Loikkareita

Ehtii tänne viimein, kun on taistellut yhteiskunnan tuulimyllyjä vastaan urakalla. Nyt täytyy hieman hengähtää siitä taistelusta ja julistaa yksipuolinen aselepo. Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että ICD-10 tautiluokituksiin pitäisi ehdottomasti diagnoosinumero lievälle, keskivaikealle, vaikealle ja suunnattomalle vitutukselle.

Mutta asiaan. Poliittinen kenttä alkaa muistuttaa edellissyksyltä unohtuneelta mäskisammiolta, sillä kuohuja on vielä hieman kevään herätty, mutta haju on jo melkoinen. Ensin kytkintä nosti Hjallis ja puuhasi itselleen uuden liikkeen, jonka määritelmät ovat luokassa salonkikelponen iltapäivätee. Kovin sanoi Hjallis on entisiä kavereita irvaillut ja ollut myös sitä mieltä, että Suomessa on harrastettu samanlaista politiikkaa 120 vuotta. Tämä luonnollisesti ei pidä paikkaansa, sillä Urkki olisi lennättänyt tuollaisen hallituksen jo ajat sitten lepikkoon ja rajavartiolaitos olisi pitänyt elintasopakolaiset rajan ulkopuolella.

Seuraava lähtijä olikin sitten sinisistä uuvateista Kaj Turunen, joka uusi palttoonsa jälleen. Aluperin perussuomalainen, sitten uuvatti ja nyt kokkari. Melkoinen viesti äänestäjille. Tosin Kaj itse kertoi suhteen syntyneen jo pidemmän ajan kuluessa, mutta armoton tosiasia on se, että vaalit lähestyy ja uuvattien riveissä mahdollisuudet ovat olemattomat uusia pestinsä.

Sitten alkoikin uuvattien pähkäily salaliitosta, jossa heidän jäseniään yrittää muut puolueet vietellä ja sehän ei käy, mutta hyvän messun siitä kuitenkin sai. Messu hieman hilliintyi, ettei hallitus ole kaatumassa, joten uuvatit saavat rauhassa pitää hillotolppansa ja Audin takapenkin.

Odotan mielenkiinolla tulevaa ja olen itsekseni pähkäillyt jo pidempään Ruotsin kielen persoonapronomia hen ja marraskuusta alkaen uuvattien lyhennettä sin, joista molemmista tulee mieleen ihan jotain muuta.

Riihessä puitua

Hallituksen pölväilyistä saa lukea päivittäin, mutta nyt kehitysriihessä oli jo hieman asiaakin, mutta epäilen, että syynä tähän 367 päivän päästä koittavat YT-neuvottelut Arkadianmäen pellesirkuksen seuraavista esiintyjistä.

Työntekoon tuli hieman muutoksia ja antaa työnantajalle aseen irtisanoa helpommin työntekijä ja mielestäni tämä on hyvin kaksi piippuinen juttu. Tämä kuitenkin koskee vain pienyrityksiä, joille väärä rekrytointi voi olla kohtalokas. Epäilen kuitenkin, että tätä tullaan käyttämään voiteena henkilökemian hiertämiin rakkoihin ja pikkujoulujen jälkeiseen laastarointiin. Lisäksi tämä päätös asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan ja hallitus on pidentänyt koeaikaa kuudeksi kuukaudeksi, joten pitäisi siinä ajassa vähä-älyisemmänkin työnantajan tajuta, ettei tyypistä ole esitettyyn työhön.

Rikoksista tulisi saada kovempia rangaistuksia, on pitkään ollut kansalaisten mielipide. Lainaan nyt suoraan riihessä puitua: "Pakettiin kuuluu lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kiristäminen, rikosten uusijoiden rangaistusten kiristäminen ensikertalaisuussäännöstä muuttamalla, ehdollisen vankeuden tiukentaminen oheisseuraamuksella, väkivaltarikosvankien riskiarvion lisäämistä vapauttamisessa ja sakon muuntorangaistuksen palauttaminen." Ensimmäisenä on tuo lapsiin kohdistunut seksuaalirikollisuus, mutta siinä kiristys kohdistui väärään päähän eli enimmäisrangaistuksiin, kun itse olisin korottanut myös alinta mahdollista tuomiota. Listan ainoa valopilkku on muuntorangaistuksen paluu. Kaupat ovat olleet helisemässä näpistäjien ja varkaiden aikaansaanoksista ja moni kauppias kuvaakin nykyistä tilannetta varsin synkin sanakääntein.

Päivärahat nousevat uutisointiin laajasti, mutta lainaus kertoo todellisuuden: "Pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoja korotetaan nyt yli 80 eurolla kuukaudessa." Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että verojen älkeen ei enää olisi alle viidensadan euron päivärahoja/kk. Tässä toki täytyy saajan muistaa muuttaa veroprosentti, sillä tuistaan Kela vetää muuten 25 % veroina takaisin. Tämä ei kyllä poista eriarvoisuutta ja köyhyyttä, vaikka pääpuijat sitä kovin hehkuttivatkin.

Koulutuksen eriarvoisuuden poistaminen on kuulemma kärkihankkeita, mutta ruon riihen tulos asiassa jäi lähinnä lehmän henkäyksen tasolle, joten siitä ei riemua aikaiseksi saada. Saman kohtalon koki aktiivimalli, siinä luetellut "edut" eivät koske kaikkia työttömyyspäivärahaa saavia, sillä työttömyyspäivärahaa saavat myös työkyvyttömät, jotka eivät ole saaneet työkyvyttömyyseläkettä ja muutoksen haku aiheeseen vie helposti pari, kolme vuotta eli heiltä viedään se aktiviteettiosuus pois. Kela voisi perustaa heille ihan oman järjestelmän, jotta myös työttömien määrä olisi todellinen.

Katsotaan, miten nämä käytännössä toteutuvat, sillä kaikkihan (siis melkein) sen tietävät, että useissa tapauksissa teoria ja käytäntö ovat kotoisin ihan eri planeetoilta.

Kullanmuru onkin riiviö

Jälleen kerran oli kirjoitus, jossa lapsi alkaa kiusata yhtä tai useampaa kanssatoveriaan. Tämä ilmiö ei ole vain kouluissa harrastettavaa, vaan sitä on jo päiväkodeissa ja esikouluissa. Työpaikoillakin tämä on ongelma. Mutta ongelmaa vähätellään ja siihen puututaan luvattoman huonosti. Päiväkodit ja koulut herkästi kieltävät tapahtumat tai kertovat kuinka asiaan on puututtu, mutta totuus on jotain muuta.

Kiusaaminen on sanallista, elein esitettävää tai suoraa fyysistä väkivaltaa ja se on suunniteltua toimintaa toisen alistamiseksi. Valitettavasti nykyisin ei kiusaajan tarvitse olla fyysisessä yhteydessä vaan toiminta tapahtuu verkon ylitse. Tällöin kiusaaja voi jäädä anonyymiksi ja kasvottomaksi olennoksi.

On olemassa hienoja ideoita, kuten kiva koulu hanke, jne. Mutta nämä hankkeet eivät johda juuri mihinkään ja yleinen seuraus on se, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Tämä ei mielestäni ole oikein, sillä se tuntuu lisärankaisulta kiusatulle, joka joutuu jättämään taakseen tutut opettajat ja mahdollisen ystävänsäkin.

Hiljan julkaistiin käräjäoikeuden käsittelyssä oleva kiusaaminen, jossa oppilas veti toisen oppilaan housut nilkkoihin ja paljasti sukukalleudet. Tämä täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkit ja syyttäjä vaatii sakkorangaistusta. Tekijän mielestä se oli vain pilaa ja myönsi myöhemmin tajunneen teon vakavuuden ja myönsi tehneesä väärin, mutta ei kokenut syyllistyneensä asiassa rikokseen. Kiusaaminen voi täyttää rikoslain tunnumerkit ja sanktiot ovat sen mukaiset.

Tosin tämä koskee vain 15 vuotta täyttäneitä ja koska tällainen toiminta tuntuu olevan hyvin systemaattista alemmilla ikäluokilla, niin katsoisin, että vastuurajaa olisi laskettava pikaisesti. Jos lapsi pystyy kirkkain silmin sanomaan, ettei hänelle voi tehdä mitään, kun on alle 15. Tällä lauseella lapsi kertoo tietävänsä tasan tarkkaan toimintansa lainvastaisuuden.

Riiviölapsen käyttäytymistä selitetään usein impulsiivisella käytöksellä, ADHD, vilkkaudella, jne. Mielestäni selitykset eivät poista ongelmaa, joten kiusaaja jatkaa toimintaansa, kun kukaan ei puutu. Lainataan yksi hyvin ympäripyöreä lausunto: "Luonnollisesti lapsille on neuvottu, että kaikki kiusaaminen on kielletty ja lapsia on ohjeistettu kertomaan heti aikuiselle, mikäli joku lapsi kokee tulleensa kiusatuksi tai näkee jonkun sellaista tekevän. Samassa yhteydessä lapsille on myös opetettu turvataitoja, sanoittamaan toiselle lapselle, ettei muun muassa tahdo toisen lapsen häntä lähestyvän ja tarvittaessa suojaamaan itseään laittamalla kädet eteensä ja sanomaan: seis, älä tule tänne."

Lainaus kuulostaa mielestäni samanlaiselta ohjellta kuin raiskaajalle pitää sanoa riittävän selvästi ja monta kertaa ei, jotta raiskaaja tietää tekonsa olevan väärin ja tuomittava. No, tämä oli vain käsitykseni tuon lausuman johdosta. Tosiasiassa konkreettisia tuomia on vähän. Enää ei mene läpi, jos menee ja mottaa moista kullanmurua nenuun, sillä silloin se on pahoinpitely. Voi, että ennen oli asiat toisin ja silloin sai toimia.

Lasten psyykkisiin häiriöihin tulee apua liian myöhään ja osalla on vanhemmat, jotka eivät näe kullanmurussaan mitään muuta kuin täydellisen enkelin. Kun lapsella ei ole rajoja ja rakkauskin puuttuu, niin hukan teillä ollaan. Sääntöjen opettelu alkaa kotoa ja se on vanhempien hommaa, jota ei voida enää koulussa opettaa. Koulun tehtävä on tarjota oppiaineita eikä olla mikään järjestysmies, psykologi tai erotuomari.

Lopuksi vielä ikävä uutinen, sillä Paraisten kunnasta on sosiaalityöntekijät sanoutuneet irti, johtajaa lukuunottamatta, joka on pian jäämässä eläkkeelle. Työ on liian kuormittavaa, tieto ei kulje, väkeä liian vähän ja asiakastapaamisiin liian vähän aikaa. Elämme hyvin synkkiä aikoja.

Elämän poluilta lötyneitä XV

Kevennetään hieman juhlapyhien vuoksi. 15.3.1988 klo 16.30 tapahtui ostamani talon avainten luovutus. Olin pitkään etsinut omaa kotia ja ainoa vaihtoehtoni oli omakotitalo. Monta taloa olin käynyt katsomassa, mutta tämä tuntui kodilta heti kun pihaan olin ajanut ja odottelin perikunnan edustajaa näyttämään paikkoja.

Kun lumi peitti vielä maata, niin pihalla näkyi vain suuri määrä omenapuita ja marjapensaita. Perikunnan edustaja saapui paikalle ja pääsin katsomaan taloon ja ulkorakennukseen sisälle. Olin kyllä saanut tietoa talosta, mutta pienoinen järkytys koitti talon keittiössä, jossa ovet ja niiden pielet olivat ripulipaskan väriset ja seinät vaalenpunaiset. Ei kovin houkutteleva väriyhdistelmä.

Taloon tuli vain kylmä vesi ja havaitsin, että sähköjohdot olivat lyijypäällysteiset ja lapsuuden kodissa tämä oli tullut ongelmaksi, sillä eristeenä käytetty guttaperkka oli antanut periksi ja voltteja oli yhtä paljon johdon sisällä, kuin ulkonakin. Täten tiesin, että sähköremontti on tehtävä heti alkuun.

Hilpein oli WC, jossa oli tapetti ja sen kuvituksena Disneyn Lumikki ja Seitsemän kääpiötä. Huomautin perikunnan edustajalle, että ulkorakennuksen katolta puuttuu huopakaistale. He lupasivat korjata sen ja todellakin se oli korjattu, kun avainten luovutus oli ja vielä näyttivät, että paikalle on todella asennettu uusi huopakaistale.

Koska olen vanhanaikainen, niin olin jo aikaisemmin ostanut astioita, liinatarvikkeita, jne. Puolisoni on usein sanonut, että minulla täytyy olla saksalaisia geenejä, koska minulla kaiken pitää olla alles ordnung. Täten kuljetin omalla autollani tavaralaatikoita uuteen kotiin ja jokaisen päällä oli tarkka luettelo siitä, mitä laatikko sisälsi ja mihin huoneeseen se piti viedä.

Ulkorakennus oli mielestäni hieno, sillä siellä oli suuri saunatupa, jossa oli leivinuuni sekä puilla lämpiävä sauna. Muuripata oli hyvässä kunnossa, mutta tynnyrikiuas oli jo aikansa elänyt, joten se uusittiin kesällä. Myöhemmin tätäkin korjattiin uuteen uskoon.

Mutta palataan em. päivämäärään ja kellon aikaan. Avaimet olivat nyt minun ja perikunnan edustaja poistui, niin kiinnitin heti kellarin oveen julisteen, jotta kaikki tietäisivät heti, että minä määrään täällä. Osa lukijakunnasta muistaa kaupoissa olleen hyllykkö alhaalla, jossa oli rullia ja niiden päässä numerot. Niiden yläpuolella oli kokoelma kehystauluja, joista pystyi selailemaan julisteita ja valitsemaan sitten haluamansa julisteen numeron pohjalta. Ja tämä oli minun, jotta äitikin tietää, kenen on sananvalta tässä talossa.

Raippa iskee

Aamun aviisi julisti isoin kirjaimin etusivulla, että aktiivimalli leikkaa korvauksia yli puolelta työttömyyskorvausta tai työmarkkinatukea saavilta. Kristikunnan suurta juhlaa olisi saatu viettää ilman tätä tietoa.

Maassamme saa em. tukia noin 215 339 henkilöä ja heistä 54 % (116283 kansalaista) ei täytä aktiivisuusehtoja. Tiedot ovat peräisin Kelalta 25.3., joten heittoa saattaa tulla. Työtöntä rangaistaan siitä, että ei ole löytänyt työtä 18 päivän ajaksi, osallistunut TE-toimiston kursseille tai muuhun listalta löytyviin ehtoihin.

Tuo Kelan ilmoittama luku sisältää kaikki em. korvauksia saavat. Valitettavasti lista sisältää myös ne "työttömät", jotka ovat pudonneet sairauspäivärahakauden päätyttyä työttömyyspäivärahalle. Nämä henkilöt ovat vajaakuntoisia tai työkyvyttömiä ja he joutuvat taistelemaan työeläkeyhtiöiden, Kelan ja TE-toimistojen ikeen alla. Yleisesti tunnettua on se, kuinka kitsaasti työkyvyttömyyseläkettä myönnetään ja yhtä kiven alla on ammatillinen kuntoutus, jos työeläkeyhtiö hiemankin näkee työkyvyttömyyden uhkaa, mutta työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä, kun arvioiden perustella työkykyä on jäljellä. Metka yhtälö.

Viitaten tuohon edelliseen kappaleeseen, niin työkyvyttömyyseläke kiertää triangelia hakija, työeläkeyhtiö ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta. Tämä saattaa jatkua vuosia, kun tutkimuksia tehdään lisää ja kuponkeja lähetetään yhä uudelleen ja uudelleen sekä perustellaan työkyvyttömyyttä uusin lausunnoin ja omakohtaisin kokemuksin.

Ja mitä sanoo aktiivimallin ehdot. Lainataan suoraan: "Eläkepäätöstä koskeva mahdollinen muutoksenhaku ei keskeytä aktiivisuuden seurantaa eikä työttömyysetuuden mahdollista alentamista eli muutoksenhaun aikana henkilö on aktiivisuuden seurannan piirissä." Tattis tästäkin. Mietin vaan, että miten menee tulkinta? Jos lääkäri on todennut henkilön työkyvyttömäksi ja hän tekee 18 päivää duunia, niin onko hän silloin työkyvytön, työkykyinen vai osatyökykyinen? Mitä tarjoaa TE-toimisto em. tilanteessa, pallon heittelyä vai CV:n tekoa?

Tämä on todellinen ja vakava epäkohta, joka vaatisi pikaista muutosta. Tätä eivät aktiivimallia puuhanneet sirkuspellet tuleet edes ajatelleksi. Sosiaali- ja terveysministeriössä saisivat alkaa selvittämään tätä sotkua, sillä se on kohtuuton vajaakuntoisille ja työkyvyttömille. Vaikka kyse on yhden päivän tuen viemisestä, niin se saattaa olla näille ihmisille kohtalokas, sillä 32,40 € saattaa aiheuttaa tarvittavan lääkkeen pihistelyyn, josta sitten on omat seuraukset.

Myös tyttömyystilaston vääristyminen olisi saatava pysäytettyä. Epäilen kuitenkin, ettei nykyinen Arkadianmäen pellesirkus pysty ottamaan haastetta vastaan, kun heillä on tuo sote-sirkuskin tunaroitavanaan.

Ennen kuin on liian myöhäistä

Luin mielenkiintoisen uutisen eli poliiseja on kentällä liian vähän. Kaikkia hälytystehtäviä ei edes pystytä hoitamaan ja moniko jättää rikoksesta ilmoittamatta, koska tietää, että tulevat ehkä viikon päästä, jos silloinkaan. Tämä on arkipäivää pienillä paikkakunnilla ja pohjoisessa, missä etäisyydet ovat suuret.

Suomalainen yhteiskunta ei ole muuttunut turvallisemmaksi ja "pakolaistulva" on sitä lisännyt. Nyt onkin pelkona Ruotsin tie, josta muut Pohjoismaat ovat Suomea varoitelleet. Tanska on suunnittelemassa korotettuja sanktioita ongelmalähiöissä (=lue ghetto) ja Ruotsissa on pitkään poliisi joutunut turvaamaan palo- ja pelastuslaitoksen työtä, sillä maahanmuuttajavoittoinen kaupunginosa aiheuttaa paljon harmia. Toistuvasti on uutisissa kerrottu, kuinka kivet ja käsikranaatit lehtelevät, autoja taas tuikattu tulee, raiskauksia, varkauksia, puukotuksia, jne.

On turha sanoa, etteikö meillä myös olisi ongelmia. Vastikään Oulussa saivat "pakolaiset" tuomiot huumekaupasta, jonka taustana oli etninen ruokakauppa. Puhumattakaan entisen Itä-Blokin maiden muusta pillerikaupasta, etenkin Helsingissä. Erilaisten päihdyttävien kemikaalien suhteen maamme rajat vuotavat kuin seula. Raiskaustilastot kertovat omaa tarinaa ja viime vuonna julkaistu konnakalenterin kymmeniköstä vain kaksi oli suomalaisia, joista se toinen edusti kotoista vähemmistöämme.

Kahdentoista tunnin työvuoro yöllä saattoi mennä, ettei ensimmäistäkään poliisia näkynyt. Onhan heitä kentältä vähennetty ja osa pistetty vahtimaan nettiä, että mistäs täällä taas vihakirjoitetaan. Huumekauppa on jo levinnyt käsiin ja tuossa viereisessä isossa kaupungissa ei keskustassa enää öykkäröi alkoholistit vaan nyt toikkaroivat täysin kamoissa hilluvat tyypit, joiden käytös saattaa olla täysin arvaamatonta.

Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne tiivistää asian hyvin, joten lainataan sitä suoraan: "
- Nyt jos tämä tilanne päästetään pitkittymään niin, että jengiytyminen ja asuinalueiden turvallisuus pääsee romahtamaan, turvallisuuden tunnetta on vaikea palauttaa yhteiskuntaan.
- Kun tähän puututaan riittävän ajoissa, pystytään ehkäisemään sellaista trendiä, joka on tällä hetkellä Ruotsissa ja Tanskassa voimakasta, Rinne toteaa." Mielestäni hyvin sanottu.

Niillä rahoilla, mitä sopeutumattomat eläkeläiset ovat vuosia kuitannet voitaisiin hyvin rahoittaa kentällä olevien poliisien määrän lisäystä. Paljon puhuu jo se, että poliisilla jää hoitamatta vuosittain 100 000 hälytystehtävää, joten päättäjien olisi viimein herättävä todellisuuteen ja jättää homojen etuoikeuslakien sorvaaminen sikseen. Hallitus lupasi taata turvallisuuden, mutta mitään sen eteen ei ole tehty.

Feministinen hirviö

Olipa aivan ihastuttavaa luettavaa Laura Huhtasaaren blogikirjoitus nykyajan feminismistä. Kirjoitus oli kirvonnut, kun hänen pöydälle oli tuotu Katja Ketun (hyvin hömpsähtäneen näköinen oletettu) ja Krista Petäjäpetäjäjärven (vihreä taiteilija) kirjallinen? Pimppini on valloillaan tuotos. Jo kirjan nimi sai Lauran sapen kiehumaan.

Tuotoksen arvostelujen lukaisu netistä tuotti sen tuloksen, että arvelen kirjoittajien lääkityksen olevan pahasti pielessä. Vitun virkkaamisen sijaan kirjan kanteen oli käytetty koruompelua, mutta sekin pilattu nimellä ja kuvalla ja lisäksi alaosan kirjailu muistutti kylläkin ekaluokkalaisen kirjoitukselta, jolla ei ole mitään tekemistä kirjonnan kanssa.

Seksuaalinen vallankäyttö jäi kummastuttamaan. Piti oikein katsoa mitä se tarkoittaa ja jos oikein ymmärsin, niin valta perustuu seksillä saatuun etuuteen. Tätähän on käytetty kautta aikain eli reittä pitkin parempiin paikkoihin. Rakastaja/rakastajatar saattoi hyötyä suhteesta taloudellisesti. Tosin kirjan sisältö ei tätä tue, vaan on lähinnä melua siitä, miten toisin toimivia naisia arvostellaan ja tekeleessä päästään naisten joukkorääkymiseen siitä, miten paljon lokaa on niskaan tullut.

Feminismi on vanha aate, jonka tarkoituksena on saavuttaa tasa-arvo miesten rinnalla. Tämä on meillä näkynyt erilaisten lakien synnystä, joista esimerkkinä äänioikeus (maamme oli ensimmäinen, jossa naisten äänioikeus hyväksyttiin) ja tyttöjen suojaraja ikäräja nostettiin 15 vuoteen jo käsiteltiin jo ennen maamme itsenäistymistä. Myös naisten oikeus perintöön on tullut jo ajat sitten. Nykyihmisestä varmaan tuntuu oudolta tuollaiset tai sitten saati se, että nainen saa itsenäisesti perustaa yrityksen tai avata pankkitilin ilman puolison tai isän suostumusta. Eteläisissä kulttureissa tämä on vallalla edelleen, mutta meillä asiat on korjattu jo yli sata vuotta sitten.

Nykyaikainen feminismi on enää rääkymistä vitusta, jota virkataan ja jumpataan. Joskus on sanottu, että miehen ego on koipien välissä, niin sinne tuntuu myös feministien ego vajonneen. Lainataan hieman Lauraa: "Aiemmin feminismi ajoi naisten oikeuksia, nykyään se on pystyttänyt vihan barrikadit, jonka kohteena on valkoinen kristitty mies." Metoo kampanja on tästä hyvä osoitus ja tämä tulee kaatumaan naisten nilkkaan, sillä kuka enää uskaltaa palkata naisia, jos vähänkin viipyilevä katse saa komennuksen käräjille syytettynä.

Ennen sitä saattoi olla rehellisesti nainen, sanoa mielipiteensä ja ilmaista ajatuksensa, mutta enää ei voi, sillä joku feministi on rääkymässä heti, että olen vanhoillinen, suvaitsematon, ahdasmielinen ja ties mitä muuta. Seksuaalinen häirintä on molemmin puolista, sanoo femakot ihan mitä tahansa. Kyllä naisetkin osaavat miestä viedä kuin pässiä narusta, pahoinpidellä ja harrastaa henkistä väkivaltaa.

Ennen oli asiat toisin. Meillä koulussa oli yksi poika, jolla oli ikävä tapa laittaa kätensä tyttöjen koipien väliin takaapäin. Olin tuolloin kansalaiskoulun kolmannella eli päättöluokalla. Jostain syystä, nämä uudet peruskoululaiset tytöt tulivat minulle siitä kertomaan. Okkei, varoitin poikaa kolmesti ja sanoin: "Kerta vielä ja sitten kolahtaa." Erehtyi sitten tekemään saman tempun minulle ja kolahti. Poika lähti korjauttamaan murtuneen nenänsä ja poskiluunsa keskussairaalaan. Minulle ei tullut sanktiota, sillä opettajat tiesivät tämän pojan touhut ja tulos oli tuohon aikaan normaali. Pärstän korjauksen jälkeen poika ei tullut takaisin koulumme, vaan päätyi vanhaan apukouluun, jossa toimi kaksiluokkainen tarkkis. Nykyisin moisesta saisi putkaa, linnaa, vankeutta vaikka suojasi vain omaa koskemattomuuttaan.

Sitten nämä nykyfeministit vielä pistivät ammattisanaston uusiksi ja rajoittavat tehokkaasti sananvapautta, sillä heidän asia on ainoa fakta tässä maailman kaikkeudessa, joten muut pitäkööt lärvit kiinni. Tästä päästäänkin sopivasti naiskiintiöihin, joka on johtanut siihen, että monissa paikoissa on kiintiön voimalla valittu naisia, joilla ei ole hajuakaan hommasta. Sitten yliopistojen media, lehdistö, humanismi, jne. huuhaalinjat ovat pullollaan naisia, joille järjestetään työpaikka. Mihin tarvitaan maahanmuuttokoorninaattori? Arvoisa blogikollega Yrjöperkesles on on lanseerannut heille hienon tittelin eli jakkupukukalkkuna. Minun entisessä ammatissa niitä nimitettiin konttorihoitajiksi, jotka eivät koskeneet potilaaseen kuin injektioneulalla. Nyt heitä varten on räätälöity yliopistoihin hoitotieteen koulutus ja nämä ovat nykyisin terveydenhuollossa esimiehinä ja se näkyy, mutta ei hyvällä tavalla.

Täytyy kyllä sanoa, että jos joku moisen tekeleen olisi minun postilaatikkooni tuonut, niin olisin välittömästi etsinyt vahvan muovirasian ja pistänyt käteeni nitriilihanskat. Tämän jälkeen olisin tekeleen nostanut rasiaan ja kaatanut sen täyteen suolahappoja sekä tuikannut tuleen. Luonnollisesti postilaatikko saisi perusteellisen käsittelyn desinfioottisilla aineilla.

Lopuksi kiitos Lauralle hyvästä kirjoituksesta ja hyvää päivää kaikille ihmisille.