Elämän poluilta löytyneitä IXX

Nyt on käsitelty raskaita aiheita ja lisää on tulossa sunnuntaina, kun kuulemme jälleen mediamme julistusta toisen valtion vaaleista, jossa kansa äänesti taas niin väärin, mutta asiaan. Nyt on ollut pitkä, kuuma kesä, kuten Popedan biisi julistaa, joten sadepäivien ratoksi ei ole tarvinnut paljon viihdykettä etsiä. Tosin nykylapset taitavat pelata netissä, mutta lapsuudessani viihde oli toisenlaista.

Vanhempamme panostivat erilaisiin peleihin ja niitä oli kotona runsaasti. Siihen aikaan oli lisäksi ompelutauluja, joihin parsinneulalla ja villalangalla tehtiin kuva, jonka sitten keksimme värittää. Näin saatiin lastenhuoneeseen taidetta. Sadepäiviä saattoi olla paljon, joten pelit olivat mukavaa ajanvietettä, jossa aika vierähti. Isin ollessa kotona pelasimme Mustaa Maijaa, jota pelattiin korteilla. Lukutaito oli vielä ekaluokkalaisellekin hieman hakusessa, joten vanhemmat tulkitsivat pelien säännöt ja eikun pelaamaan.

Tämä klasikko taisi olla ensimmäisiä lautapelejä, joita kotiimme tuli eli vanha, kunnon Afrikan tähti. Koska peli oli melko uusi, niin se oli hintava ja maksoi hintatarran mukaan 45 mummon markkaa. Pelissä tietysti yritetään löytää Afrikan tähti, useiden pahvikiekkojen joukosta, jotka ovat nurin päin. Se pitäisi viedä turvaan, joko Kairoon tai Tangeriin. Rosvotkin vaanivat matkalla ja silloin pelikassa tyhjeni, joten et voinut kulkea kuin maata pitkin ja toivoa löytäväsi jonkun toisenlaisen jalokiven, jotta matkakassa karttuisi.

Meille hankitiin osakepeli, jolla on paljon sukulaisia, kuten klassinen Monopoly. Näiden pelien tarkoituksena on haalia maallista mammonaa ja aiheuttaa vastapuolen konkurssi. Tämä oli pitkä peli ja välillä tarvittiin jompi kumpi vanhemmista rauhantuomariksi, sillä tässä pelissä saatiin riitoja aikaiseksi, etenkin kun noppa jäi vähän vinoon.

Hyvin aikaisin tuli meille myös logiikkapelit. Backgammon ja shakki olivat minun ja veljeni suosiossa. Kummassakin pitää päästä laudan toiseen päähän ja napsia vastustajan nappulat. Backgammonissa edetään nopilla, joita kummallakin pelaajalla on kaksi. Tämän voitto on enemmän tuurista kiinni, kun taas shakissa tarvitaan strategiaa.

Luonnollisesti pelasimme laivanupottajaa, tammea, myllyä, yazzya ja mustaa Pekkaa. Kun olimme kaikki jo kansakoulussa ja luku ja kirjoitustaito kehittynyt, kehitimme itse pelin, jossa sanoja etsitään sanan sisältä.

Tähän peliin ei tarvittu kuin lehtiö ja lyijykynä. Yleensä valittiin jokin pitkä yhdyssana ja siskoni keksi yhden loistavan ja luulimme moisen tittaraisen oikeasti olevan, mutta isä hieman valitsti. Tittarainen oli nimeltään Itä-Siperian kapustarinta. Molemmat ovat olemassa, mutta eivät yhdessä. Pelin sääntö oli yksinkertainen eli etsitään sen sisältä Suomen kielinen sana, esimerkiksi tarina. Et voi käyttää kirjainta sanaan kuin kerran eli esimerkiksi lääkäriä ei saa, koska on vain yksi ä-kirjain. Vanhemmat tosin joutuivat välillä kielipoliisin virkaan, että onko ko. sana Suomea ja voidaanko se taivuttaa jotenkin noin.

Itse harrastan tätä jälkimmäistä, kun vartoo vuoroaan jossain. Lekuri on tavallisesti aina myöhässä, joten vastaanottoaulan sanoista saa aikaan vaikka mitä.