiseen liittyy riski työpaikan menettämisestä, joten paljon ehtii tapahtua. Onhan lehdissäkin ollut kirjoituksia hoitajien näkökulmasta, mutta eivät ole halunneet haastateltavaksi nimellään, joka on hyvin ymmärrettävää.
Nyt tarvitaan päättäjiltä konkreettisia päätösiä siitä, miten ongelma hoidetaan kunnolla. Nyt julkituoduissa kommenteissa on osin tullut läpi halu lakaista tämäkin ongelma maton alle ja tuo luuta on tukevasti päättäjien kourassa. Liian monta tärkeää keskustelun aihetta lakaistaan pikimmiten pois päiväjärjestyksestä ja he voivat huokaista helpotuksesta. Toisin on hoitajien ja omaisten tilanne, jotka joutuvat päivittäin törmäämään epäkohtiin ja epäinhimillisyyteen vanhusten huollosta. Päättäjien kouraan on syytä laittaa nyt reilu tilkka ksyleeniä ja liuottaa tuo luuta irti.
Vastineita on tullut sieltä sun täältä ja vanhustenhoidosta on ollut puhetta jo vuosi kymmeniä. Nykyisen kriisin siemenet kylvettiin jo kauan sitten. Kritiikin kohteeksi joutuvat tuolloin kunnalliset palvelut ja tällöin tehtiinkin suositus hoitajitoitukseksi. Tosin tästä on mennyt jo kolme vuosikymmentä ja se ei enää vastaa tämän päivän vaateita. Kolme kymmentä vuotta sitten oli potilasaines parempi kuntoista, kuin tänä päivänä. Hoidettavista on tänä päivänä suurin osa dementoivia sairauksia sairastavia, joita ei ollut kolmekymmentä vuotta sitten vaan heidän paikkansa oli psykogeriatrisilla osastoilla mielisairaaloissa.
Julkisen hoidon alasajo (1990-luvun lamasta se ei toipunut koskaan) vauhditti yksityisten hoitokotien perustamista. Julkisahllinnon päättäjät, kun laskivat, että kotihoito on halvempaa, niin nykyisin suurin osa vanhuksista asuu kodissaan, mahdollisen kotiavun turvin. Tosin kotiavun kehittäminen meni samalla kaavalla, kuin avohoitokin eli se jäi kehittymättä ja verkostot ovat harvassa eikä työntekijöitä ole kummassakaan riittävästi. Kun sitten vanhus siirtyy hoitokotiin, niin hän on jo niin huonossa kunnossa, että tuo kolmen vuosikymmenen takainen mitoitus ei riitä alkuunkaan. Näin myös itse tämän kehityksen. Vielä kolme vuosikymmentä sitten oli aikaa lukea potilaille sanomalehteä, istua potilaiden rinnalla päiväkahvilla ja keskustella, kuntouttaa, jne. Tultua 2000-luvulle mitoitus oli sama, mutta potilasaineksen muuttuminen johti siihen, että työ oli pelkkää perushoitoa eli puhtaus ja ravitsemus.
Lainaan hieman: "Siitä asti kun pääomasijoittajat rantautuivat Suomen vanhustenhuoltoon, Vaarama kertoo vain odottaneensa, missä vaiheessa epäkohdat ovat niin isoja, että poliitikkojenkin on pakko reagoida, sanoo sosiaalityön professori Marja Vaarama." Epäkohtia on ollut paljon ja mielestäni myös turhan hintavaa. Olihan tuossa hiljan omaisen kertomana, että muistisairas pyyhki tarpeensa sanomalehteen, kun ei enää osannut ottaa uutta wc-parerirullaa ja jos hoitokoti sen vaihtoi, niin siihen oli varattu 15 minuuttia (tosin en usko, että siihen menee noin pitkä aika) ja hinta on minimiveloitus eli 15 euroa. Tulee rullalle melkoinen hinta ja saa minut epäilemään, että monissa paikoissa palvelu maksaa tuon euron minuutilta.
On myös kuulunut paljon siitä, että lääkehuolto on paikoin hyvin heikolla kantimilla ja lääkehoidosta vastaavalla ei välttämättä ole tarvittavaa koulutusta edes. Tällöin virheiden määrä kasvaa ja juuri luin uutisen, jossa vanhus oli menehtynyt liian suureen lääkeannokseen, joten mistään pikkuriskistä ei ole kysymys. Myös potilaiden ravitsenus on usein huonolla tolalla ja jos ei nyt ihan aliravitsemuksesta puhutakkaan, niin monen ravinnon saanti jää heikoksi, kun syöttäviä käsiä on liian vähän ja potilaan kyky syödä nopeasti on kadonnut. Aikaa syöttää ateria loppuun jää helposti, jos syötettäviä on monta.
Puhtaudesta on ollut paljon puhetta ja hoitajien kertoman mukaan ensimmäisille saatetaan yövaipat pukea jo iltapäivällä, jotta vähäisellä miehityksellä saadaan kaikki asukkaat yöpuulle. Kun vielä tarkastellaan potilaiden hoitoisuusastetta, niin näissä yksityisissä kuvitellaan, että yksi yöhoitaja riittää. Moni perushoitoon kuuluva homma vaatii kuitenkin kaksi ja itsekin yksin yövuoroja tehneenä tiedän, että kroppa on lujilla, kun yksin vaihdat vaippaa.
Monissa hoitokodeissa ei myöskään ole selkeää johtoa, sillä esimies luetaan usein yhdeksi käsipariksi ja kun esimiestä ei käytännössä ole, niin vastuun jako kangertelee. Kunnallisella puolella taas tulee eteen monikerroksinen esimiesjärjestelmä, jossa on liikaa hölynpölyn tekijöitä, jotka lisäävät vain kustannuksia, mutta hyöty työyhteisölle jää olemattomaksi.
Lisäksi hallitus on leikannut juuri vanhusten huollosta, leikkaamalla valtionosuuksia. Nyt kunnat joutuvat miettimään, mitä ikääntyvän kansan hoito maksaa ja valitaan halvin tarjous, jolloin laadulliset kriteerit jäävät toissijaisiksi. Itse myös mietin, että onko kaiken kilpailuttaminen edes järkevää, sillä yhtälöä hyvä ja halpa ei ole olemassa. Lainataan hieman Marjaa lisää: "Onko tämä ollut järkevää politiikkaa, että vanhusten, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien palvelut on avattu markkinavoimille? Mielestäni avuttomien hoito ei kuulu näille markkinoille." Olen samaa mieltä, sillä avuttomien rahastaminen on väärin. Hoidon pitäisi olla laadukasta ja turvallista ja tämä on autuaasti poliitikoilta jäänyt huomioimatta.
Soten piti tuoda laajemmat hartiat terveys- ja sosiaalipalveluille, mutta sen valmistelu on mennyt kiistelyksi ja pääaiheena on vain kulurakenne. Vanhus- ja vammaispalveluista on tullut päättäjille säästökohteita, joita ei oteta keskusteluun mukaan. Kiistelyn kohteena eivät ole laadukas hoito ja hoitoketjun sujuvuus vaan tuottaja ja järjestäjä menttaliteetti.
Valvonta on myös yksi ongelmakohta, sillä usein se määritellään omavalvonnaksi ja tällöin on helppo ummistaa silmät ongelmilta. Tuon hoitokoti Ulrikan sulkeminen johtui vaan siitä, että huolestuneet omaiset tekivät valituksia ylempään asteeseen ja näin paikalle saatiin julkinen valvonta. Monet hoitajat ovat myös ilmaisseet huolensa, mutta ilmoittamiseen liittyy riski työpaikan menettämisestä, joten paljon ehtii tapahtua. Onhan lehdissäkin ollut kirjoituksia hoitajien näkökulmasta, mutta eivät ole halunneet haastateltavaksi nimellään, joka on hyvin ymmärrettävää.
Nyt tarvitaan päättäjiltä konkreettisia päätösiä siitä, miten ongelma hoidetaan kunnolla. Nyt julkituoduissa kommenteissa on osin tullut läpi halu lakaista tämäkin ongelma maton alle ja tuo luuta on tukevasti päättäjien kourassa. Liian monta tärkeää keskustelun aihetta lakaistaan pikimmiten pois päiväjärjestyksestä ja he voivat huokaista helpotuksesta. Toisin on hoitajien ja omaisten tilanne, jotka joutuvat päivittäin törmäämään epäkohtiin ja epäinhimillisyyteen vanhusten huollosta. Päättäjien kouraan on syytä laittaa nyt reilu tilkka ksyleeniä ja liuottaa tuo luuta irti.
sunnuntai 27. tammikuuta 2019
Opposition vaaliteemat
Nyt galluppijohtaja SDP avasi vaaliteemansa ja kuten arvata saattaa, niin ne olivat yhtä tyhjän kanssa. Samalla avasi ohjelmansa vihreät ja voin vakuuttaa, että ei tullut yllätyksiä. Molemmat puolueet ovat lisäksi sitä mieltä, että heidän arvopohjansa on samanlainen.
Aloitetaan SDP:n ohjelmasta. Otankin ensinnä käsittelyyn tuon hoitotakuun, jonka tavoitteena on päästä kiireettömään hoitoon viikossa. Sen edellytyksenä on tuhat uutta hoitaja-läääkäriparia ja sen kustannus olisi noin 300 miljoonaa. Voin sanoa, että ei tule toteutumaan, sillä perustason hoidossa on lääkäreitä ollut jo vuosia liian vähän ja lääkäreillä on työpaineet kovat eikä takkuileva tietotekniikka helpota hommia yhtään. Olenkin ollut jo vuosia sitä mieltä, että konekirjoittajat pitäisi saada takaisin, jotta lääkärin aika ei mene naputelluksi. Saahan sanelun tehtyä nopeammin.
Toisena kohtana oli maksuton toisen asteen koulutus ja Marinin mukaan alustava hintalappu tälle olisi noin 20 - 30 miljoonaa. Itse olen kyllä tuon kannalla, sillä meillä on turhan paljon perheitä, jotka sinnittelevät perustoimeentulon kanssa ja on paljon nuoria, joille toisen asteen opetus on käytännössä mahdotonta, sillä oppimateriaalit ovat turhan hintavia ja perheiden täytyykin tinkiä jostain muusta ne kustantaakseen. Lisäksi työelämä on muutoksessa ja perinteisiin ammatteihin yritykset pyrkivät hankkimaan työntekijät halpamaista, joten todennäköisesti toisen asteen koulutus on kohta turhaa tai ainakin se pitäisi siirtää Viroon, Latviaan tai muuhun vastaavaan maahan.
Kolmantena tuli sitten eläkeläisten köyhyyden vähentäminen, joka onkin sitten jo arvovalinta. On se kumma, kuinka eläkeläisillä on paljon kavereita näin vaalien alla ja jotka haihtuvat kuin tuo kuuluisa pieru Saharaan, kun vaalit on käyty.
Lainaan nyt suoraan: "Nyt on muutoksen aika ja muutos alkaa vaalipäivänä 14. huhtikuuta. Haluamme viedä Suomen tulevaisuuslinjalle, jossa panostetaan koulutukseen ja osaamiseen, reiluun työelämään, eriarvoisuuden vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan, Marin luetteli." Ilmaston muutos on sitten pienen Suomen osalta kärpäsen läntti seinällä. Suuriin saastuttajiin tulisi satsata eikä puuttua suomalaisen autoiluun.
Vihreät sitten painottavat ympäristöasioita, jotka heiltä on ollut hukassa jo vuosia ja saanut vanhan polven suksimaan Huitsin Nevadaan ko. puolueesta. Sen agenda on viimevuosina näyttänyt olevan HLBTIQ-titityytä ja solidaarisuuspystien palvontaan.
Lisäksi painottavat koulutuksen merkitystä sekä työtä ja tasa-arvoa. No jälkimmäinen tulikin tuossa edellisessä kappaleessa läpi käytyä, joten se siitä. Koulutus ja työ onkin sitten jo toinen asia. Ilman koulutusta työtä ei saa ja koulutuksen kanssakin se on epäselvää tavalliselle duunarille. Vihreät kun pääsääntöisesti koostuvat jostain akakoomisista ja heitä varten on leivottu sekalainen kokoelma suojatyöpaikkoja.
Yhden aiheen ovat molemmat lakaisseet maton alle eli maahanmuuton. RKP:hän on esittänyt, että solidaarisuuspokaaleita pitää lisätä. Maahanmuuttajien tekemät lapsiraiskaukset senkun lisääntyvät ja molemmat puolueet ovat tästä hiljaa. Tämäkö on sitä tasa-arvoa ja arvopohjaa. Lisäksi meillä hilluu maassamme epämääräinen joukko laittomasti (ilmeisesti millään instansilla ei ole tietoa todellisesta määrästä) ja solidaarisuuspalkintojen palvojia löytyy niin SPR:ltä kuin ev.lut. seurakunnaltakin.
Joten laittomatkin saavat olla rauhassa maassamme.
Käännytyksetkään eivät toimi, sillä erityisesti Irak ei ota kansalaisiaan pakkopalautuksena takaisin. Mikä siihen on syynä, on minulle jäänyt hämäräksi. Tosin epäilen islamisaation levitystä, etenkin kun tulijat ovat 80 % nuoria miehiä. Hädän alaisia nämä tulijat eivät kylläkään ole vaan tarkoitusperät ihan jotain muuta. Arvopohja lienee myös erilainen, sillä sanoihin tuo Saksaan paennut raiskari, ettei ole tehnyt mitään laitonta.
Nähtäväksi jää, miten muut puolueet ohjelmansa julkaisevat ja mitä niissä on painotettu ja mitä lakaistu maton alle. Mielenkiintoinen vaalikevät kyllä tulossa.
Aloitetaan SDP:n ohjelmasta. Otankin ensinnä käsittelyyn tuon hoitotakuun, jonka tavoitteena on päästä kiireettömään hoitoon viikossa. Sen edellytyksenä on tuhat uutta hoitaja-läääkäriparia ja sen kustannus olisi noin 300 miljoonaa. Voin sanoa, että ei tule toteutumaan, sillä perustason hoidossa on lääkäreitä ollut jo vuosia liian vähän ja lääkäreillä on työpaineet kovat eikä takkuileva tietotekniikka helpota hommia yhtään. Olenkin ollut jo vuosia sitä mieltä, että konekirjoittajat pitäisi saada takaisin, jotta lääkärin aika ei mene naputelluksi. Saahan sanelun tehtyä nopeammin.
Toisena kohtana oli maksuton toisen asteen koulutus ja Marinin mukaan alustava hintalappu tälle olisi noin 20 - 30 miljoonaa. Itse olen kyllä tuon kannalla, sillä meillä on turhan paljon perheitä, jotka sinnittelevät perustoimeentulon kanssa ja on paljon nuoria, joille toisen asteen opetus on käytännössä mahdotonta, sillä oppimateriaalit ovat turhan hintavia ja perheiden täytyykin tinkiä jostain muusta ne kustantaakseen. Lisäksi työelämä on muutoksessa ja perinteisiin ammatteihin yritykset pyrkivät hankkimaan työntekijät halpamaista, joten todennäköisesti toisen asteen koulutus on kohta turhaa tai ainakin se pitäisi siirtää Viroon, Latviaan tai muuhun vastaavaan maahan.
Kolmantena tuli sitten eläkeläisten köyhyyden vähentäminen, joka onkin sitten jo arvovalinta. On se kumma, kuinka eläkeläisillä on paljon kavereita näin vaalien alla ja jotka haihtuvat kuin tuo kuuluisa pieru Saharaan, kun vaalit on käyty.
Lainaan nyt suoraan: "Nyt on muutoksen aika ja muutos alkaa vaalipäivänä 14. huhtikuuta. Haluamme viedä Suomen tulevaisuuslinjalle, jossa panostetaan koulutukseen ja osaamiseen, reiluun työelämään, eriarvoisuuden vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan, Marin luetteli." Ilmaston muutos on sitten pienen Suomen osalta kärpäsen läntti seinällä. Suuriin saastuttajiin tulisi satsata eikä puuttua suomalaisen autoiluun.
Vihreät sitten painottavat ympäristöasioita, jotka heiltä on ollut hukassa jo vuosia ja saanut vanhan polven suksimaan Huitsin Nevadaan ko. puolueesta. Sen agenda on viimevuosina näyttänyt olevan HLBTIQ-titityytä ja solidaarisuuspystien palvontaan.
Lisäksi painottavat koulutuksen merkitystä sekä työtä ja tasa-arvoa. No jälkimmäinen tulikin tuossa edellisessä kappaleessa läpi käytyä, joten se siitä. Koulutus ja työ onkin sitten jo toinen asia. Ilman koulutusta työtä ei saa ja koulutuksen kanssakin se on epäselvää tavalliselle duunarille. Vihreät kun pääsääntöisesti koostuvat jostain akakoomisista ja heitä varten on leivottu sekalainen kokoelma suojatyöpaikkoja.
Yhden aiheen ovat molemmat lakaisseet maton alle eli maahanmuuton. RKP:hän on esittänyt, että solidaarisuuspokaaleita pitää lisätä. Maahanmuuttajien tekemät lapsiraiskaukset senkun lisääntyvät ja molemmat puolueet ovat tästä hiljaa. Tämäkö on sitä tasa-arvoa ja arvopohjaa. Lisäksi meillä hilluu maassamme epämääräinen joukko laittomasti (ilmeisesti millään instansilla ei ole tietoa todellisesta määrästä) ja solidaarisuuspalkintojen palvojia löytyy niin SPR:ltä kuin ev.lut. seurakunnaltakin.
Joten laittomatkin saavat olla rauhassa maassamme.
Käännytyksetkään eivät toimi, sillä erityisesti Irak ei ota kansalaisiaan pakkopalautuksena takaisin. Mikä siihen on syynä, on minulle jäänyt hämäräksi. Tosin epäilen islamisaation levitystä, etenkin kun tulijat ovat 80 % nuoria miehiä. Hädän alaisia nämä tulijat eivät kylläkään ole vaan tarkoitusperät ihan jotain muuta. Arvopohja lienee myös erilainen, sillä sanoihin tuo Saksaan paennut raiskari, ettei ole tehnyt mitään laitonta.
Nähtäväksi jää, miten muut puolueet ohjelmansa julkaisevat ja mitä niissä on painotettu ja mitä lakaistu maton alle. Mielenkiintoinen vaalikevät kyllä tulossa.
tiistai 15. tammikuuta 2019
Raiskauslaki uusiksi
Hallituksemme ja eduskuntamme ovat olleet hyvin leväperäisiä, sillä vasta nyt, kun on tapahtunut kauheita, aloitetaan pohtimaan lainsäädäntöä. Kansalaisten oikeustajun mukaan raiskauslainsäädäntö on liian lepsu ja itse uudistaisin sitä rankalla kädellä.
Raiskaus on niin hirvittävä rikos, että se turmelee uhrin elämän loppuelämäksi. Häpeä tai painostus, jopa uhkailu saattaa aiheuttaa sen, että tekijä pääsee kuin koira veräjästä. Siksi mielestäni rikoslain 20 luku, 11§ olisi uusittava täysin eli raiskaus on saatava virallisen syyttäjän alaisuuteen. Näin pelko ja häpea eivät estäisi syyllisen rankaisemista.
Raiskaukseen syyllistynyt ei pidä koskaan tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen vaan alin tulisi aina olla kaksi vuotta. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon tai seksuaalinen hyväksikäyttö on nykyisin vain sakkorangaistus, joten tällainen joutaa ehdottomasti romukoppaan.
Toivon, että laki valmistellaan nyt huolella, ettei käy niin kuin viime vuosina on totuttu, että ensin on säädetty ja sitten kumottu, kun perustuslaki tai jokin muu onkin tullut vastaan.
Lisäksi uhreille tulee tarjota moniammatillista kriisiapua, mutta valitettavasti erilaiset järjestöt ovat suunnanneet avun aikuisille ja lapset jääneet oman onnensa nojaan. Myös tätä puolta on kehitettävä huolella.
Raiskaus on niin hirvittävä rikos, että se turmelee uhrin elämän loppuelämäksi. Häpeä tai painostus, jopa uhkailu saattaa aiheuttaa sen, että tekijä pääsee kuin koira veräjästä. Siksi mielestäni rikoslain 20 luku, 11§ olisi uusittava täysin eli raiskaus on saatava virallisen syyttäjän alaisuuteen. Näin pelko ja häpea eivät estäisi syyllisen rankaisemista.
Raiskaukseen syyllistynyt ei pidä koskaan tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen vaan alin tulisi aina olla kaksi vuotta. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon tai seksuaalinen hyväksikäyttö on nykyisin vain sakkorangaistus, joten tällainen joutaa ehdottomasti romukoppaan.
Toivon, että laki valmistellaan nyt huolella, ettei käy niin kuin viime vuosina on totuttu, että ensin on säädetty ja sitten kumottu, kun perustuslaki tai jokin muu onkin tullut vastaan.
Lisäksi uhreille tulee tarjota moniammatillista kriisiapua, mutta valitettavasti erilaiset järjestöt ovat suunnanneet avun aikuisille ja lapset jääneet oman onnensa nojaan. Myös tätä puolta on kehitettävä huolella.
maanantai 14. tammikuuta 2019
Oulu, Helsinki, missä seuraava
Olen usean päivän ajan seurannut Oulun raiskaussumaa, jossa tekijät ovat ulkomaalaisia. Saalistus näyttää olleen hyvin systemaattista. Helsingissa tapahtuneet raiskaukset eivät tulleet yllätyksenä, sillä sitä olen uumoillut jo hetken aikaa. Oulun tapauksen tekee surulliseksi myös se, että yksi uhreista on menehtynyt. Luottoluokitukseni poliisiin meni, sillä he ovat systemaattisesti vaienneet tuosta surullisesta tapauksesta.
On pitkään ollut tiedossa, että tulijat syyllistyvät raiskauksiin helposti ja heidän määräänsä nähden prosentit ovat todella suuret. Yleisesti heidän kulttuurissaan nainen on vain himojen tyydyttäjä, halusi sitä tai ei. Erityisesti, myös muualla, on saaliina olleen nimenomaan nuoret tytöt. Maksamme nyt laskua sinisilmäisyydestä, jota päättäjämme ovat aktiivisesti harjoittaneet ja kehoittaneet meitä tottumaan monikulttuurisuuteen, mutten minä ainakaan ole halunnut noita kulttuureita tänne.
Netti ei ole ainoa saalistuspaikka vaan yleisesti tulijat notkuvat kauppakeskuksissa ja itsekin olen joutunut varmistamaan selustani vieraillessani tuossa isossa kaupungissa ja sen kauppakeskuksessa, jossa on lääkäriasema sekä Helsingin rautatieasemalla, mutta siitä on jo 17 vuotta, joten tämä ei ole uusi ilmiö. Kauppakeskuksissa kerääntymispaikkoja ovat isot aulatilat sekä portaiden lähialue. Tosin tulijat huomaa helposti, sillä heidän ylläpitämä basarimainen melu kuuluu kauas.
Mikä noissa kulttuureissa on päättäjien mielestä niin viehättävää, että sitä pitää tänne roudata. Etenkin, kun monen pakolaistatus on vain pelkkää valhetta. Juuri hiljan haastateltiin Pansion vokissa afgaanipakolaisia, jotka kertomansa mukaan olivat suuressa vaarassa. Tosin erään tiedon perusteella ovat elämänsä viettäneet Irakissa, mutta ainahan heidän tarinansa ovat väritettyjä. Haastattelussa tulikin sitten eteen yllättävä lause, jossa pojat toivoivat Suomen kansalaisuutta, jotta voisivat vierailla Afganistanissa tapaamassa sukulaisia. Afganistaniassa on ollut henki vaarassa, mutta uuden kansalaisuuden myötä siellä voi vierailla turvallisesti? Katsoisin, että tänne tulemisen perusteet ovat ihan toiset. Perusteluissa on välähtänyt työntekijäpula, mutta kun tiedetään jo vanhastaan, että tulleista somalaleista on työllistynyt noin 15 %, niin en usko uuden tulijalauman työllistyvän sen paremmin.
Raiskaus on mielestäni rikoksista iljettävin, sillä siinä ihminen pakotetaan vastoin tahtoaan yhdyntään, joka pitäisi olla yhteisymmärryksessä suoritettu miellyttävä akti. Lisäksi sen iljettävyyttä lisää se, että tekijä syyllistää uhrinsa tai jopa uhkaa, jos jollekin kertoo. Tässä tarvitaan mielestäni melkoinen ryhtiliike, sillä uhri on aina uhri, eikä hänellä ole ollut mitään mahdollisuutta puolustautua. Harvalla naisella on niin paljon voimia, että siihen pystyisi ja lapsella ei tasan varmasti ole vaadittavaa voimaa.
Rangaistukset seksuaalirikoksista ovat lievät jan kansalaisten oikeustajun vastaiset, sillä verottajan kusettamisesta saa paljon rankemmat tuomiot ja niitä ei edes anneta ehdollisina, käsittääkseni. Raiskaus pilaa uhrin elämän täysin ja kärsimykset voivat jatkua vuosikymmeniä. Siinä ei pari kuukautta ehdollista ole rangaistus lainkaan vaan pelkkä päähän silittely ja sormen heilutus eli älä tee tätä enää. Mielestäni alin rangaistus tulee olla kolme vuotta ehdotonta aikuisen kohdalla ja lapsen raiskauksesta viisi vuotta ehdotonta.
Ulkomaalaisen palauttaminen on turhan hankalaa ja myöntäähän viraomaistahokin sen, että maassamme hilluu iso joukko laittomasti, joita tietyt yhteisöt suojelevat. Kun kielteinen päätös on annettu, niin mielestäni maasta poisto täytyisi panna heti täytäntöön. Mielestäni myös tuo valituskierre näyttää loputtomalta ja silkalta verovarojen tuhlaamiselta. Olen keskuksen kannalla eli paikan, josta ei poistuta ennen kuin henkilöllisyys ja tarinoiden todenperäisyys on vahvistettu. Kannatan myös kansalaisuuden peruuttamista rikostapauksissa ja pikaista maasta poistamista. Olen jopa tullut siihen tulokseen, että tuomion julistamisen jälkeen tulisi tehdä palautus, eikä istuttaa heitä veronmaksajien kustanuksella vankiloissa, joissa on paremmat olosuhteet kuin vanhainkodeissa.
Ensinnäkin toivon, että uhrit eivät salaisi tapahtumia vaan kertoisivat totuuden. Toiseksi vanhemmat ja opettajat saisivat käsitellä, että ulkomaalaiset saalistat niin netissä kuin kohtaamispaikoilla. Itsestä on alkanut tuntua siltä, että tämän homohypetyksen yhteydessä on selksuaalivalistus vajonnut kansakoulun tasolle, jossa opettaja kyllä kävi läpi raskauden ja synnytyksen, mutta ehkäisy piti itse lukea kirjasta ja kahden ensiksi mainitun asian läpikäytyään opettaja siirtyikin sitten sujuvasti liikennevalistukseen.
Itsestä tunttuu siltä, että nyt paljastuneet ovat vain jäävuoren huippu. Paljonko on tapahtunut muualla ja kuinka paljon?
On pitkään ollut tiedossa, että tulijat syyllistyvät raiskauksiin helposti ja heidän määräänsä nähden prosentit ovat todella suuret. Yleisesti heidän kulttuurissaan nainen on vain himojen tyydyttäjä, halusi sitä tai ei. Erityisesti, myös muualla, on saaliina olleen nimenomaan nuoret tytöt. Maksamme nyt laskua sinisilmäisyydestä, jota päättäjämme ovat aktiivisesti harjoittaneet ja kehoittaneet meitä tottumaan monikulttuurisuuteen, mutten minä ainakaan ole halunnut noita kulttuureita tänne.
Netti ei ole ainoa saalistuspaikka vaan yleisesti tulijat notkuvat kauppakeskuksissa ja itsekin olen joutunut varmistamaan selustani vieraillessani tuossa isossa kaupungissa ja sen kauppakeskuksessa, jossa on lääkäriasema sekä Helsingin rautatieasemalla, mutta siitä on jo 17 vuotta, joten tämä ei ole uusi ilmiö. Kauppakeskuksissa kerääntymispaikkoja ovat isot aulatilat sekä portaiden lähialue. Tosin tulijat huomaa helposti, sillä heidän ylläpitämä basarimainen melu kuuluu kauas.
Mikä noissa kulttuureissa on päättäjien mielestä niin viehättävää, että sitä pitää tänne roudata. Etenkin, kun monen pakolaistatus on vain pelkkää valhetta. Juuri hiljan haastateltiin Pansion vokissa afgaanipakolaisia, jotka kertomansa mukaan olivat suuressa vaarassa. Tosin erään tiedon perusteella ovat elämänsä viettäneet Irakissa, mutta ainahan heidän tarinansa ovat väritettyjä. Haastattelussa tulikin sitten eteen yllättävä lause, jossa pojat toivoivat Suomen kansalaisuutta, jotta voisivat vierailla Afganistanissa tapaamassa sukulaisia. Afganistaniassa on ollut henki vaarassa, mutta uuden kansalaisuuden myötä siellä voi vierailla turvallisesti? Katsoisin, että tänne tulemisen perusteet ovat ihan toiset. Perusteluissa on välähtänyt työntekijäpula, mutta kun tiedetään jo vanhastaan, että tulleista somalaleista on työllistynyt noin 15 %, niin en usko uuden tulijalauman työllistyvän sen paremmin.
Raiskaus on mielestäni rikoksista iljettävin, sillä siinä ihminen pakotetaan vastoin tahtoaan yhdyntään, joka pitäisi olla yhteisymmärryksessä suoritettu miellyttävä akti. Lisäksi sen iljettävyyttä lisää se, että tekijä syyllistää uhrinsa tai jopa uhkaa, jos jollekin kertoo. Tässä tarvitaan mielestäni melkoinen ryhtiliike, sillä uhri on aina uhri, eikä hänellä ole ollut mitään mahdollisuutta puolustautua. Harvalla naisella on niin paljon voimia, että siihen pystyisi ja lapsella ei tasan varmasti ole vaadittavaa voimaa.
Rangaistukset seksuaalirikoksista ovat lievät jan kansalaisten oikeustajun vastaiset, sillä verottajan kusettamisesta saa paljon rankemmat tuomiot ja niitä ei edes anneta ehdollisina, käsittääkseni. Raiskaus pilaa uhrin elämän täysin ja kärsimykset voivat jatkua vuosikymmeniä. Siinä ei pari kuukautta ehdollista ole rangaistus lainkaan vaan pelkkä päähän silittely ja sormen heilutus eli älä tee tätä enää. Mielestäni alin rangaistus tulee olla kolme vuotta ehdotonta aikuisen kohdalla ja lapsen raiskauksesta viisi vuotta ehdotonta.
Ulkomaalaisen palauttaminen on turhan hankalaa ja myöntäähän viraomaistahokin sen, että maassamme hilluu iso joukko laittomasti, joita tietyt yhteisöt suojelevat. Kun kielteinen päätös on annettu, niin mielestäni maasta poisto täytyisi panna heti täytäntöön. Mielestäni myös tuo valituskierre näyttää loputtomalta ja silkalta verovarojen tuhlaamiselta. Olen keskuksen kannalla eli paikan, josta ei poistuta ennen kuin henkilöllisyys ja tarinoiden todenperäisyys on vahvistettu. Kannatan myös kansalaisuuden peruuttamista rikostapauksissa ja pikaista maasta poistamista. Olen jopa tullut siihen tulokseen, että tuomion julistamisen jälkeen tulisi tehdä palautus, eikä istuttaa heitä veronmaksajien kustanuksella vankiloissa, joissa on paremmat olosuhteet kuin vanhainkodeissa.
Ensinnäkin toivon, että uhrit eivät salaisi tapahtumia vaan kertoisivat totuuden. Toiseksi vanhemmat ja opettajat saisivat käsitellä, että ulkomaalaiset saalistat niin netissä kuin kohtaamispaikoilla. Itsestä on alkanut tuntua siltä, että tämän homohypetyksen yhteydessä on selksuaalivalistus vajonnut kansakoulun tasolle, jossa opettaja kyllä kävi läpi raskauden ja synnytyksen, mutta ehkäisy piti itse lukea kirjasta ja kahden ensiksi mainitun asian läpikäytyään opettaja siirtyikin sitten sujuvasti liikennevalistukseen.
Itsestä tunttuu siltä, että nyt paljastuneet ovat vain jäävuoren huippu. Paljonko on tapahtunut muualla ja kuinka paljon?
keskiviikko 9. tammikuuta 2019
Makroskooppisia havaintoja VII
Juhlapyhät on sitten lusittu ja riisuttu kuusi odottaa pihalle vientiä, joten on aika palata tälle foorumille.
Nyt alkaa erilaiset vaalitentit, joita on ihan ähkyksi asti. On harvinaista, että olen toimittajan kanssa samaa mieltä, mutta maanantain aviisissa oli tällainen kirjoitus. Ensinnäkin siinä oli Sari Essayahilta loistava veto, joka totesi, että keväällä kukaan ei jaksa enää kuunnella puheenjohtajia ja he eivät jaksa enää kuunnella toisiaan. Toimittajan mielestä tämä on osittain totta, mutta mielestäni se on täysi totuus.
Ensinnäkin siksi, että vaalin teemat ovat jo perin juurin loppuun kaluttuja. En edes usko, että yksikään puolue tai sen puheenjohtaja toisi uusia aiheita. Toisekseen siksi, että aiheista puhutaan ympäri pyöreästi ja konkreettiset esimerkit puuttuvat. Oulun tapahtumat kirvoittivat väittelyn maahanmuuttopolitiikasta, mutta yhtään konkreettista esimerkkiä ei ole tullut. Kolmanneksi on tietämykseni siitä, että poliitikkojen lupaukset on tehty rikottavaksi. On pitkästyttävää kuunneltavaa lupaukset, jotka rikotaan heti, kun Arkadian mäen ovet ovat avautuneet. Erityisen ansioitunut tässä hommassa on niin Sipilä kuin Soinikin.
Vaaleihin on aikaa nelisen kuukautta, joten saamme seurata vielä montaa pitkästyttävää tenttiä, joissa nyt on käyty vasta hieman linjaavia puheita, mutta kevään edetessä äänet voimistuvat ja puheenjohtajat huutelevat toistensa puheiden päälle. Puheenjohtajat provosoivat toisiaan ja osa siihen myös tarttuu.
Päivän piristys oli tämän päiväinen aurakuski, joka tunsi auransa namiskukkelit läpeensä ja osasi portillani kääntää auran lavan. Tämä oli niin harvinainen kokemus, että olin jo valmistautunut käsimerkin käyttöön. Tänään siis iso kiitos ja syvä kumarrus kuskille.
Nyt alkaa erilaiset vaalitentit, joita on ihan ähkyksi asti. On harvinaista, että olen toimittajan kanssa samaa mieltä, mutta maanantain aviisissa oli tällainen kirjoitus. Ensinnäkin siinä oli Sari Essayahilta loistava veto, joka totesi, että keväällä kukaan ei jaksa enää kuunnella puheenjohtajia ja he eivät jaksa enää kuunnella toisiaan. Toimittajan mielestä tämä on osittain totta, mutta mielestäni se on täysi totuus.
Ensinnäkin siksi, että vaalin teemat ovat jo perin juurin loppuun kaluttuja. En edes usko, että yksikään puolue tai sen puheenjohtaja toisi uusia aiheita. Toisekseen siksi, että aiheista puhutaan ympäri pyöreästi ja konkreettiset esimerkit puuttuvat. Oulun tapahtumat kirvoittivat väittelyn maahanmuuttopolitiikasta, mutta yhtään konkreettista esimerkkiä ei ole tullut. Kolmanneksi on tietämykseni siitä, että poliitikkojen lupaukset on tehty rikottavaksi. On pitkästyttävää kuunneltavaa lupaukset, jotka rikotaan heti, kun Arkadian mäen ovet ovat avautuneet. Erityisen ansioitunut tässä hommassa on niin Sipilä kuin Soinikin.
Vaaleihin on aikaa nelisen kuukautta, joten saamme seurata vielä montaa pitkästyttävää tenttiä, joissa nyt on käyty vasta hieman linjaavia puheita, mutta kevään edetessä äänet voimistuvat ja puheenjohtajat huutelevat toistensa puheiden päälle. Puheenjohtajat provosoivat toisiaan ja osa siihen myös tarttuu.
°°°
Oulussa ollaan nyt kovin huolestuneita, kun maahanmuuttajat eivät enää uskalla hengailla paikallisella ostarilla saalistamassa. Jopa monikulttuurisuuskoordinaattori Priyanka Sood (mikähän tämänkin ammattikunnan rooli oikein on ja minulle se on hyvin hämärä käsite) tuo ilmi, että maahanmuuttajat ovat peloissaan ja heitä kohtaan on esiintynyt rasismia ja vihapuhetta. Tosin kukaan ei ole saanut lättyyn, joten huutelu lienee pienempi synti kuin raiskaus, ainakin tavallisen kansan mielestä.
°°°
Lastensuojelu on hyvin retuperällä maassamme. Apulaisoikeusmies on joulun alla antanut repullisen korjattavaa, sillä sijoitetut lapset voivat huonosti. Sosiaalityöntekijät eivät monessakaan kunnassa ole tietoisia lasten asemasta ja usein heillä on liikaa asiakkaita, jotta jokaiseen ehtisi perehtyä kunnolla. Vanhustenhoidossa on määrite hoitahien määrästä vanhusta kohden, mutta tämä puuttuu sosiaalipuolelta. Johtuneeko siitä, että ensin mainittu ryhmä omaa äänioikeuden. Mielestäni kattojärjestön suositus 25 asiakkaasta per työnteikijä on järkevää. Eihän hommasta tule mitään, jos työntekijällä on toistasataa asiakasta. Tällaisen hoitamiseen ei vuorokausi riitä vaikka ottaisi käyttöön sen ruokatunninkin.
°°°
Päivän piristys oli tämän päiväinen aurakuski, joka tunsi auransa namiskukkelit läpeensä ja osasi portillani kääntää auran lavan. Tämä oli niin harvinainen kokemus, että olin jo valmistautunut käsimerkin käyttöön. Tänään siis iso kiitos ja syvä kumarrus kuskille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)