Suomen kieli ahdingossa

Olen useamman päivän miettinyt uutista, jossa Suomen kielen lautakunta on huolissaan Suomen kielen heikkenemisestä ja vasta nyt on uskallettu nostaa kissa pöydälle, sillä mediassa isketään nationalismikirveellä heti. Itse olen kielen köyhtymisen nähnyt jo pitkään ja sitä ovat typistäneet erityisesti erilaiset sosiaaliset mediat. Tämä siksi, että merkkien määrä on rajallinen ja nuoret ovat oppineet lyhentämään tekstiä, joten pilkkukin lienee jo käynyt uhanalaiseksi.

Yliopistomaailmassa on jo pitkään ollut hallitsevana kielenä Englanti ja kun katsoo väitöskirjateoksien julkituloja, niin jopa tavallinen Taavi tekee sen englanniksi. Onhan opetusministeriökin suunnitellut, että ylioppilastutkinnonkin voisi tehdä englanniksi. Vieraan kielen kuuntelu taitaa sitten olla Ruotsi tai Suomi ja sekin lyhyenä.

Olen myös, pidemmän aikaa, huomannut, että ruokien nimet ovat vaihtuneet hyvinkin eksoottisiksi. Voisarvi on korvattu ranskalaisella sanalla croissant, kesäkurpitsasta käytetään italialaista monikkomuotoa zucchini ja pehmis muuttui softikseksi. Monesti ruokatarvikkeesta käytetään ulkomaankielistä versiota vaikka suomalainen nimikin on olemassa. Itsekin reseptejä selatessani joudun tukeutumaan googleen, jotta saisin jotain käsitystä siitä, mitä kaupasta pitäisi hakeman.

Lainataan hieman: "Tätä kuvastaa muun muassa se, että virkamiestasollakin kyseenalaistetaan äidinkielen ylioppilaskokeen välttämättömyys, samoin kuin se, ettei suomenkielisen asiakaspalvelun saaminen suomalaisissa yrityksissä ole enää lainkaan itsestään selvää, lautakunta kertoo tiedotteessa." Jälkimmäinen on hyvin edustettuna terveydenhuollossa, jossa nykyisin on ulkomailta tulleita paljon ja Suomen kielen hallinta on hyvin ontuvaa. Erään kerran olisin tarvinnut tulkkia ymmärtääkseni tohtorin sekavan selityksen, josta ei selvää ota Erkkikään. Juu ja se oli muuten paha tatu.

Some-kulttuuri on myös tuhonnut sosiaalisen kanssakäymisen. Normaali keskustelu ei enää ole luontevaa. Tietysti, nykyinen kulttuuri on myös tehnyt osansa, sillä sanomisia on syytä kontrolloida, ettei jokin kirves tai kortti iske.

Vaikka uhkaavana kielenä on pitkälti englannin kieli, niin tulijoiden mukanaan tuomat kielet ovat omiaan sekoittamaan pakkaa ja heiltä harvoin onnistuu edes Englanti. Tämä on myös köyhdyttämässä kieltä, sillä tulijat eivät ole olleet kovinkaan innokkaita oppimaan kieltämme ja vaihtavat sen helposti omaansa, kun yksikin saman kieliperheen edustaja saapuu. Tulijoista naiset ovat todella heikolla hapella kielemme suhteen, jopa kymmenen vuoden asumisen jälkeen. Kouluissamme on myös oppilaita, joiden taidot kielestämme ovat heikot ja kun heikommat jäävät jälkeen, niin kyllä se koulunkäyntikin tyssää.

Suomen kieli on kuitenkin hyvin rikas. Sanotaan grönlantilaisilla olevan viitisensataa sanaa jäälle, mutta suomalainen pistää paremmaksi, sillä onhan meillä kahdelle lempilapselle olemassa tuhatkunta synonyymia kummallekin ja nehän ovat tietysti känni ja krapula. Hollantilainen kaveri kertoi ammoin koululehdessä Suomen kielen vaikeudesta ja erityisesti siitä, että sama sana tarkoittaa useaa eri asiaa. Hän otti esimerkiksi sanan kieli, joka löytyy suusta, kengästä, kitarasta ja sinä vielä puhut sitä. Yhdyssanat menikin sitten jo yli horisontin eli hän käytti esimerkkinä suihkukonetta. Juu, ymmärsi hyvin, että mikä on kone ja mikä on suihku, mutta yhdessä sanat muodostivat käsittämättömän koneen. Tähän voisi todeta, että huudahdussana ja substantiivi.

Käyttäkäämme kieltämme, ettei siitä tule iirin ja gaelin kaltainen harvinaisuus ja siksi laitan uudelleen tämän vanhan kirjoituksen.