Pieni tarina II

Alisa on hieman yli kuusikymmenvuotias vireä rouvashenkilö. Hän asuu yksin omakotitalossa, jonka yhdessä puolisonsa kanssa ammoin rakensivat. Puoliso menehtyi työmaallaan sydäninfarktiin pari vuotta aiemmin. Alisa nukkui yhä suuressa pari vuoteessa ja surun hälvettyä hän havaitsi olevansa punkan valtias. Parisuhteen suurin sota käytiin aina punkassa eli se, kenellä oli peitot ja tyynyt, joita sitten vuoron perään kiskottiin itselle.

Oli isänpäivän aatto ja Alisalle tuli ongelma, sillä puolison jälkeensä jättämä partakone oli hajonnut ja eihän sitä lasten tykö voi mennä sänki leuassa. Alisa tuumasi: "Ei ole vanhaksi tulemista. Ensin alkoi reistata termostaatti ja nyt pitää leukakin ajella kerran päivässä, niikuin Mikko teki."

Alisa ajatteli, että olipa hyvä kun levisi nyt, sillä varmaan marketissa on valikoima partakoneita, kun isäinpäivä on koittamassa. Hän meni suureen markettiin ja siellä vimpainosastolle. Hetken katseltuaan hyllyjä, hän löysi etsimänsä, mutta niitä oli yhtä monta mallia, kuin ohitetulla kännykkähyllyllä. Ei auta, tuumi Alisa ja lähti etsimään myyjää. "Saman ryhmän tuotteita on kymmenia, ellei peräti satoja, mutta myyjiä ei näy, manasi Alisa puoliääneen.

Hän marssi lihatiskille ja kysyi siltä neuvoa, sillä lihatiskillä on aina myyjä paikalla. Lihatiskin nuori tyttönen kaivoi puhelimen ja soitti. Kertoi, että teknisen osaston myyjä tulee tähän. Eikä mennyt kauaa, kun vanttera nuori poika saapui paikalle ja kysyi: "Kuinka voin auttaa?" Alisa kertoi tarvitsevansa partakoneen.

He menivät koneiden luokse ja nuori poika ryhtyi tenttaamaan välittömästi. "Ajetaanko parta suihkussa, joten tässä on vedekestävä. Onko puolisonne parta ohut vai paksu, sillä se vaikuttaa valintaan. Onko puolison iho herkkä, sillä tämä on ihoystävällinen malli. Onko kylpyhuoneessa pistorasia vai haluaako puolisonne ladattavan." Tässä kohtaa Alisalla ns. kilahti ja tokaisi pojalle: "Minulle, vanhalle akalle se tulee ja pitää olla kuten tämä"  ja kaivoi veskastaan vanhan, rikkimenneen. Nuori poika oli lehahtanut tulipunaiseksi ja pyysi saada katsoa vanhaa. Hieman nolona sanoi poika: "Tämä on samanlainen, mutta tässä uudessa mallissa voidaan terät pestä vedellä."

Alisa otti rasian vastaan ja tunki vanhan koneen veskaansa. Hän kiitti poikaa avusta ja marssi kassalle, jossa nuori iloinen tyttönen toivotti hyvää isäinpäivää, kun ostos oli maksettu ja esitti vielä, että puolisosi on varmaan tyytyväinen lahjaansa. Alisa vain hymyili ja arveli puolison olevan tyytyväinen taivaassa, kun oli niin hyvän partakoneen ostanut ammoin, että rouvallekin sellainen kelpasi.