Tuhoon tuomittu turvaamistehtävä

Katselin tuossa hetki sitten MOT:n ohjelman rauhaturvaajista Afganistaniassa ja eilen luin kirjasta, joka täytyisi lukea eli Timo Lieneen kirjoittama kirja Irtoviiksimies - Erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä. Hänkin oli ollut Afganistaniassa.

Afgannistan on ollut nykyisessä sotatilassa vähintäänkin 1970-luvulta alkaen ja rähinä jatkuu. Tätä ennenkin on maa ollut sotimisen kohteena. Tosin en ymmärrä, kuka viitsii tapella maasta, joka on pääasiassa vuoria ja kalliota. Vähäisellä viheriöivällä alueella loistavat ooppiumunikot. Liekö muinainen kulkutien hallinta sitten syynä. Se kyllä on tasavalta, mutta demokratia loistaa poissaolollaan ja vaalit ovat vapaat, mutta vilpilliset. Voittajaksi taitaakin nousta se, jolla on eniten asekalustoa.

No, YK on sitten lähettänyt sinne rauhanturvaajia parikymmentä vuotta vaikka maassa ei ole rauhaa, jota turvata, vaan operaatiot ovat pääosin sotilaallisia. MOT:n ohjelmassa arvottiin operaation hintalappua ja lopulta kukaan ei osannut sanoa, kuinka paljon tuo "rauhan turvaaminen" on kustantanut suomalaisille veronmaksajille. Miljardeista kuitenkin on kyse. Kuitenkaan ko. tehtävää ei olla kuoppaamassa vaikka suo on loputon. Tämä taas johtuu siitä, että rauhanturvaajat ovat YK:n alaisuudessa ja tuo riitaisa mastodontti ei hevillä käänny, ei tunnusta tappiotaan eikä muutoinkaan munauksiaan.

Afrikan ja Vähä-Aasian maat painivat samassa sarjassa eli jatkuva sotiminen, korruptio, väestön liikakasvu, kehittymätön infrastruktuuri, onneton koulutustaso, toimimaton oikeuslaitos ja vielä huonommin toimiva poliisilaitos. Useilla, näistä maista on luonnonrikkauksia, mutta niitä hyödynnetään heikosti tai sen tuotot menevät vain tiettyihin taskuihin. Demokratiaa ei ole ja erilaiset heimot pitävät yllä jatkuvaa sotatilaa, jota ei paranna lainkaan islamistiset järjestöt ja pahimpien höyrypäiden ylläpitämä sharialaki, joka ei ole kovinkaan kaukana Hammurabin lainsäädännöstä. Liekö syynä, että Hammurabi hallitsi naapurivaltiota.

MOT:n ohjelmassa tuotiin esiin myös muualla maailmassa ollut ikävä ilmiö. Ohjelmassa yksikään ex-rauhaturvaaja halunnut kertoa nimellään tai naamallaan, mutta heitä tai heidän perheitään on uhkailtu. Uhkaajat ovat Afganiasta tai lähinaapureista tulleita "pakolaisia", joihin poliisi ei ole päässyt käsiksi, sillä prepaid-liittymin varustetut puhelimet ja internetyhteydet ovat vaikeita jäljittää.

Sitten lainaan Timo Lieneen ajatuksia Afganistanin rauhaturvaoperaatiosta: "Sieltä on pakko perääntyä, mitä nopeammin sen parempi. Ikivanha heimorakenne, joka yhä vallitsee, takaa sen, ettei afgaaneja mikään voisi kiinnostaa vähempää kuin lasten pakkoavioliitot, verikosto ja huumeiden viljely. Niin oli aina ollut ja afgaanit elävät vain tätä päivää, tiivistää Liene." Täten rauhaturvaoperaatio on täysin turhaa hommaa, sillä eivät ne vuosituhansiset tavat minnekkään katoa. Siellä tehdään aina, niin kuin ennenkin on tehty ja piste.

Miksi valtiomme syytää verorahoja täysin turhaan operaatioon? Tähän en selkeää vastausta saanut MOT:n ohjelmassa haastatellulta puolustusministeri Jussi Niinistöltä. Lausuma oli ympäripyöreää sepitystä kansainvälisestä yhteistystä, kriisin hallinnasta ja kokemuksesta. Ei ollut kovinkaan vakuuttava esitys, mutta eipä sitä uuvatilta voi odottaakaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Se ei luonnollisesti käy tietyille piireille, että kerätään kamamme ja pitäkää tunkkinne. Tämä toisi myös ongelmaksi uudet islamistiset ääriliikkeet 11/9 saisi taasen jatko-osia.  Alueen vähemmistöt ovat jo nyt heikossa asemassa, joten se vain pahenisi. Käy kuten tuolle pakistanialaiselle naiselle, Asia Noreen Bibi, joka tuomittiin jumalanpilkasta kuolemaan. Tosin paikallinen korkein oikeusaste vapautti, mutta islamistit vaativat nyt tuomareidenkin päitä vadille. Pitäisikö ensin evakuoida vähemmistöt ja jättää maa sitten omilleen?

Olen myös miettinyt paljon esillä olleesta kolonialismistä, joka nyt on ollut kovin muodikas aihe eräissä piireissä ja jokainen valkoinen kantaa nyt taakkaa sen aiheuttamista ongelmista maailmalla. Kuitenkin on nähty, että näihin maihin, jo ammoin syydetyt kehitysapurahat ovat valuneet Kankkulan kaivoon. Kolonialismin jälkeen ovat useat maat itsenäistyneet toisen maailmansodan jälkeen. Kun valta on siirtynyt paikallisille, niin maista on tullut uudelleen kehitysmaita, johon edelleen syydetään kehitysapurahaa ja tilanne on edelleen kappaleen neljä tasolla.

Ruotsi otti käytöön ns. afgaanilain, jonka avulla "pakolaiset" saavat jäädä, jos lähtevät toisen asteen koulutukseen. Tämä epäonnistui ja pahoin. Syynä on peruskoulutuksen taso. Mediasta olen lukenut useita tarinoita, jossa unelma-ammatti on insinööri tai lääkäri. Todellisuus iskee kuitenkin nopeasti, sillä pelkällä koraanitietoudella ei pitkälle pötkitä. Kun vielä kohdemaan kielitaitokin on alkeistasolla, niin kuinka haaveet voisivat edes toteutua.

Miten siis selvitä ongelmasta? Se on kovin visainen kysymys. Miten saada taistelevat heimot yhteen? Tähän voisin vastata suoraan, että ei mitenkään. Jotkut ovat huolissaan naisten asemasta yhteiskunnassa, mutta jos se on ollut orjan hommia jo tuhansia vuosia, niin miten muuttaa järjestelmää. Ei mitenkään, sillä isät opettavat pojat ja ajatusmalli siirtyy yhä eteenpäin. Onhan meillä Suomessakin todettu, että väkivalta ja leipäjonotus periytyy. Miten kierteen saa poikki? Ja tähän ei auta mikään Lyömätön linja.

Olisiko valtiovallan syytä pikkuhiljaa herätä todellisuuteen ja pohtia vakavasti, että lähetetäänkö suomalaisia rauhanturvaajia ikuisuustehtävään. Jo nyt meillä on heitä, joiden mieli on sortunut ja mitä tapahtuu, kun tällainen ihminen sortuu lopullisesti. Jälki voi olla rumaa. Puhumattakaan "pakolaisista", jotka ovat jo kyntensä näyttäneet.