Haamuhoitajat

Nyt on tarkastuksissa huomattu, että yksityisellä hoivasektorilla työvuorolistoilla työntekijöitä, joita ei ole olemassa.  Nämä ovat tullleet ilmi, niin henkilökunnan kautta, kuin virallisissa tarkastuksissa. Enemmistönä ovat yksityiset vanhusten hoitoon keskittyvät yritykset. Toiminnalla pyritään pimittämään vajaamiehistöllä käyvä paikka ja tunnettua on, että mitoitukset ovat jäljessä reilut parikymmentä vuotta. Tämä johtuu siitä, että ihmiset elävät pidempään ja pidemmän elämän myötä sairaudet lisääntyvät ja hoivan tarve on suurempi.

Tiedän, miltä tuntuu, kun miehitys on vajaa ja omalla osastolla näin on tapahtunut, kun on jyllännyt kunnon lenssu tai vatsatautiepidemia. Sellaisen vuoron jälkeen oli niin kroppa kuin mielikin ihan rikki, poikki, puhki. Epidemia-aikana, kun sijaisia ei ole saatavana, niin itse joutuu venymään pitkälle. Osastolla kun on pari hasuua hoitajaa, niin vain perusasiat saadaan hoitoon. Pesut jäävät kylläkin naaman pyyhintään ja genitaalialueen pesuun. Kun perustarpeet oli tyydytetty, niin sairaanhoitja hoiteli vielä haavat ja minä apuhoitajana suoritin laitosapulaisen työt eli osasto jotenkuten putsplank ja roskat pois. Sitten olikin jo korkea aika hakea lounaskärryt keittiöltä. Ruokailuhetki ei ollut hyvä, sillä syötettäviä oli monta ja ensimmäinen ryhmä sai tuli kuuman aterian ja loppuporukka kylmän (toimituksen huomautus eli tämä oli aikana ennen mikroaaltouuneja).

Ihmetellään kovin hoitajien uupumista, mutta jos vajaalla miehistöllä painetaan pitkään, niin kyllä se alkaa tuntua hoitajassa kuin hoitajassa. Vielä kun kokee, ettei aikaa ole hyvätasoiseen työhön, niin palaa pohjaan myös mielenkiinto työtä kohtaan, joka on enää liukuhihnamaista suorittamista. Valviran ylläpitämässä Terhikki rekisterissä on valtava määrä hoitajia, kuten itsekin, jotka eivät enää tee hoitajan työtä. Pikatarkastuksella omalla nimelläni (on sitten todella yleinen) sain satakunta hoitajaa ja mietin, etten tasan varmasti ole ainoa ja kun rekisteri vielä paljastaa syntymävuoden, niin muutama ainakin oli jo eläkkeellä ollut useamman vuoden. Tästä listasta on hyvä repiä haamuhoitajia, sillä ne ovat ainakin todellisia Jaska Jokuseen verrattuna.

Haamuhoitajahommasta otti sitten herneet nenuun Hyvinvointiala HALI ry, joka viittasi läheiseen Halloweeniin, kun jossain oli tuotu esille, että työvuorolistalla olisi käynyt duunia hoitamassa parit vainajat. Itse olen laittanut piltkälti toistasataa vainajaa urani aikana ja voin vakuuttaa, ettei yksikään ole osastolle tullut harhailemaan. He vetoavat mm. siihen, että listan suunnitteluvaiheessa ei vuokra- tai sijaistyöntekijän nimi ole tiedossa ja opiskelijoiden aikataulut elävät, joten nimi voi vaihtua. Liekö ennen toisin (toimi kylläkin jo ATK-aikana), sillä virallisella listalla oli ainoastaan vakihenkilöt ja pitkäaikaiset sijaiset. Lyhyisiin työsuhteisiin oli erillinen lomake, joka täytettiin vasta, kun sijainen oli tiedossa.

Hali ei myöskään pidä Suomen perushoitajaliiton (SuPer) kampanjasta, että haamuhoitajia ilmoitetaan. Täten lainataan: "Superin varsin "halloween-henkinen" kampanja tähdännee lähinnä hoitajien määrän lisäämiseen ja luottamushenkilöpulan paikkaamiseen." Kun mietin omaa lasarettiani ja omaa osastoa, niin hallinnollista henkilökuntaa on vuosien saatossa kyllä tullut lisää, mutta varsinaisen hoitotyön väkimitoitus oli potilasta kohden yli kaksikymmentä vuotta sama. Potilaiden hoidettavuus nousi jyrkästi, joten voitte arvata, että enää ei potilaille luettu aamun avisiisia tai paikallissanomia. Istuttu rauhassa juttelemaan päiväkahvilla, juoden itsekin kahvia. Tahti muuttui ja ruokatauko oli nopea ahmiminen ja usein pureskelit leipäpalasta epätoivoisesti pienemmäksi, että ehdit nielaista ennen kutsuun vastaamista. Potilas/hoivattava asetelma on jäänyt päättäviltä tahoilta huomaamatta. Suorittavan työn tekijät toimivat täysin kykeneväisyytensä ylärajalla ja tähän tulee saada loppu.